Gamereactor Close White
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
Gamereactor Suomi
arviot
Beyond: Two Souls

Beyond: Two Souls

Interaktiivinen draamapeli luo omaa tyyliään häikäisevän kauniisti. Beyond: Two Souls on yksi vuoden komeimpia sekä mielenkiintoisimpia teoksia.


Facebook
TwitterReddit

Beyond: Two Souls hämärtää entisestään pelin ja elokuvan välisiä rajoja. Kehitysstudio Quantic Dream nousi kulttimaineesta suurempaan suosioon Heavy Rainin avulla, joka koostui aikuismaisia teemoja käsittelevästä ja intensiivisestä tarinasta sekä minimalismia ja Quick Time Eventeja sekoittavasta pelimekaniikasta. Playstation 3:n yksi viimeisiä suuria yksinoikeusjulkaisuja, Beyond: Two Souls, vie elokuvallista ideaa eteenpäin tuoden tosielämän näyttelijät pelin pääosaan ja muovaten pelaamista entistäkin lähestyttävämmäksi. Elokuvan tavoin peliä onkin vaikea arvioida kokematta tarinan kaarta kokonaisuudessaan.

Pääosassa nähdään Ellen Pagen esittämä Jodie Holmes, joka on paranormaalin voiman piinaama nuori nainen. Aideniksi nimetty näkymätön voima on seurannut Jodieta koko tämän elämän ajan ja kylvää vuoroin tuhoa sekä pelastusta ympärilleen. Psyykkiset voimat luonnollisesti herättävät tavallisten ihmisten ja viranomaisten mielenkiinnon, mikä on ajanut Jodien elämän sekasortoon. Isähahmoksi saapuu Willem Dafoen näyttelemä Nathan Dawkins, joka onkin yksi harvoja valopilkkuja Jodien elämässä. Tarinaa ja tapahtumien taustoja avataan epäkronologisessa järjestyksessä Jodien lapsuudesta aikuisikään asti. Aikajanalla edestakaisin kulkeminen pitää tiiviisti otteessaan, sillä koskaan ei tiedä minne ja mihin aikaan tarina seuraavaksi vie.

Beyond: Two SoulsBeyond: Two Souls

Parhaimmillaan häikäisevän kaunis ulkoasu vie konsolin tehot äärimmilleen, mikä ajoittain aiheuttaa pientä nykimistä kohtausten latautuessa. Kasvomallinnukset ovat realistisen eläväisiä kiitos motion capture -tekniikan ja tarkasti viilattujen yksityiskohtien. Kirkkaassa päivänvalossa sahalaitoja ja vastaavia kauneusvirheitä esiintyy selvästikin, mutta vastapainoksi yökohtaukset kätkevät tekniset rajoitteet pimeyteen. Öiset valaistukset ovatkin ehkäpä pelin komeinta antia kasvomallien lisäksi. Raudan ikä kuitenkin näkyy graafisena rajoitteena ja visuaalisuus olisikin päässyt ehkä vielä paremmin oikeuksiinsa vasta seuraavan sukupolven alustoilla. Beyond: Two Souls on kuitenkin yksi kauneimpia pelejä mitä olen konsoleilla nähnyt.

Näyttelijäsuoritukset ovat mestarillisia. Tähtinäyttelijät ovat tehneet elokuvien puolella samankaltaisia henkilöhahmoja ja realistinen eläytyminen huokuu niin vuorosanoista kuin näyttelijöiden eleistä ja ilmeistä. Myös sivuosat on toteuttu esimerkillisesti eikä tarinaan ole kirjoitettu yhtäkään rasittavaa tai ontuvaa hahmoa. Uusia hahmoja ja paikkoja esitellään tiuhaan tahtiin, mutta juoni pysyy silti eheänä ja selkeänä loppuun asti. Kerronnan kannalta pelin ja animaatioiden rajan toivoisi olevan sulavampi. Usein jokin pelillinen toiminto leikkaantuu suoraan ja töksähtävästi juonenkuljetukseen, joka rikkoo immersion elokuvasta pelinä. Parhaimmillaan kerronta onnistuu pelaajan havahtuessa äkisti huomaamaan pystyvänsä ohjaamaan tilannetta.

Jodien lisäksi myös Aidenilla päästään usein vaikuttamaan tarinan kulkuun. Näkymätöntä olentoa ohjataan vapaasti Jodien ympärillä ensimmäisestä persoonasta, johon tottuminen vie tovin. Aidenia käytetään lukittujen ovien availuun ja esteiden siirtämiseen, mutta tärkein elementti on vaikuttaa Jodien sosiaalisiin suhteisiin. Jodien pyrkiessä elämään normaalisti paranormaaliudestaan huolimatta onkin pelaajan valittavissa antaako tilanteiden elää ilman välikohtauksia vai pahimmillaan tappaako kaikki tielle astuvat. Alkupuolella voimillaan leikkii vielä kokeilunhalusta, mutta tarinan edetessä ja empatian kasvaessa Jodieta kohtaan pyrkii turhia konflikteja välttämään. Halutessaan roolit voi jakaa myös kaverin kanssa ja Dualshockin lisäksi peliä voi ohjata myös älylaitteeseen ladattavalla sovelluksella.

Elokuvallinen kerronta näkyy myös pelimekaniikan esitystavassa. Ruudulla ei näy kontrollien lisäksi minkäänlaisia mittareita tai muita pelillisiä merkkejä. Kontrolleja on vieläpä riisuttu entisestään Heavy Rainiin nähden. Jatkuvan tatin vääntelyn ja näppäimillä kiemurtelevan sormiakrobatian sijaan Jodieta komennetaan tökkäämällä tattia ruudulla näkyvää valkoista pistettä kohden. Simppelimpi ohjaustapa tekee pelaamisesta huomattavasti sujuvampaa eikä jokainen arkiaskare ole enää sormia sotkevan veivaamisen takana.

Nopeita reaktioita vaaditaan lähitaisteluissa sekä pakokohtauksissa. Takaa-ajajan iskiessä tai katon romahtaessa niskaan aika hidastuu ja Jodie tekee hyökkäyksen tai väistön tiettyyn suuntaan. Pelaajan pitää jatkaa liike loppuun työntämällä tattia määrättyyn suuntaan. Oikeaa suuntaa ei näytetä ruudulla erillisenä symbolina ja ajoittain voikin olla epäselvää mihin liike on päättymässä. Peli ei kuitenkaan rankaise virheliikkeistä, vaan tarina jatkuu epäonnistumistenkin jälkeen sivuraiteita pitkin.

Beyond: Two SoulsBeyond: Two Souls

Mukaan on ympätty myös räiskintäosuuksia, joissa juostaan suojien takaa vihollisia nirhaten. Ampuminen on kömpelöä automaattitähtäyksen ja vapaan liikkumisen sekasotkua eikä pakotetun omaisella räiskinnällä tunnu olevan sisällöllisestikään mitään annettavaa juonenkuljetukselle. Onneksi turhaa toimintaa ei ole paria kappaletta enempää.

Pelin suurin puute löytyy tarinan tiivistämisessä. Juoni ei ihmeemmin keskity scifi-elementteihinsä tai avaamaan erikoista maailmaansa, vaan pääpaino on hahmojen kehityksellä ja tunteilla näitä kohtaan. Vaikka tarina liikkuukin erilaisten paikkojen välillä, on varsinkin lapsuusvuosissa turhankin paljon itseään toistavaa alleviivaamista Jodien ulkopuolisuudesta erilaisissa tilanteissa. Mukana on toisaalta myös muutamia hyvinkin erikoisia kohtauksia, joita ei välttämättä koskaan ole nähty kuin todella pienissä indie-peleissä. Kahdeksantuntinen tarina ei jätä mitään kysymyksiä päätyttyään, mutta toinen läpipeluu on kokeilun arvoinen etenemisen valinnanvapauden sekä vaihtoehtoisten loppujen ansiosta.

Audiovisuaalisena elämyksenä Beyond: Two Souls on kärkikastia, mutta turhan suoraviivainen tarina ei aivan yllä toivotulle tasolle. Peli onnistuu vangitsemaan ja herättämään tunteita, mutta juoni itsessään kärsii ajoittaisesta täytteestä. Quantic Dream työstää jo seuraavaa julkaisua Playstation 4:lle, joka oletettavasti murtaakin kehittäjien vanhoja teknisiä rajoitteita. Sitä odotellessa Beyond: Two Souls on omalaatuinen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen teos, joka sisältää niin tarinallisia kuin visuaalisiakin merkkipaaluja.

Katso alta Beyond: Two Souls -traileri.

08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Upea ulkoasu ja äänimaailma, loistavat näyttelijäsuoritukset, omaperäinen pelimekaniikka, vangitseva kerronta
-
Täytekappaleet tarinassa, paikoitellen kankeat kontrollit, tökeröt siirtymät pelistä animaatioihin
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • L33v1
    PS3:en yksi parhaimmista peleistä viime vuonna sattui olemaan tämä Beyond: Two Souls. Peli tulee Ranskalaiselta Quantic Dreamilta, joka tunnetaan... 10/10