Chappie

Vuonna 2012 Yolandi Visser lauloi levyllä Ten$ion "Neill Blomkamp's making me a movie star", eikä hän valehdellut. Kolme vuotta myöhemmin julkaistu Chappie on käytännössä etelä-afrikkalaisen Die Antwoord -bändin elokuva.

Visser ja tämän bändikumppani Watkin Tudor Jones (Ninja) esittävät vaihtoehtoisia versioita Antwoordissa esittämistään gangsta-hahmoista, jotka ovat leffassa vaihtaneet mikrofonit aseisiin. Jengiin saadaan epätodennäköinen lisä kokeellisen poliisirobotin muodossa, josta täytyy kuitenkin ensin kasvattaa epäkunniallinen kansalainen.

Chappie muistuttaa monilta osin Blomkampin aiempaa District 9:ää. Molemmat elokuvat sijoittuvat Johannesburgiin, ja molemmissa esiintyy tietokone-efekteihin nojaava osapuoli, jonka suhde ihmisyyteen on yksi leffan avainteemoista. Avaruusötökät ovat tosin vaihtuneet itseohjautuviin poliisirobotteihin, jotka ovat WETA-efektistudion panostuksen ansiosta todella aidon näköisiä. Molemmissa elokuvissa näkyy myös Blomkampin kiinnostus virallisten organisaatioiden ja yksilöiden välisiin ristiriitoihin.

Efektityön lisäksi myös Chappien käsikirjoitus on kehittyneempi versio edeltäjästään. Vaikka siinäkin on pari ylimääräistä mutkaa tarinan yksinkertaisuuteen nähden, pysyy se paremmin kasassa loppua kohden. Mielenkiintoisempi loppuratkaisu on tosin jäänyt lisämateriaalien puolelle, mutta ainakin se on mukana tässä Blu-ray-julkaisussa.

Yolandi ja Ninja esittävät sarjakuvamaisia roolihahmojaan Die Antwoordin musiikkivideoista tuttuun tapaan. Nupit on väännetty kaakkoon eikä ylinäyttelemistä olla todellakaan pelätty. Sama pätee itseasiassa myös joihinkin elokuvan tunnetumpiin tähtiin, ja esimerkiksi Hugh Jackman revittelee täydestä sydämestään raivokkaan alfauroksen roolissa.

Chappie kärsii jonkin verran ailahtelevasta tunnelmasta. Se on välillä mustaa komediaa, välillä toimintaspektaakkelia, mutta se koittaa myös koskettaa ja sanoa jotain tekoälystä. Elokuva kimpoilee turhankin jyrkästi fiiliksestä toiseen, eivätkä kaikki sen punaiset langat löydä tietänsä lopputeksteihin asti.

Leffa on saanut osin tästä syystä rankkojakin murskatuomioita maailmalla, mutta itse en halua sitä lytätä. Itseasiassa pidin Chappiestä aika tavalla, ja se on romuluisuudestaan huolimatta viihdyttävä ja erilainen leffakokemus. Hyvänä mittarina voi pitää katsojan suhtautumista Die Antwoordin videotuotantoon. Jos siitä diggaa, diggaa luultavasti tästäkin.