Sword Coast Legends

Sword Coast Legends on amerikkalaisen, lähinnä Nintendon alustoille kehittäneen N-Spacen ja kanadalaisen Digital Extremesin käsialaa. Päällisin puolin se on klassinen Dungeons & Dragons -rompe seikkailijaryhmineen. Moninpelipuolella se kuitenkin yrittää mennä pykälän pidemmälle pöytäroolipelimallinsa reitille ja tarjoaa sekä yhteistyössä seikkailtavaa sisältöä muiden pelaajien luomana että erityisen Dungeon Master -roolin, jossa yksi pelaajista ottaa luolaston herran kaavun hankaloittaen (tai auttaen) poppoon etenemistä läpi metsien, soiden, tyrmien ja hylättyjen kaivosten. Normaalin seikkailun, luomistyökalujen, DM-moodin ja moninpelin luominen olisi suuri urakka suuremmallekin studiolle ja valitettavasti N-Space ja Digital Extremes eivät ole aivan kyenneet toteuttamaan kunnianhimoisia suunnitelmiaan.

Pääkampanja käynnistyy pelaajan saattaman karavaanin joutuessa ongelmiin. Sekalaisen seurueen kimppuun hyökätään matkalla Luskanin satamakaupunkiin. Hyökkäyksen kohteena ei olekaan yllättäen itse karavaani, vaan sitä suojeleva pelaaja kumppaneineen. Edellinen yö oli mennyt muutenkin jo metsään pahaenteisten painajaisten parissa. Täysin ääninäytellyn tarinan voi pelata läpi joko matkan varrella käsivarteen tarttuvien kumppaneiden kanssa, tai sitten verta ja lihaa olevien kavereidensa kanssa. Kamppis ei ole suunnattoman pitkäkestoinen ja lopputekstit häämöttävät alle 30 tunnissa ahkerankin nuohoamisen jälkeen. Se on kuitenkin varsin pätevästi kasattu ja antaa hyvän kuvan eri hahmoluokkien toiminnasta ja tapahtumaympäristöistä. Valitettavasti pelin muu sisältö ei nouse pääkampanjan tasolle muutamasta syystä, joista lisää hieman myöhemmin.

Peli noudattelee pääpiirteittäin Dungeons & Dragons -järjestelmän uusinta viitosversiota, mutta ottaa kohtalaisen paljon vapauksia etenkin hahmonkehityksen kanssa, virtaviivaistaen kokemusta pöytämallista. Jokaisella pelaajan seikkailijaryhmän jäsenellä on hahmoluokka, jota ei voi muuttaa tai muuntaa pelin aikana. Uudet kyvyt valitaan kokemuspisteiden karttuessa etukäteen hahmoluokan määrittämistä kykypuista. Pyhä paladiini voi keskittyä vaikka suojaamaan, parantamaan tai taistelemaan, muttei suuntautua mihinkään reippaasti arkkityypistään poikkeavaan. Varas voi erikoistua murtamaan lukkoja tai polvilumpioita ja niin edelleen. Maagien loitsutkin tulevat samoista kykypuista, mikä on toisaalta selkeää mutta samalla varsin rajoittavaa, etenkin kun rajallisia kykypisteitä pitää usein käyttää jo valittujen ominaisuuksien tehostamiseen uusien sijaan. Ykköstason tulipallo kun lähinnä kutittelee korkeamman tason örmöjä. Hahmonluonti on kohtalaisen yksityiskohtaista ulkoasun ja taustojen suhteen. Hieman oudosti druidi puuttuu ainakin toistaiseksi kokonaan vaihtoehdoista.

Taistelu on näennäisen reaaliaikaista, mutta käytännössä vuorot rullaavat taustalla jatkuvasti. Hektisimmissä kohdissa pelin voi pistää myös paussille, jolloin seuraavat liikkeensä voi valita rauhassa. Monet Sword Coast Legendsiä edeltäneet D&D-pelit toimivat samanlaisen järjestelmän puitteissa, mutta onnistuvat piilottamaan sen paremmin. Nyt monet etenkin tarkkaa tähtäystä vaativat kyvyt menevät helposti harakoille, sillä klikkauksen ja varsinaisen toiminnan välinen viive voi olla sietämättömän pitkä, jos näkymättömän vuorot eivät mene yksiin pelaajan komentojen kanssa. Tästä aiheutui pelisessioiden aikana lukuisia virheliikkeitä ja sitä myöten ärräpäitä peliporukkani keskuudessa. Yksin pelatessa ongelma ei ole aivan yhtä suuri, sillä pelaajan hallinnoidessa neljää ukkelia yksittäisen kyvyn osumaan ja toimintaan ei ehdi kiinnittämään samalla tavalla huomiota.

Jos pelin hommaisi pelkästään yksinpelin takia, kasassa olisi ihan mukiinmenevä romppaus läpi kaupunkien, metsien ja viemäreiden vihollisia listien sekä taikaesineitä hamstraten. Tosin mitenkään innovatiivisesta kokemuksesta ei olisi kyse. Moni on kuitenkin varmasti kiinnittänyt huomionsa Sword Coast Legendsin moninpeliin, joka ainakin päällisin puolin tarjoaa paljon. Koko pelin sisältö on pelattavissa niin yksin kuin ryhmässäkin, mikä on todella hieno juttu. Mukana tulee myös omien seikkailujen eli moduulien luomiseen tarkoitetut työkalut. Harmillisesti ne ovat ainakin tällä hetkellä hyvin rajalliset ja tiettyjen suunnitteluratkaisujen takia huolestuttavan ongelmalliset. Omia pala palalta rakennettuja luolastoja ei voi rakentaa, vaan pelaajan (tai kentänrakentajan) on tyydyttävä ennalta luotuihin kerroksiin huoneineen ja käytävineen. Niitä voi sentään ehostaa erilaisilla proppiesineillä, valaistusefekteillä ja tietenkin hirviöillä, joita voikin sijoittaa vapaasti. Mukavasti mörköjen kohdalla käytetään hahmoluonnista tuttuja työkaluja, joten oman tyrmän goblinit voivat olla vaikka sinisiä, jos sille päälle sattuu. Niille voi antaa ulkoasun lisäksi myös lisää kykyjä, missä piilee allekirjoittaneen mielestä iso suunnitteluvirhe. Tämä manifestoitui tuskallisen konkreettisesti erään toisen pelaajan luoman seikkailun aikana.

Vastustajat skaalaavat perustasonsa automaattisesti seikkailijaryhmän mukaan. Hyvältä kuulostavan ominaisuuden pilaa uusien kykyjen antaminen hirviöille, sillä tätä peli ei tunnu ottavan mitenkään huomioon. Koko roolipeliveteraaneista koostuva porukkamme kuoli valehtelematta yli tusinan kertaa yhteen ainoaan taisteluun, joka tuntui täysin mahdottomalta kolmen ihmisrotan niitatessa meidät yksi kerrallaan. Sadattelun ja pelin hieman kehnon reitinhaun häpeilemättömän hyödyntämisen jälkeen tarkastin moduulieditorissa, mitä ihmettä rotat olivat syöneet. Paljastui että tämän "aloittelijaystävällisen" seikkailun luoja oli iskenyt noin tusinan verran todella kovan tason kykyjä rotille, jotka käyttivät niitä häpeilemättömästi hyväkseen. Ne hiljensivät ensin maagin, ja liikkuivat lisäksi salamannopeasti. Tämä on iso ongelma pelin "reaaliaikaisesta vuoropohjaisuudesta" ja kykyjen kohdistuksesta johtuen. Rottien jokainen iskukin teki tuhottomasti vahinkoa. Toivottavasti pelaajien kuratointi nostaa hyvät moduulit huonojen joukosta esiin, sillä moiset pelikokemukset tappavat innon lupaavaan moninpeliin yhtä nopeasti kuin myrkytetty rottatikari velhon henkitorveen.

Ehkä eniten itseäni kiinnostanut DM-moodi on samalla tavoin lupaava, mutta nykytilassaan liian rajoittunut. Sen suunnittelun johtoajatuksena on ollut selkeästi "reiluuden pakottaminen", jossa pelinjohtaja käy asymmetrista sodankäyntiä pelaajia vastaan sen sijaan, että pyrkisi edistämään jännittävää ja monipuolista luolaseikkailua tai tarinankerrontaa. DM:ää rajoitetaan monin keinoin. Arkkuja ei voi olla tiettyä maksimimäärää enempää. Vastustajia ei voi tuoda kentälle enempää kuin erityinen "DM Threat" -resurssi antaa myöten (tämän rajoituksen voi tosin ottaa pois asetuksista), eikä pelaajia voi pistää tekemään erilaisia taitotarkistuksia tarinankerronnan puitteissa. Lopputulos on hyvin pelimäinen ja luovuutta rajoittava, sillä se pyrkii väkisin tasoittamaan puntit molempien osapuolien kohdalla.

Pelin ulkoasu on mallia "riittävä muttei merkittävä". Ylhäältä kuvatut pikku-ukot ovat mukavan yksityiskohtaisia, mutta animaatiot jättävät vielä varaa parantamiseen. Osaa voimakkaista hyökkäyksistä edeltää pieni tuhahdus tai kirveenheilautus ja tehon ymmärtää vain vastustajan ylle ilmestyvästä vahinkoluvusta eikä toiminnan näyttävyydestä. Loitsut sentään skaalaavat mukavasti eivätkä eeppisimmilläkään estä näkyvyyttä. Ääninäyttelijät hoitavat leiviskänsä hyvin ja mukaan sattuu jopa muutama persoonallinenkin hahmo. Musiikeista en tahdo muistaa enää yhtäkään kappaletta, mutta eipä niitä tarvitse poiskaan kääntää.

Sword Coast Legendsissa on paljon lupausta ja paljon osittain toteutunutta kunnianhimoista ideaa. Kehittäjät ovat päivitysten perusteella hyvin perillä vallitsevasta tilanteesta. Parin kuukauden sisään on luvattu tarpeellista lisäsisältöä ja korjauksia olemassa oleviin ongelmiin, mutta arvosana on pakko antaa nykytilan eikä lupausten perusteella. N-Space ja Digital Extremes ovat kenties haukanneet liian ison palan, mutta nykymallin mukaan sitä voi onneksi pureskella vielä pitkään itse pelin ilmestymisen jälkeen, kiitos digitaalisen jakelun. Neljän kympin hintaisena se on hivenen liian kallis vain pääkampanjan pelaamista varten, etenkin jos peliä vertaa vaikka erinomaiseen Pillars of Eternityyn. Sword Coast Legends lupaa kuitenkin paljon hyvää ja kaunista moninpeliseurueelle, joka malttaa ehkä odottaa hankintaa vielä pari kuukautta. Ensi vuoden alussa kasassa voi olla hyvinkin numeron tai kolme parempi kokonaisuus.

Arviossa käytettiin alustana Jimm's Balor V2 -tietokonetta, joka on Jimm's PC-Store Oy:n kasaama pelikone. Arvion kyseisestä laitekokonaisuudesta voi lukea täältä.