Flower, Sun and Rain

Alkujaan vain Japanissa vuonna 2001 Playstation 2:lle julkaistu seikkailuongelmanratkontapeli Flower, Sun and Rain on käännetty englanniksi ja alustana toimii Nintendo DS -käsikonsoli. Pelin suunnittelun vastuuhenkilö Suda 51 nauttii nykyään kulttisuosiosta ja tunnetaan valtavirran vastaisista peleistään. Ei siis ihme, että lokeroimaton Flower, Sun and Rain on vaikeasti lähestyttävä omituisuus, josta vain kärsivällisimmät ja kokeilunhaluisimmat pelaajat saavat jotain irti.

Itseään etsijäksi kutsuva pelin päähenkilö Sumio Mondo saapuu Lospass-nimiselle saarelle selvittämään loputonta Päiväni murmelina -elokuvan tyyppistä ongelmaa, jossa elämä toistuu samanlaisena päivästä toiseen, loppuen aina terroristin räjäyttämän lentokoneen iskeytymisellä saareen. Tarina nojaa pitkälti itseironiasta lähtevään huumoriin, joka toimii parhaimmillaan erinomaisesti. Flower, Sun and Rain muistuttaa useasti pelaajaa siitä kuinka järjetöntä ja kömpelöä peliä hän oikein pelaa. Paikalliset eriskummalliset asukkaat latelevat aivan käsittämätöntä dialogia, joka sisältää lukuisia hauskoja ja mieleenpainuvia letkautuksia. Posketon keskustelu ja omituinen tarina antavat pelille epätodellista ja omalaatuista tunnelmaa. Vinksahtanut ilmapiiri on pelikokonaisuuden antoisin puoli ja kannustaa pelaamaan pidemmälle.

Pelimekaniikka ja ongelmien rakenne taas pitävät huolen siitä ettei pelaaminen ole läheskään aina mukavaa. Pelissä edetään juttelemalla ihmisille ja ratkomalla itseään toistavia pulmia. Pelihahmo kantaa mukanaan salkkutietokonetta, jota hän kutsuu Catherineksi. Ongelmanratkonta tapahtuu Catherinen avulla "hakkeroimalla" ihmisiin tai esineisiin, jonka jälkeen syötetään kysytty numerosarja. Pääsääntöisesti luku saadaan selaamalla saaren noin 50 sivun opaskirjaa tai ratkomalla matemaattisia kysymyksiä. Ennen numeroiden painelua Catherine vaatii oikean liittimen käyttöä, joka löytyy sattumanvaraisesti yhdeksää vaihtoehtoa kokeilemalla. Liitin vedetään kosketusnäytöllä esimerkiksi suoraan juttelukaverin silmään. Flower, Sun and Rainin ihmeellisyyttä ei voi korostaa tarpeeksi. Pelattavuus on vain harmillisesti aivan yhtä epäloogista kuin itse tarina.

Pelaamisen luotaantyöntävyyttä lisää hahmon ankea ohjattavuus, joka laskee pelitempon turhauttavan hitaaksi. Saaren tapahtumien tutkiminen vaatii pitkien etäisyyksien tarpomista edestakaisin. Samojen taipaleiden ravaaminen kerta toisensa jälkeen on erittäin puuduttavaa. Pelin teksti jopa irvailee tälle seikalle, mutta vitsi ei naurata. Pelissä on myös muita ahdistavia ja etenemistä vaikeuttavia pelisuunnitteluratkaisuita, jotka ovat liian kömpelöitä ja vanhanaikaisia. Flower, Sun and Rainia on hämmentävää pelata, koska monesti tuntuu, että pelintekijät olisivat tehneet kaikkensa, jotta pelaaminen olisi mahdollisimman väkinäistä. Tälle on vaikea keksiä perusteita, sillä pelin ongelmat ovat selkeästi tiedostettuja ja siten tahallisia. Itseironinen vitsailu toimii hajanaisessa tarinassa, mutta pelattavuuteen sisälletty epäselvyys ja vanhanaikaisuus eivät ole toivottuja ominaisuuksia. Pelimekaniikan turmeltuneisuus on pahimmillaan niin ahdistavaa, että konsoli menee kiinni. Peliä kannattaa pelata lyhyissä annoksissa, jolloin pelattavuuden töppäilyiden ja toiston ärsytykset eivät vielä tee häijyn tunnelman nauttimisesta liian hankalaa.

Flower, Sun and Rainin ulkoasu on erittäin omaperäistä ja tyyliteltyä jälkeä, mutta teknisesti kovin alkeellista ja paikoin jopa rumaa. Hahmot ja tapahtumapaikat ovat yksinkertaisia ja pintakuvioiltaan vaatimattomia. Ihmeellisten kuvakulmien kautta näyttäytyvässä grafiikassa on kaikessa ankeudessaan oma viehätyksensä, joka luultavasti vetoaa pieneen kohderyhmäänsä.

Omituisuus jatkuu myös äänimaailmassa, joka on grafiikan tavoin toteutettu ailahtelevasti. Ääni on laadultaan heikkoa, mutta sisältää reippaasti persoonallisuutta. Leijuva musiikki vahvistaa pelin unimaisesti avautuvan pelinkulun piirteitä. Kieroutuneiden hahmojen kommunikointi kuulostaa absurdilta ja tuo mieleen Suda 51:n tuoreemmat tuotokset, Killer7:n ja No More Heroesin.

Vaikka kasassa on paljon kulttipelin aineksia, ei Flower, Sun and Rain yllä edellä mainitun kaksikon tasolle. Siitä puuttuu jälkeläistensä pelillinen teho ja välittömämpi nautinnollisuus. Järjettömyydessä ja ainutlaatuisuudessa ollaan lähestulkoon samalla viivalla.