Mario & Sonic at the Olympic Games

Pidempään pelaamista harrastaneet muistavat varmasti Track & Field -pelit. Yleis- ja sittemmin laajemminkin urheilupeleissä siirryttiin haasteesta toiseen, ja useimmiten tehtävänä oli rämpyttää kaikkia mahdollisia nappeja niin nopeasti kuin sormet sallivat. Muistan joskus pidemmän pelisession jälkeen ajatelleeni, että pelaaminen voi olla rankkaa. Voi, kuinka väärässä olinkaan.

Mario & Sonic at the Olympic Games vie fyysisen pelaamisen täysin uuteen ulottuvuuteen. Pelin tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Pekingin tulevan kesän olympianäyttämölle. Pelaajan tehtävänä on juosta, hypätä, uida, miekkailla ja jopa ampua jousipyssyllä. Suurin osa lajeista vaatii wii-ohjainten heiluttelua eri suuntiin mahdollisimman nopeasti.

Pelihahmoina on Mario- ja Sonic-peleistä tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin hahmoja. Hahmoille on annettu erilaisia ominaisuuksia voimassa, nopeudessa, taidossa ja kestävyydessä. Esimerkiksi Sonic on huomattavasti nopeampi kuin Bowser, mutta Marion verivihollinen pieksee pikajuoksijasiilin voimassa. Hahmojen väliset erot eivät ole huikeita, joten hahmon valinta on lähinnä mieltymyskysymys.

Juoksulajit ovat hyvin yksiselitteisiä, mutta hyppy- ja heittolajeihin on lisätty myös taitoa vaativa osuus. Sen sijaan, että hyppy- tai heittokulma määritettäisiin nappia painamalla nappia tietyn aikaa, ohjainta pitää nostaa ylös juuri oikealla nopeudella saavuttaakseen parhaan tuloksen. Pieni muutos, mutta sen ansiosta uuden ennätyksen tekeminen tuntuu paljon palkitsevammalta.

Normaalien olympialajien lisäksi mukana on myös kuvitteellisia kilpailuja. Miekkailussa hahmoilla on erikoisliikkeitä, juoksukisassa kaveria voi heittää kilpikonnankuorella tai salamalla, ja pingiksessä voitto varmistetaan voimalyönnillä. On ymmärrettävää, että peliin on tällaisia lajeja sisällytetty, onhan kyseessä pelihahmojen kilpailut. Lajit ovat kuitenkin niin erilaisia, että ne tulevat jakamaan mielipiteitä rankasti. Itse olisin jättänyt fantasiakilpailut pois.

Lajeja voi pelata sekä yksittäisinä kisoina että muutaman lajin kiertueena. Kiertueita on runsaasti, ja viimeisimmät niistä tarjoavat haasteen vikkelämmällekin kapulanvatkaajalle. Tämän lisäksi tarjolla on erityinen tehtävämoodi, jossa jokaiselle hahmolle on määritetty puolentusinaa tehtävää. Välillä pitää heittää keppiä juuri tiettyjen metrilukujen välille tai voittaa pingismatsi voimalyönnillä. Tehtävät ovat monipuolisia, ja vaikka toiset niistä ovatkin onnistuneempia kuin toiset, tehtävät ovat hyvä keino opetella lajeja.

Pelin grafiikka on yksinkertaisen kaunista. Nintendo on tehnyt Segan kanssa tiukkaa yhteistyötä, ja tuloksena on pelimoottori, joka ottaa Wiistä miellyttävän paljon irti. Itse suorituspaikat ovat kuitenkin funktionaalisen pelkistettyjä. Äänimaailma on olympialaisen mahtipontinen, vaikka mukaan onkin ujutettu klassikkosävellyksiä Marion ja Sonicin aiemmista seikkailuista.

Onnistumisista niin tehtävien suorituksessa kuin kilpakentilläkin palkitaan mitalein, pokaalein ja plakaatein, joita voi tarkastella jälkikäteen. Mukana on myös Galleria, jossa voi lukea knoppifaktoja olympialaisista ja pelata pikkupelejä.

Mario & Sonic at the Olympics on parhaimmillaan kaverin kanssa pienissä erissä. Etenkin pitkäaikaista ohjainten heiluttelua vaativat lajit ovat fyysisesti haastavia. On vaikea kuvitella videopeliä, joka olisi lähempänä kuntoilumuotoa (vapise, Wii Fit!). Vastapainona on kuitenkin esimerkiksi jousiammunta, jonka toteutus saattaa olla kekseliäin wii-ohjainten käyttötapa. Nuolesta otetaan kiinni painamalla A- ja B-napit pohjaan. Tämän jälkeen jousi viritetään vetämällä wiimote taaksepäin. Tämän jälkeen siirretään nunchuckilla etutähtäin kohdalleen, tähdätään wiimotella samaan paikkaan ja päästetään nuolesta (A- ja B-napeista) irti. Hauskaa, mutta myös ajoittain haastavaa.

Mario & Sonic at the Olympics on hyvä peli. Sen perusidea on kuitenkin sellainen, että sitä ei voi varauksetta suositella kaikille. Runsas kapuloiden heiluttelu jakaa takuulla mielipiteet. Mikäli runsas liikkuminen pelatessa ei haittaa ja ennätysten parantelu kiinnosta, pelistä riittää iloa pidemmäksikin aikaa. Jos taas ei voi kuvitellakaan liikahtavansa sohvalta pelisession aikana, kannattaa tämä olympiairroittelu jättää kauppaan.