Gamereactor follow Gamereactor / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands / 中國 / Indonesia
Gamereactor Close White
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
arviot
Fallout 4

Fallout 4

Ydintuhoa uumoileva tarina alkaa 50-luvulta, jota ei koskaan ollut. Neljäkymmentä tuntia myöhemmin olen vallannut tai vapauttanut kymmenen pientä tilaa, kylää ja linnaketta osaksi kasvavaa imperiumiani. Varastot pullistelevat aseita, haarniskoita, outoja mutanttihyönteisten osia ja vanhan maailman elektroniikkaa. Silti tuntuu, että olen vasta alussa. Tervetuloa Falloutiin.


Facebook
TwitterRedditGoogle-Plus

Bethesdan kolmiulotteinen Fallout-pelisarja on joko taivas tai painajainen riippuen siitä, millainen ihminen olet. Jos väsääminen, säätäminen, nuohoaminen, seikkailu ja löytäminen ovat mieleesi, et löydä ainakaan paljoa parempaa isojen pelijulkaisuiden joukosta. Jos taas samat asiat tuottavat ahdistusta ja ärtymystä joko ajanpuutteen tai pakkomielteisyyden takia, kannattaa Fallout 4 jättää suosiolla väliin. Peli on pitkälti ennallaan edeltäjiinsä verrattuna niin hyvässä kuin pahassakin, paitsi että säädettävää on vielä kerros tai kolme Fallout 3:n tai New Vegasin päälle.

Jos et halua kuulla tarinasta yhtään mitään, hyppää tämän kappaleen yli. Muille yritän pitää jutun mahdollisimman epämääräisenä ja samalla kiinnostavana. Fallout 4 pyörähtää käyntiin hienolla pienellä pätkällä menneestä maailmasta ja sen ydinvoimavetoisesta ihmetekniikasta. Samalla untuvikot saavat hyvän varaslähdön siihen, millainen tämä 50-luvun estetiikkaa ja vanhojen B-luokan scifileffojen teknologiaa sisältänyt maailma oli ennen kuin pommit putosivat. Hahmonluonti hoidetaan hauskasti peilin edessä pariskunnan hoitaessa aamuaskareitaan. Ydinperheidylli ei luonnollisesti kestä loputtomiin ja pian mies- tai naishahmoasi odottaa karu herätys kylmän sodan lämmittämään todellisuuteen. Onneksi läheinen Vault 111 tarjoaa turvaa sekä sinulle että perheellesi, mutta kaikki ei sujukaan niin kuin brosyyrissä luvattiin. Koston käynnistämä tarina haarautuu pian yhdyskuntarakenteen uudelleenkäynnistämisen ja hengissä selviytymisen puolelle.

Pääjuonen tielle kasataan luonnollisesti järjettömän paljon sivuaktiviteettia, joten jännät karttamerkinnät kompassissa voivat johdatella tarinan parista toisille teille tuntikausiksi. Tiellä pysyville tarjolla on pelin hienompia ja näyttävämpiä hetkiä, sekä maailman itsensä ja siinä esiintyvien merkittävien pelureiden esittelyä. Seikkailua ei tarvitse taittaa yksin, sillä mukaan liittyy nopeasti oma henkilökohtainen suosikkikoirani Dogmeat (joka ei voi tällä kertaa kuolla pysyvästi) sekä monia muita erämaiden kulkureita. Kuten ennenkin, Fallout on tyylillisesti samalla sekä rujo että humoristinen. Komiikan puolelle keikahdetaan ainoastaan ajoittain. Maailmassa tapahtuu jatkuvasti kammottavia asioita (pelaajasta huolimatta tai tämän myötävaikutuksesta), mutta yleisfiilis on silti yllättävän kevyt. Tästä kuuluu kiitos erikoisille hahmoille, koomisille tilanteille ja taustamusiikeille. Ahdistavien tunneliosuuksien jälkeen kohdalle voi (kirjaimellisesti) tipahtaa popkulttuurireferenssi tai kahden luurangon asennoilla ja irtaimistolla luotu "mikrotarina". Näitä kohtauksia löytyy New Englandin erämaasta valtavasti, jos niitä osaa katsoa. Kartta muuten tuntuu hieman pienemmältä, mutta myös täyteen ahdetummalta edellisiin osiin verrattuna. Eli päästä päähän ravaaminen on nopeampaa, mutta matkan varrella on enemmän mielekkäitä pysähdyksiä.

Kokemuspisteitä Fallout 4 jakelee melkein mistä vaan. Jos materiaalia riittää, voi tasojaan nostaa puhtaasti tukikohtaa väsäilemällä. Noususta kertyvä Perk-piste sijoitetaan sitten joko perusominaisuuksien kuten esimerkiksi voiman parantamiseen tai johonkin lukuisista lisäominaisuuksista (Perks). Jälkimmäisistä löytyy lisäksi kuusi eri tasoa. Ykköstason Rifleman-kyky antaa 20% lisää vahinkoa kivääreihin, kun taas saman perkin viimeinen taso ohittaa ison osan vastustajan panssaroinnista muiden bonusten lisäksi. Koko ominaisuuspuu on kasattu yhdeksi valtavaksi julisteeksi, josta jokainen voi kartoittaa omia suunnitelmiaan hahmonluonnin saralla. Itse päädyin klassiseen "avaa kaikki, rakenna kaikki" -linjaan, koska kiinni jäävä kassakaappi on omissa silmissäni rikos ihmiskuntaa vastaan. Aseiden tuunaaminen on puolestaan sekä hauskaa että hyödyllistä harrastusta post-apokalyptisessä maailmassa.

Pelillisesti nelososa menee pitkälti samoilla tiemerkeillä kahden edellisen kanssa sillä poikkeuksella, että omalla tähtäämisellä ja taidolla on enemmän merkitystä osumisen kanssa. Nelonen pyrkii poistumaan siitä hieman oudosta roolipelin ja ensimmäisen persoonan räiskinnän välimaastosta, jossa oma hyvä suoritus ei välttämättä realisoitunut pelin puolella, koska hahmon statistiikat ilmoittivat tämän olevan huono ampuja. VATS-järjestelmä on vedetty samalla osittain uusiksi. Aikaisemmin se pysäytti pelin täysin, antaen pelaajan valita kohteensa rauhassa. Kun tökkäsi "ok", hahmo räiskytteli valittuihin vihollisiin oman kykynsä mukaisesti. Nyt VATS ei pysäytä, vaan ainoastaan hidastaa ympäröivää todellisuutta. Tämän ja varsinaisen tähtäyksen merkityksen kasvattamisen myötä koin itse kaipaavani VATSia huomattavasti harvemmin ihan reaaliaikaiseen pyssytaisteluun verrattuna. Ohjattavuus yleisesti on sama ja hieman kankea Fallout kuin aina ennenkin, ja toimii varsin todennäköisesti paremmin PC:llä ja hiirellä kuin testatulla Playstation 4:llä.

Viholliskavalkadista löytyy sekä vanhoja tuttuja että uusia kelmejä. Ihmisten kanssa voi joskus jopa kaveerata, mutta ydinlaskeuman muuttamaan faunaan törmääminen tietää käytännössä aina taistelutilannetta. Vaikka vetäisi kuinka pramean yöasun ja silinterihatun päälle, supermutantin tai Deathclaw:n kanssa ei parane käydä diskuteeraamaan. Nopeimpien tilanteiden hoitamiseen aikaa hidastava VATS on enemmän kuin paikallaan, mutta esimerkiksi (tavallaan) epäkuolleiden ghoulien hoitoon tuunattu sarjatulihaulikko puree reaaliajassa räkien kivasti. Vaihtelua tuntuu olevan mukavasti, vaikka ghoulit ja erilaiset jengit vastaavatkin suurimmasta osasta vihulaismassaa.

Fallout 4
Fallout 4Fallout 4Fallout 4

Koko komeutta pyörittävä pelimoottori on suurin piirtein juuri sellainen, mitä saattoi odottaa. Kaikki on vähän nätimpää, vähän hiotumpaa, vähän sulavampaa kuin ennen, muttei mitään leukaperiä vaarantavaa. Sinänsä parantuneissa animaatioissa näkyy edelleen sitä kankeutta, mikä sai Fallout 3:n hahmot näyttämään enemmän näyteikkunoiden nukeilta kuin oikeilta ihmisiltä. Kasvot on sentään saatu tällä kertaa kasaan mallikkaasti ja etenkin oman hahmon pärstävärkin kanssa saa painia hahmonluonnin yhteydessä pieniäkin yksityiskohtia myöten. Hyvänä puolena kenties reitinhakua lukuun ottamatta kone rullaa pahemmin yskimättä, eikä peli esimerkiksi kaatunut kertaakaan tai heittänyt muuten fataalisti häränpyllyä. Ihan hyvä saavutus näin isossa Bethesdan pelissä. Varsinaisia bugeja löytyi muutamia, jotka liittyvät lähinnä katoilevaan koira-apulaiseen, tiettyjen kaivautuvien vihollisten telesiirtymisiin ja omien kylien asukkaiden outoon käytökseen. Porukka esimerkiksi tykkää nukkua yönsä seisten makuupussinsa päällä.

Pelistä löytyy kaksi uutta ominaisuutta. Nykyään voi rakentaa omia tukikohtia ja muokata varustustaan. Molemmat näistä toimivat hyvin ja ne tarjoavat aivan hillittömän määrän lisää tuunaamista perusseikkailun päälle. Väittäisinkin, että pelin parissa saisi kulutettua helpostikin muutaman sata tuntia, jos verisuonissa virtaa vähän yhteiskuntasuunnittelijan tai kaupunginarkkitehdin verta. Vapautetuilla paikoilla voi kasvattaa ruokaa, rakentaa erilaisia enemmän tai vähemmän tarpeellisia viisikerroksisia torneja sekä puolustaa kaikkea tykkitornein, tesla-ansoin ja muurein. Jos tila tuottaa paljon resursseja ja puolustuslinja ontuu, se houkuttelee ennemmin tai myöhemmin ryöstöretkeläisiä tai muuta ei-toivottua aineista vapauttamaan liiat raaka-aineet varastoista. Ahkeralla pelaajalla on tällä kertaa ihan erityinen syy rahdata mukanaan kaikki irtaimisto pöytätuulettimista kirjoituskoneisiin kotiin monituisista vierailukohteistaan, sillä rojut voi muuttaa raaka-aineiksi pesänrakennusta varten. Hyvin puolustettu ja hoidettu tila tuottaa tavaraa kuten vettä ja ruokaa sekä valuuttana käytettäviä pullonkorkkeja (caps) tilan isännälle tai emännälle. Rakentelu on aika pitkälti vapaaehtoista, sillä pelissä pärjää vallan mainiosti ilmankin. Vinkkinä uusille pelaajille: ottakaa kaikki teipit ja liimat talteen joita löydätte. Peli pihtaa hieman ärsyttävästi monenlaisessa informaatiossa tukikohtien toimintojen suhteen, joten wikit täyttyvät varmasti pikaisesti sekä kysymyksistä että vastauksista pelin ilmestymisen jälkeen.

Falloutiin paremmin sopiva ja sille tärkeämpi juttu on varustuksen muokkaaminen. Aseet koostuvat nyt useasta eri komponentista, joita voi parannella kokemuksen karttuessa. Piippua, kahvaa, tähtäintä, lipasta sun muuta vaihtelemalla peruspistoolista kuoriutuu vaikkapa sarjatulta sylkevä konepistooli tai pidemmän matkan mörssäri. Melkein jokaisella aseella on yhdestä kuuteen muokattavaa komponenttia. Mitä enemmän niiden muokkaamiseen vaadittaviin taitoihin panostaa, sitä parempaa viritysosaa niihin voi laittaa tilalle. Sama koskee haarniskoita, jotka tulevat nyt alusasun sekä jokaiseen ruumiinosaan erillisesti köytettävien osien yhdistelmänä.

Lopputulos on hieman työläs, sillä perinteinen Pip-Boy-käyttöliittymä karuine tavaralistoineen ei oikein sovellu sekä puolen tusinan aseen että puolen tusinan haarniskanpalan kanssa vehtaamiseen. Tähän kun sotketaan päälle vielä erillinen voimahaarniskapalapeli, tuntuu että valikoiden kanssa kuluu välillä suhteettoman suuri osuus peliajasta. Molemmat isot uudistukset tulevat käyttöön pian pelin alun jälkeen, eli perinteistä "terävä keppi ja kaksi haulia" -alkua Fallout 4:ssä ei käytännössä ole. Itse olen aina pitänyt niistä, mutta Bethesda on hakenut uusimpaan iteraatioon selkeästi nopeammin eskaloituvaa meininkiä. Fallout 4:n Companion App ilmestyi muuten kesken peliarvioprosessin, mutta en ehtinyt sitä vallattoman paljon testaamaan. Sen fiksu käyttö tuntuu oikeasti vaativan sen, että laite olisi kiinni ranteessa Pip-Boyn tapaan. Tämä voittaisi selvästi kännykän haromisen käsiinsä jostain sohvatyynyjen välistä.

Neljättä Falloutia olisi helppo moittia sen monista puutteista. Ympäristö on edelleen erittäin staattinen, tekoälyn reitinhaku puutteellinen, ja testatussa Playstation 4:lle julkaistussa versiossa ohjattavuus on kankea. Se ei myöskään kykene säilyttämään edes valmiiksi vaatimatonta 30fps:n ruudunpäivitystään, joten ruudunpäivitys notkahtelee ikävästi tavaran lennellessä ympäriinsä. Latausajat ovat kohtalaisen pitkät eri siirtymien välillä ja latausruudut tiputtelevat spoilerihenkistä informaatiota asioista, joita pelaaja ei ole vielä kohdannut. Fallout 4 on julkaisuhetkellään paremmassa kuosissa kuin edeltäjänsä, mutta pientä säröä tulee vastaan aina silloin tällöin.

Tästä kaikesta huolimatta tykkään siitä pirusti. Illan viimeinen sessio on venynyt useammin kuin kerran kello kolmen tai neljän paikkeille tutkiessani vielä yhtä outoa maatilaa, mystistä ylilentoa tai seonneiden robottien kansoittamaa tehdaskompleksia. Fallout 4 onkin lähes täydellinen tuotos seikkailijalle - sellaiselle, joka on valmis katsomaan teknisten puutteiden ohi kavutessaan seuraavan kukkulan laelle sienipilven ja räjähdyksen houkuttelemana. Se ei missään nimessä ole nykytilassaan vielä täydellinen, mutta saa minut hehkumaan kelmeän vihreätä valoa vielä monet yön pikkutunnit tästä eteenpäin. Pitäähän sen pääjuonenkin pariin palata jahka olen tuon yhden oudon tornin tarkastanut...

Fallout 4Fallout 4
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Mielettömästi puuhaa jopa Falloutiksi, maailma ja sen ihmeet, aseiden rakentelu
-
Reitinhaku, ruudunpäivitys, staattiset ympäristöt
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score