FTL: Faster Than Light

FTL: Faster of Light ei ole nimestään huolimatta valoa nopeampi avaruusseikkailu. Kyseessä on sen sijaan vanhan koulukunnan avaruusalussimulaattori, jossa pienet miehet ja naiset koittavat pitää itsensä hengissä avaruuden kylmässä sylissä.

Asioita hankaloittaa kapinallisten aalto, joka ajaa miehistöä ja näiden kuljettamaa kriittistä tietopakettia kohti Federaation ydintä. Tavoitteena on loikkia näennäiseen turvaan kahdeksan satunnaisesti generoidun sektorin lävitse, joissa voi tapahtua jos jonkinmoisia sattumuksia. Yksinkertaiseen konseptiin on saatu ahdettua huomattavaa monipuolisuutta laajalla valikoimalla arvottuja tapahtumia.

FTL on niin sanottu "roguelike". Genrelle tyypillisiä piirteitä ovat pysyvän kuoleman periaate, satunnaisuus ja lyhyehköt pelisessiot. Lyhyeksi ne tekee monesti heikko tuuri ja pelaajan huolimattomuus, koska eloonjääminen on usein todella pienestä kiinni. Tyypillisiä ovat myös pelin kaksi vaikeustasoa, helppo ja normaali, jotka olisivat missä muussa genressä tahansa normaali ja helkkarin vaikea.

Faster Than Light nojaa osaltaan taktiseen avaruustaisteluun, joka tapahtuu reaaliajassa, mutta pelaaja on aina vapaa jakamaan käskyjä myös pelin ollessa paussilla. Tämä onkin suorastaan pakollista, koska kun alus on liekeissä, sensorihuoneessa on vihollisia ja moottorit ottavat osumaa, ei miehistöä ja aseistusta voi kuvitella ohjaavansa tosiajassa.

FTL ei ole helppo peli. Itseasiassa se saa pelaajan repimään hiuksensa päästään ja huutamaan monitorille...ja kokeilemaan sitten uudestaan. Subset Games on onnistunut luomaan todella koukuttavan konseptin, ja jokainen lyhyt pelikin on oma koskettava tarinansa.

Esimerkiksi oma avaruuslaivani Sumppumonni aloitti pakomatkansa lupaavasti, auttaen siviilejä avaruuden piraatteja vastaan ja pelastaen itselleen jopa uutta miehistöä. Toki Kapu, Inssi ja Tykkijulli olisivat pärjänneet ilmankin, mutta olihan konehuoneeseen mukava saada joku päivystämään, vaikka tämä olikin valtaisa kiviolento nimeltä Sonja.

Onni kuitenkin kääntyi, kun Inssi sai kuolettavan avaruuskupan hylätyltä asemalta, ja ohjusvarastokin alkoi näyttää taisteluiden seurauksena kovin tyhjältä. Kivi-Sonja paljastui kovaksi vastukseksi jättiläishämähäkeille, mutta tämäkin kaatui lopulta taistellessaan Sumppumonnin kannelle siirtyneitä muukalaisia vastaan.

Suora osuma asehuoneeseen vei myös Tykkijullin mukanaan, joka jätti Kapun yksin paikkamaan happigeneraattoria palavaan alukseen. Prosentit pyörivät Kapun jakoavainta nopeammin, ja tämä päätyi tukehtumaan generaattorihuoneeseen liekkien räjäyttäessä järjestelmän toisensa jälkeen. Kapinalliset 1 - Sumppumonni 0.

FTL:n avaruus on tällaisia tarinoita pullollaan, ja minun täytyy myöntää etten vielä ole onnistunut peliä läpäisemään lukuisista yrityksistäni huolimatta. Tämä ei ole kuitenkaan haitannut kokemusta ollenkaan, päinvastoin. Jokainen pelikerta on tuonut eteen jotain uutta, ja joskus epäonnistuminen on vain julmetun hauskaa. Sitä paitsi olen onnistunut avaamaan vasta kolme pelin yhdeksästä aluksesta, joista alussa saa käyttöönsä vain yhden. Loput ansaitaan satunnaisten kohtaamisten yhteydessä.

Faster Than Light tarjoaa grafiikkapuolella pikselöitynyttä retroilmettä, joka on kaikessa rosoisuudessaan kovin sympaattista ja ilmaisuvoimaista. Pieni skaala aiheuttaa kuitenkin ajoittain vaikeuksia pysyä menossa mukana, ja välillä omia mahdollisuuksiaan tulee sabotoitua virheklikkauksilla. Ben Pruntyn musiikki tuo puolestaan peliin erinomaista fiilistä, ja myös sen äänimaailma on linjassa scififanien odotusten kanssa.

FTL: Faster Than Light uhkaa tällä hetkellä kiivetä yhdeksi Steamin kymmenestä pelatuimmasta pelistä, ja hyvästä syystä. Se tarjoaa kevyen mutta tiiviin pelikokemuksen, joka sekä ihastuttaa että vihastuttaa pelaajia. Itse tulen vääntämään tätä kunnes jokainen alus on viety kunniakkaasti pelin lävitse, ja varmasti vielä sen jälkeenkin.