Tank! Tank! Tank!

Taistelukentällä vain vahvimmat selviävät. Olen taistelutoverini kanssa kaupungissa yksin, kymmenien mutanttihyönteisten ympäröimänä. Tanner tömisee ja talot kaatuvat, kun lasautan mokomat muurahaiset avaruusolentojen taivaaseen. Tällainen on alkutilanne Earth Defence For...anteeksi Tank! Tank! Tank!:issa. Mutta tottahan se on. Jo ensikosketus peliin tuo väistämättä mieleen korealaisen Sandlotin pikkuklassikot edellisen sukupolven ajoilta. Tank! Tank! Tank! lähtee sotaan kuitenkin eri tilanteesta: nyt esteenä ei ole kengännauhoista koostuva budjetti, ja taustalla on iso ja kokenut tuotantotiimi pienen indie-lafkan sijasta.

Siinä missä Earth Defence Force -pelit olivat varsin brutaaleja kaoottisuudessaan, Tank! Tank! Tank! on selvästi hieman nuoremmalle yleisölle suunnattu. Veri ei lennä eikä kukaan kilju kaduilla kauhuissaan. Realistisempi ulkoasu on hylätty anime-tyylin tieltä, ja väriskaalaa on laajennettu reilusti. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Tank! Tank! Tank!in jälki olisi omaperäistä, ehei. Jättimäiset mecha-gorillat, tulta syöksevät hydrat, rakennuksiksi naamioituneet jättiläiset sun muut kielivät siitä, että ajatusta on tekemisessä ollut. Kiitos mielikuvituksekkaan viholliskatraan ja ympärillä raivoavan tuhon, Tank! Tank! Tank! onkin ajoittain varsin hauskaa pelattavaa. Se pelastaa pelin, sillä muilta osin Tank! Tank! Tank! on heikonpuoleinen esitys.

Ensikosketus tuo tuttuuden lisäksi mukanaan kummastuksen: tankin ohjaaminen on nimittäin rajattu liikkumiseen ja tulitusnapin painamiseen. Tykkitorni kääntyy vain ja ainoastaan tankin ollessa paikallaan, mutta pelin luonteesta johtuen tulessa makaaminen johtaa vain ennenaikaiseen kuolemaan. Niinpä peli äityy nopeasti vain tankin kääntämiseen vihollista kohti ja tulitusnapin hillittömään hakkaamiseen. Kentältä poimittavat lisäaseet eivät säily tankin mukana ja ammuksia on rajattu määrä, joten minkäänlaista taktikointiakaan ei oikeastaan pysty harrastamaan.

Yksinpeli on kopioitu lähes sellaisenaan EDF:stä, mitä nyt tankkeja ja niiden aseistusta ei pysty välillä muuttelemaan. Tarina etenee tehtävä kerrallaan kolmiulotteista Space Invadersia hakaten, josta peli jakaa tankille kokemuspisteitä suorituksen onnistumisen mukaan. Tehtävän jälkeen peli esittelee myös ylivoimaisesti typerimmän ideansa: mitalit. Jokainen läpäisty tehtävä yhdellä tankilla antaa pelaajalle mitalin, joilla saa auki myöhempiä tehtäviä ja parempia tankkeja. Sama tehtävä uudella tankilla tietää täten myös uutta mitalia. Maltillisesti käytettynä mitaligrindaamisen sietäisi, mutta kun peli pakottaa pelaamaan jo alkuvaiheessa samoja tehtäviä uudestaan vain siksi, että seuraavat tehtävät avautuisivat. Tosi jännää pelata ensimmäistä tehtävää 15 kertaa päästäkseen yksinpelin joskus läpi. Tämän lisäksi peli heittää eteen järjettömiä vaikeustasopiikkejä, jotka pakottavat hinkkaamaan yhdellä tankilla samoja tehtäviä uudestaan ja uudestaan kokemuspisteiden vuoksi. Käsittämätöntä sohlaamista.

Moninpelissä olisi runsaasti potentiaalia, mutta se on jäänyt kesken. Nettipeliä ei tunneta ja moninpelimuotoja on tarinan kimppapelaamisen lisäksi ainoastaan neljä. Näistäkin kolme on aika tarpeettomia bossitaistelumuunnelmia ja deatchmatcheja. Yksi on kuitenkin yli muiden, nimittäin hervottoman hauska Kong-pelimuoto. Kongissa täppärillä pelaava saa käyttöönsä järkälemäisen robottigorillan erikoisliikkeineen, muiden yrittäessä tuhota tätä. Täppärin ruudulla taisteluareenan näkee melkein kokonaan ja kaverien liiskaaminen on erittäin hauskaa hupia.

Tank! Tank! Tank! on sisällön puutteesta, toistosta ja liiasta yksinkertaisuudestaan huolimatta silti aika ajoin erittäin hauska ja terapeuttinen arcade-ammuskelu. Puhtaan objektiivisesti sitä ei kuitenkaan pysty suosittelemaan, ainakaan täyteen hintaan. Julkaisupeliksikin se on vähän kehno, sillä Kong-pelimuotoa lukuun ottamatta se ei hyödynnä uutta ohjainta oikeastaan mitenkään - yksinpelinkin aikana ruudulla pyörii vain täysin tarpeettomia mittareita. Silti, pystyn kuvittelemaan nappaavani pelin aina aika ajoin rymisteltäväksi vartin kiivaisiin pelisessioihin. Siksipä tankit kannattaakin poimia kyytiin, kunhan peli alekoreihin kopsahtaa. Sitä odotellessa kannattaa tutustua Earth Defence Force -peleihin ja kokeilla, miten kaaos pysyy näpeissä.