Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands
Gamereactor
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
Gamereactor Suomi
arviot
God of War: Ascension

God of War: Ascension

Paluu Kratoksen varhaisempiin päiviin Olympuksen jumalten kantapään alla vaikuttaa monellakin tapaa askeleelta taaksepäin.


Koska Spartan aave ja osa-aikainen sodan jumala Kratos teki joitakin sangen peruuttamattomia asioita God of War III:ssa, on selvää että tämän tarina on tullut tiensä päähän. Siksipä Sony Santa Monica on suunnannut nyt katseensa synkkämielisen soturin aiempiin vaiheisiin, kymmenen vuotta ennen sarjan ensimmäisen pelin tapahtumia.

God of War: Ascensionin alussa Kratos on erinyksien eli raivottarien kahleissa. Näiden olemassaolon tarkoitus on rangaista valanrikkojia, joihin myös Kratos lukeutuu käännettyään selkänsä Arekselle. Raivottarilla on kuitenkin myös omat agendansa, jotka paljastuvat pelin edetessä.

God of War: Ascension
Hyvä venyttely on oleellista ennen taistelua.

Kratos ei tietenkään kahleissa pysy, ja pian käynnissä on matka, jonka lopusta soturi toivoo löytävänsä totuuden, oikeuden ja vapauden. Myös kosto kummittelee taustalla aina silloin, kun Kratos tekee yhtään mitään kurkkuvoileipää vakavampaa.

Tämä eeppinen tarina on kuitenkin tällä kertaa venytetty kovin ohueksi. Kyllähän aiemmissakin osissa keskityttiin enimmäkseen vetämään kaikkia mahdollisia kreikkalaisen mytologian hahmoja lättyyn, mutta etenkin God of War III:ssa juoni oli tahditettu onnistuneesti räiminnän sekaan. Ascensionissa taisteluun kirjaimellisesti unohdutaan, joten tavoitteen viimein täyttyessä pelaaja ei enää muista, mitä mahdettiin olla tekemässä ja miksi.

Lisäksi Ascensionin tarina kärsii liiallisesta kunnianhimosta yhdistettynä sekavaan toteutukseen. Juonessa nimittäin hypitään ajassa edestakaisin, mikä varmasti näytti paperilla hyvältä, mutta yhdistettynä todella pitkäksi venyviin taistelu- ja hyppelyosuuksiin tarina hajoaa käsiin. Tämä on harmittava notkahdus etenkin edelliseen osaan verrattuna.

God of War: Ascension
Viholliset ovat edelleen sekä myyttisiä että eeppisiä.

Myös se paljon puhuttu inhimillisempi Kratos loistaa poissaolollaan. Tällä ei toki vielä ole vyönsä alla montaa murhattua jumalaa, mutta hän on edelleen se sama vanha mutruhuulinen kiukkupussi, jolta irtoaa enimmäkseen uhkauksia ja murahduksia. Tokihan tätä viekoitellaan matkan varrella monenlaisilla harhakuvilla sekä muistoilla perheestä, mutta jälleen kerran sama tehtiin paremmin jo aikaisemmin.

Mutta olen nyt käyttänyt suhteessa enemmän aikaa pelin tarinaan, kuin mitä sen kehittäjiltä sille liikeni. God of Warit eivät ole kuitenkaan ensisijaisesti tarinapelejä, vaan eeppisiä pieksentäfestivaaleja, joissa myös harrastetaan tasohyppelyä myyttisissä maisemissa.

Taisteleminen ei pelissä ole juurikaan muuttunut sitten viime näkemän. Kratos saa matkalla mukaansa muutaman uuden lelun, joita käytetään sekä taistelussa että sen ulkopuolella, ja soturi voi nyt myös poimia kentältä vihollisten pudottamia aseita, mutta mitään radikaaleja muutoksia ei olla tehty.

God of War: Ascension
Hymyjä ei nähdä myöskään sarjan tässä osassa.

Mainittujen lelujen avulla Kratos voi mm. vaikuttaa ajan kulkuun joidenkin esineiden ja rakenteiden osalta, mikä tuokin kivaa uutta virettä pelin aivopähkinöihin. Samainen vempele sopii tietysti yhtä hyvin vihollisten jäädyttämiseen taistelukentällä, joskin myös näitä olisi ollut tyydyttävämpää vanhentaa tai nuorentaa kesken kamppailun.

Ascension voi käydä haastavaksi jo perustasollaan, ja vaikeustaso poukkoilee välillä typerästi. Ongelmaan liittyvät tallennuspisteet, joiden sijoittelua ei aina olla ajateltu loppuun asti. Oma arvoituksensa on jo se, mitä ennalta määritetyt tallennuspisteet ylipäätään tekevät 2010-luvulla, mutta silloin kun tällainen virstanpylväs asetetaan ennen suurta taistelua edeltävää, aikaa vievää hortoiluosiota, jossakin mättää ja pahasti.

Myös kamera kärsii ongelmista, joita God of War III:ssa ei näissä mittasuhteissa ollut. Ascension pyrkii olemaan eeppisin God of War koskaan, ja tähän pyritään lähinnä maisemien avulla. Pidän toki näistä usein täysin älyvapaista näkymistä, mutta kun kamera vetäytyy ihastelemaan niitä noin kolmen kilometrin päähän kesken taistelun, alkaa pinna kiristyä. Viiden pikselin smurffispartalaista kun on huomattavan hankala ohjastaa, ja esimerkiksi torjuntojen ajoittamisesta tulee melkoisen mahdotonta.

God of War: Ascension
Vastustajien joukossa nähdään uusia tulokkaita sekä vanhoja suosikkeja.

Ascensionin maisemat ovat todellakin älyvapaita, kenties jo liiaksikin. Aiemmissa peleissä on käyty kirjaimellisesti lävitse taivaat ja helvetit, mutta niissä ollaan myös tallattu maallisissa maisemissa, jotka nyt vaikuttavat jääneen pahasti taustalle. Vaikka mielikuvituksen lento onkin vaikuttavaa, kilpailevat nyt pöyristyttävän eeppiset näkymät toistensa kanssa lähes vailla tarvittua kontrastia.

Kenties tässä ovatkin God of War: Ascensionin ongelmien juuret - siinä yritetään liikaa. Alkuperäisen trilogian ylittäminen on varmasti aiheuttanut paineita, mutta tällä kertaa ne eivät ole puristaneet hiilestä timanttia. Lopputulos on enemmänkin sarja erilaisia ylilyöntejä.

Kelvottomaksi Ascensionia ei voi suurin surminkaan kutsua. Se ei kuitenkaan yllä God of War III:n tasolle, ja siinä on ärsyttäviä, ilmeisiä virheitä, joilla ei ole mitään sijaa näin ansiokkaassa pelisarjassa. Sitä on kaunis katsoa ja taustalla pauhaavat jo kaukaa menneisyydestä tutut teemat, mutta tahditus ontuu ja tyyli menee edelle tarkoitusta. Joissakin tasohyppelyosioissa on myös kloonattu osioita kokemuksen pitkittämiseksi, ja samoja kenttiä nuohotaan muutenkin joissain kohdin useaan kertaan. Taistelu toimii silti edelleen vallan mahtavasti.

God of War: Ascension
Kratos uhkaa jäädä eeppisten maisemien varjoon.

Ascensioniin kuuluu - ensimmäistä kertaa sarjassaan - myös laaja moninpeliosio, josta löytyy niin tiimipohjaista taistelua, co-op-haastetta kuin kaikki vastaan kaikki -mätkettäkin. Mukana on myös soolohaaste, jossa voi testata taistelukykyjään kelloa vastaan.

Nämä bileet ovat parhaimmillaan silloin, kun ne ovat pieniä. Kahdeksan hengen mittelöt ovat aivan hirveää kaaosta, josta on jotakuinkin mahdoton poimia omaa soturiaan esiin. Sekavaksi homma menee kyllä pienemmilläkin porukoilla, koska eeppinen skaala ja värikäs efektitulitus vetävät taistelun satunnaisen napinpainelun puolelle. Välkkeen seasta on vaikea erottaa, millaista hyökkäystä on tulossa ja milloin kannattaisi torjua.

Joihinkin tämä hirveä huitominen varmaan vetoaa, mutta henkilökohtaisesti sain siitä lähinnä päänsärkyä. Kentät vaativat myös opettelua, koska niissä on mekaniikkoja, joiden avulla taistelun tasapainoa voi järkyttää huomattavastikin.

On harmi, että moninpelikomponenttia vaivaa yleinen epäselvyys, koska perusmekaniikka on pätevä ja järkälemäisillä sotureilla on hupaisaa ottaa toisista mittaa. Tällaisenaan Ascension jää kuitenkin sekä yksin- että moninpelinä potentiaalistaan.

God of War: Ascension
God of War: Ascension
God of War: Ascension
God of War: Ascension
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Komeaa katseltavaa, jykevää taistelua, hyviä jos harvoja aivopähkinöitä
-
Repaleinen juoni, tahditus, tallennuspisteet, kamera
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score