Yaiba: Ninja Gaiden Z

Ninja Gaiden -sarja on pudonnut todella hyvästä todella huonoksi vain muutamassa vuodessa. Alkuperäiset NES-pelit olivat päteviä ja Xbox-versio tehtiin taitavasti, mutta alamäki alkoi toisesta osasta Xbox 360:lla ja syventyi kolmannessa osassa. Suunnittelija Tomonobu Itagakin lähtö näkyy selvästikin sarjan peräsimessä, ja uunituore spin-off Yaiba: Ninja Gaiden Z on tähän asti selkein esimerkki tason romahduksesta.

Ninja Gaidenin pelimekaniikkaan on aina liittynyt tarkkuus ja taitava ajoitus. Yaiba sen sijaan pelkistyy siihen, miten monta quick time eventiä pelaaja kestää. Sekoittaessaan outoa sekametelisoppaa Ninja Gaidenista ja Dead Risingista peli unohtaa oleellisen eikä vaadi taitoa, vaan pitkää pinnaa.

Superninjan tutut elegantit hyökkäykset on oikaistu ja viholliset kulutetaan loppuun hakkaamalla yhtä ja samaa nappia kuin viimeistä päivää. Yhden talttuessa voi jatkaa seuraavaan viholliseen tai amputoida raajan. Sinänsä mustan hauska idea, mutta toisten käsillä toisien läpsyttely ei käytännössä jaksa kauaa kiinnostaa.

Pahin ongelma ei kuitenkaan ole yksinkertainen pelimekaniikka tai älytön määrä quick time eventejä. Pahinta Yaiba: Ninja Gaiden Z:ssä on sen kamera. Kehittäjän ajatuksena on ilmeisesti ollut korjata sarjan perinteiset kameraongelmat siirtämällä kuvakulmaa kauemmas, mutta ratkaisussa on menty ojasta allikkoon. Pelaajan on nimittäin vaikea nähdä, mitä ruudulla tapahtuu kaiken melskeen keskellä, ja se johtaa tarpeettomiin kuolemiin, kun esimerkiksi quick time eventeistä kertovat minimaaliset indikaattorit jäävät havaitsematta.

Tarkkuus, joka joskus määritteli sarjan, loistaa Yaibassa poissaolollaan. Peli on sotkuinen ja masentava rypistys, jossa häviää vähän pakostikin. Paljon paremmin ei ole vaihtelunkaan laita. Toimita on uuvuttavan monotonista samojen vihollistyyppien kiertäessä läpi pelin, mikä saa koko tuotteen tuntumaan laiskasti suunnitellulta. Viholliset vyöryvät päälle kerta toisensa jälkeen massoina, ja kaikki näyttävät aina samalta.

Joissain kentissä vihollisia sikiää satapäin, ja kaikki on hoideltava samalla aivokuolleella menetelmällä: hakkaa nappeja, aktivoi quick time event, amputoi käsi, katsele miten mähnä lentää ruudulle - toista. Jos nyt sitten sattuu kupsahtamaan tämän satapäisen lauman lopulla, on koko väsytystaistelu aloitettava alusta. Kirjaimellisesti huusin ja kiroilin pelille; yhtä kuvottavaa kokemusta ei ole tullut vastaan miesmuistiin.

Pomotaistelut ovat perinteisesti Ninja Gaidenin ikonisimpia kohtauksia, mutta Yaibassa nekään eivät toimi. Niiden toteutuksessa nojataan samaan väsyttävään näpyttelyyn kuin pääpelissä, runsailla Game over -ruuduilla höystettynä. Pelaajalla tuntuu olevan vain harvoin mitään todellista vaikutusta siihen, mitä ruudulla tapahtuu.

Yaiba: Ninja Gaiden Z on ala-arvoinen peli alusta loppuun. Sitä ei pelasta sen enempää pelattavuus, grafiikka kuin äänetkään. Kaikesta kumpuaa paitsi matala kehitysbudjetti myös mielikuvituksettomuus ja kunnianhimottomuus, minkä takia Yaibaa kannattaa boikotoida kaikin keinoin.