WRC 3

Milestone toi WRC:n takaisin pelimaailmaan pari vuotta sitten, edellisten pelien oltua Playstation 2:n heiniä. Italialaisstudion ensimmäinen raapaisu WRC 2010 jäi kuitenkin kauas niistä odotuksista, joita rallifanit asettivat, eikä viime vuoden versio tuonut laatuun suuria parannuksia. Onneksi epäonnistumisista on otettu opiksi. Tämän vuoden versioon Milestone muovaili sarjan perustukset suurelta osin uudelleen. WRC 3 onkin huomattavasti paremman näköinen ja tuntuinen kuin edeltäjänsä, mutta genren huipulle on vielä matkaa.

Parannuksia voi nähdä jo pelin käynnistäessään. Päävalikko on saanut täysin uuden ilmeen, johon on haettu maalauksellista näkemystä MM-rallista. Ratkaisu ei ehkä tuota kaikkein ammattimaisinta vaikutelmaa, mutta rakenne on selkeä ja haarautuu heti kättelyssä kolmeen päähaaraan, jotka ovat WRC Experience (yksittäiskisat ja kausimoodi), Road to Glory (uramoodi) ja online-moninpeli. Kisoihin on helppo hypätä ja esimerkiksi oman kustomoidun kauden luo kädenkäänteessä.

Etapeilla puolestaan huomio kiinnittyy ensimmäisenä graafisiin parannuksiin. Sarjan aiemmat osat ovat olleet melkoisia rumiluksia onnettomine efekteineen ja tylsine radanreunuksineen, mutta WRC 3 on huomattavasti eloisamman näköinen. Erityisesti valaistus on paljon parempi kuin aiemmin, eivätkä taustatkaan ole täysin kuolleita. Kun ampaisee esimerkiksi Espanjan kapeille asfalttipoluille tai Monte Carlon sohjoisille serpentiiniteille, irtoaa pelistä jo jonkinlaista kokemuksellisuutta, vaikka varsinaista huippujälkeä ei vielä esitetäkään.

Kokemuksellisuutta vahvistaa se, ettei ajaminen ole enää yhtä epämääräistä liitelyä kuin ennen. Ajofysiikat toimivat paremmin, ja touhussa on riittävästi vauhtia ja painokkuutta. Tämän ansiosta autoa heittelee mutkasta toiseen ihan mielikseen. Ajomalli taipuu kuitenkin enemmän Dirtin kaltaiseen puolirealistiseen rälläykseen kuin Richard Burns Rallyn armottomaan, oikeita ajotekniikoita kysyvään realismiin. Pitoa tuntuu olevan liioitellusti, joskin sen määrä vaihtelee tien pintamateriaalin mukaan.

Etapit ovat kapeimmillaan juuri ja juuri auton levyisiä, ja vaikka väliin mahtuu muutamia "lentokenttiäkin", pysyy kokonaislinja hitaammissa ja teknisemmissä radoissa kuin Codemastersin sarjassa. Mutkikkaissa paikoissa nuotitusta on todella kuunneltava, ja erilaisia hasardejakin osataan nyt käyttää uskottavammin. Esimerkiksi Suomessa on havaittavissa jo pientä ojien muodostumista ja sorapeitteen pyöristymistä. Täysin autenttisiksi ralleja ei kuitenkaan edelleenkään voi väittää.

Varsinkin pitemmissä pelisessioissa käy hieman kalvamaan se, etteivät rallit tunnu etenevän lähtösijoiltaan oikein mihinkään. Dirtin huonoimpia puolia lainaten Milestone on luonut yhden pitemmän pätkän, josta on sitten pätkitty, käännetty ja haaroitettu ne kuutisen erikoiskoetta, jotka pelin kustakin 13 maasta löytyvät. Tämän seurauksena erikoiskokeiden mitat pyörivät silmämääräisesti noin kolmen ja kuuden kilometrin välillä ja vähän turhan monessa erikoiskokeessa huomaa palaavansa samoihin miljöisiin. Tätä tapahtuu toki oikeassa WRC-sarjassakin, mutta toisin kuin pelissä, kaikki erikoiskokeet eivät ole yhdessä sumpussa.

Osa ralleista tuntuu myös periytyvän - visuaalisia päivityksiä lukuun ottamatta - suoraan aiemmista osista. Tällainen on esimerkiksi Ruotsin ralli, joka on saanut kunnian pitää betoniset lumipenkat tässäkin osassa. Ne rallit, jotka on rakennettu alusta pitäen uudelleen, ovatkin selvästi ratojen parhaimmistoa. Näihin lukeutuu esimerkiksi demossa nähty Espanja. Sisällön kaksijakoisuus johtaa piristävästä yleisparannuksesta huolimatta hieman ristiriitaisiin tunnelmiin.

Uudistuneessa uramoodissa ideana on lentää maasta toiseen keräten mainetta, joka avaa käyttöön päivityskittejä, sponsoritarroja ja uusia kilpailuja. Kisoja kiertäessä autoluokka vaihtuu yhtenään. Jämäluokan kauppakasseilla köröttely ei vain ole yhtä vakuuttavaa kuin WRC-autoilla kaahailu ja käy nopeasti puuduttavaksi pakkopullaksi. Tämä on sääli, koska ura sinänsä on aiempaa kiinnostavammin muotoiltu ja väliin ujutetut Dirt-henkiset drift- ja törmäilyhaasteet luovat mukavaa vaihtelua vakavampien pelimuotojen, kuten kausimoodin, rinnalle.

Toisaalta vaikka peli on kokenut visuaalisesti huomattavan parannuksen, ei ääniä ole onnistuttu parantamaan samassa suhteessa. Kartanlukija on nyt hyödyllisempi kaveri, mutta voi kärmes ja irvistys näitä ääniefektejä. Jos vielä autojen pöristelyn ja hinkunan voi laittaa ihan kiva -kategoriaan, särähtää tasapaksu soran ropina korvaan. Tuota ropinaa viljellään Suomessa avokätisesti, kovalla volyymilla. Moottorinäänien ja muiden efektien suhdetta ei edes pysty valikoista säätämään, joten pelaajan on pakko vain totutella äänimaailman epätasapainoon.

Pelissä on myös pienempiä seikkoja, joita toivottavasti ensi vuodeksi vielä hiotaan. Ajamiseen voitaisiin saada vielä lisää mielenkiintoa lisäämällä auton käyttäytymiseen teknisempää luonnetta ja radoille dynaamiset sääolosuhteet. Rengasvalinnoillakin olisi viimein hauska päästä taktikoimaan. Toisaalta todellista WRC-ilmapiiriä olisi helppo välittää virallisilla grafiikoilla, voitonjuhlilla tai ralliesittelyillä.

WRC 3 ei siis ole vielä täydellinen läpimurto, mutta se on joka tapauksessa selvä harppaus parempaan suuntaan. Kahden hudin jälkeen Milestonen työ alkaa kantaa hedelmää, ja WRC 3 on sarjan ensimmäinen peli, jolle uskaltaa antaa varovaiset suositukset etappirallista kiinnostuneille. Arvosanaksi jää heikko seiska, mutta kahden vitosen jälkeen se on lajin ystäville voitto.

Virallista pelikuvaa Portugalin rallista