Inversion

Inversion on myöhästynyt useaan otteeseen, mutta en tiedä miksi. Mikään pelissä ei viittaa siihen, että sen viimeistelyyn olisi käytetty ylimääräistä aikaa. Ongelma ei ole siinä, etteikö mukana olisi elementtejä, joista voisi luoda jännittävän räiskintäpelin. Ihmiskunnan alistava muukalaisjoukko, vankilapako näiden keskitysleiriltä ja painovoimaa mullistavat aseet ovat kenties korneja, mutta ainakin paperilla käypiä ideoita korkeakiitoiseen toimintaelämykseen. Ne eivät vain hitsaudu millään muotoa tyydyttävästi yhteen, ja peliä vaivaa pahemmanlaatuinen deja vu -tunne.

Inversion on saanut vaikutteensa valtaosin Gears of Warista. Pääosassa on kaksi isoluista poliisia, joista tulee kuin sattumalta ihmiskunnan viimeiset toivot, kun mystinen, maailmalle tuntematon ihmisrotu eräänä kauniina päivänä päättää nousta kaupunkien kaduille. Rytäkässä myös päähahmon tytär joutuu kadoksiin, mikä ohjailee kaksikon toimia vastarintataistelussa. Vihollisryppäitä räimitään tietysti suojamuurien takaa ja aina välillä parempaan suojaan ravaten. Saber Interactive on nähnyt vaivaa jopa Gears of Warin kamerakulmien jäljittelyyn, mutta Gearsin painokkuus jää toiminnasta uupumaan.

Brinkin urbaanijengiä muistuttava vastustaja ei tunnu tässä kontekstissa uhkaavalta tai uskottavalta valloittajalta, eikä suoraviivainen kenttäsuunnittelu jätä varaa taktikointiin. Toiminta latistuukin jo ensi metreillä mitäänsanomattomaksi laukaustenvaihdoksi. Kehittäjä on myös hukannut tilaisuuksia kohottaa jännitystä. Esimerkiksi vankityrmän oven tiirikointi ennen vartijan saapumista on automatisoitu toimintanapin napautukseksi sen sijaan, että lukon kieliä nosteltaisiin paineen alla viime hetkillä.

Suoraviivaisuudella on epäilemättä haettu elokuvamaisuutta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tiuhaan tahtiin viljellyillä välinäytöksillä tuotetaan lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä, kun potentiaalisesti parhaat palat pelaaja saakin katsoa vain sivusta. Myöskään vanhentunut grafiikkamoottori ei anna aihetta lähikuville. Yksityiskohdat jättävät toivomisen varaa, ja ylilyövä sumennustehosteen käyttö saa pelin näyttämään halvalta.

Inversionilla on nimellisesti yksi jippo hihassaan. Tavallisten rynnäkkökiväärien, raketinheittimien ja haulikoiden ohella pelaaja saa käyttöönsä Gravlinkiksi kutsutun painovoima-aseen. Sillä on muun muassa mahdollista nostaa vihollisia suojista, ja pelin mittaan saatavilla päivitysosilla ase kehittyy varsinaiseksi painovoimalingoksi, jolla voi heittää irtoesineitä ja autoja Lutador-joukkojen niskaan. Lisäksi määrätyissä paikoissa esiintyy painottomia alueita ja maailman ylösalaisin kääntäviä osuuksia, mikä muistuttaa hieman Dead Spacesta. Painovoimakikkailu on sinällään mielenkiintoinen ominaisuus, mutta se kärsii koko peliä vaivaavasta mekaanisesta tuntumasta. Painovoimalla ei voi leikkiä vapaasti, ja sitä käytettäessä samat animaatiot toistuvat yhtenään. Erityisen mielenkiintoisia tai yllättäviä käänteitä ei näin pääse syntymään.

Saber Interactiven ansioksi on tunnustettava, ettei Inversionia ole pukattu markkinoille täysin rikkinäisenä, vaikka se ei selvästikään ole ollut studiolle helppo projekti. Pikkubugeja lukuun ottamatta pelin voi pelata läpi ilman merkittäviä teknisiä murheita. Se lienee kuitenkin monille laiha lohtu, kun sisältö ei tarjoa mitään uutta tai kouriintuntuvaa. Kaikki koukut on käytetty jo muissa peleissä tehokkaammin, ja ponnettoman kokemuksen vuoksi kokonaisuus unohtuu helposti jonnen joutavaksi hyllyntäytteeksi.