Kun kaksi peligenreä kohtaa, lopputuloksena on usein joko täydellinen katastrofi tai oikea innovaatio. Pelistudio 5th Cellin (mm. Drawn to Life) peli Lock's Quest yhdistää suositun Warcraft 3 -modifikaation kautta nettiselaimiin levinneen tornipuolustus (Tower Defence) -pelityypin ja klassisen Rampartin ennennäkemättömällä tavalla. Tornipuolustuksen ideana on rakentaa rajallisten resurssien puitteissa mahdollisimman tehokas puolustuslinja vihollisen hyökkäysaaltoja torjumaan. Rampartissa taas rakennettiin tetrismäisistä palikoista ja tykkitorneista linnaketta. Jo ennen julkaisuaan palkintoja kahmineessa Lock's Questissa rakennetaan palikoista linnoitusta kosketusnäytön avulla vihollisen monilukuisia joukkoja torjumaan.
Kellopelirobotit hyökkäävät tuntemattomasta syystä pitkään rauhassa eläneen kuningaskunnan kimppuun. Puolustusta ylläpitämään lähetetään perinteisten ritareiden sun muiden metallinkalistajien lisäksi arkkinöörit, jotka osaavat polkaista pystyyn puolustuslinnakkeita moninaisine tykkitorneineen nopeasti magian avulla. Näiden arkkinöörien riveihin liittyy myös pelaajan ohjaama Lock kotikylän joutuessa palvelemaan konetta. Noin kaksikymmentuntinen peli vie tarinaa eteenpäin alkupuolella hieman hitaasti, mutta tahti kiihtyy loppua kohden.
Taisteluosastolla on monenlaista tarjottavaa. Peruskamppailu koostuu useammasta vihollisaallosta, joita ennen omia varustuksia voi rakentaa, korjailla, ja parannella kosketusnäytön avulla parin minuutin ajan. Linnoitevalikoima kasvaa loppua kohti sisältäen lopulta monta erilaista tykkitornia, ansaa ja apuvälinettä, joten muutama minuutti kaiken läpikäymiseen tahtoo vilahtaa turhan nopeasti. Rakennusvaiheen jälkeen vihollisen hyökkäys alkaa. Hyökkäyksen aikana Lock itse häärää ympäri kenttää vihollisia tuhoamassa sekä hyökkäyksen jälkiä paikatessa. Sekä lähitaisteluun että korjaukseen liittyy aina pieni kosketusnäytöllä tehtävä mikropeli, jolla toiminnon tehoa voi parantaa. Tehtävän tavoitteesta riippuen Lockin on joko kestettävä hyökkäyksiä tarpeeksi pitkään, tuhottava tietty vastustaja, vapautettava vankeja ja niin edelleen. Välillä pitääkin olla tarkkana, ettei linnoitus leviä käsiin ökkömönkiäisiä toisaalla kurittaessa.
Pirteällä kaksiulotteisella ulkoasulla koristettu Lock's Quest on nättiä katsottavaa eikä äänipuolella löydy mitään moitittavaa. Ajoittain isojen vihollisjoukkojen lomasta sen heikon mutta vaarallisen maagin löytäminen on turhan vaikeaa, kun robotit ovat sekaisin ja päällekkäin.
Moninpelipuoleltakin löytyy mukava kaksinkamppailumuoto, jossa molemmat rakentavat oman linnoituksen pyrkien samalla robottiaalloillaan tuhoamaan vastustajan puolustuksen. Onkin erittäin sopivaa, että tällaiseen omaperäiseen peliin on saatu mukaan myös omaperäinen moninpeli. Molemmilla pelaajilla pitää olla oma pelikasetti. Peli on myös kokonaan suomennettu, joten kielikynnystä ei ole.
Kokonaisuutena Lock's Quest on riemastuttava lisäys DS:n pelivalikoimaan. Se yhdistää onnistuneesti kaksi eri pelityyppiä, ja sellaista ei satu ihan joka päivä.