Decisive Campaigns: Barbarossa

Decisive Campaigns -sarja on käytännössä yhden miehen kehittämä pelisarja, jossa on aikaisemmin rynnätty Varsovasta Pariisiin ja Neuvostoliiton eteläisille öljykentille Operaatio Sinisen avulla. Käytännössä aiemmat osat ovat olleet yhden miehen käsialaa, mutta nyt hän on saanut rinnalleen toisen jantterin ja tämä dynaaminen duo on nyt luonut sarjan tähän mennessä suurimman ja eeppisimmän pelin. Pelkästään ohjekirjalla on pituutta yli 300 sivua.

Pelissä ei käydä itärintaman taisteluja sodan loppuun asti, vaan se keskittyy kesäkuun 1941 ja helmikuun 1942 väliseen ajanjaksoon. Yksi vuoro vastaa neljän päivän mittaista aikaa rintamalla ja jokaisen heksan läpimitta on noin 30 kilometriä. Liikuteltavat joukot ovat kooltaan divisioonia, mikä pitää joukkojen määrän kartalla järkevissä rajoissa. Sotimisen perusperiaatteet noudattavat useista peleistä tuttuja linjoja. Liikkuminen syö liikepisteitä, vihollisia kannattaa yrittää motittaa, hyökkääminen useasta suunnasta yhtä aikaa tuo bonuksia ja niin edelleen.

Sarjaan vasta tutustuville pelaajille hyökkääminen voi tuntua aluksi takaperoiselta. Tässä ei nimittäin valita ensin hyökkääjiä ja sitten kohdetta, vaan homma toimii juuri päinvastoin. Ensin valitaan heksa mihin rynnätään ja sen jälkeen valitaan ketkä hyökkäävät. Taistelut hoidetaan kierroksissa ja jokainen niistä kuluttaa liikepisteitä. Tämän myötä kaukaa kamppailuun huristelleet tankit eivät välttämättä voi paukuttaa vihulaisia kuin parin kierroksen ajan, kun taas etulinjan mosurit voivat takoa toisiaan peräti kymmenen kierroksen verran. Motittamisessa kannattaakin varautua siihen, että tankeilla pääsee ainoastaan ympäröimään viholliset. Seuraavalla vuorolla onkin sitten heidän tuhoamisensa vuoro, jos he eivät onnistu murtautumaan pakoon sitä ennen.

Sotimisen ohella täytyy tehdä poliittisia päätöksiä, jotka vaikuttavat sotimiseen. Esimerkiksi Saksalla on ongelmia rautateiden kanssa, sillä raideleveys näiden maiden välillä eroaa toisistaan. Valitettavasti kaikkea ei voi saada, joten pelaaja joutuu päättämään minkä armeijaryhmän alueelle keskitytään. Toisaalta taas rautateihin panostaminen syö resursseja kuorma-autojen kolonnoilta. Entäpä sitten ilmavoimien vaatimukset vastaan maajoukkojen kitinät? Parhaimmillaan tuittuilua nähdään ihan sieltä ylimmältä johdolta, sillä Hitler muuttaa mieltään parhaimmillaan tuuliviirin tavoin ja Stalin pistää kenraalit kuriin ampumalla näistä muutamia. Mukana on myös paljon keksittyjä katastrofeja, jotka kuitenkin sopivat pelin teemaan. Politiikka tuo pikantin lisän muutoin perinteiseen sotimiseen ja toisaalta sitä inhoavat voivat kytkeä sen kokonaan pois päältä.

Decisive Campaigns: Barbarossasta ei löydy lainkaan pienempiä skenaarioita, vaan tarjolla on ainoastaan yksi pitkä kampanja. Tämä voi olla joillekin pelaajille miinus, mutta itseäni se ei haittaa. On miellyttävää nähdä kuinka pitkien aikavälien suunnitelmat toteutuvat ja kariutuvat, eikä koko sota kaadu yhteen virheeseen. Uudelleenpelattavuuttakin löytyy, sillä pelaaja voi kokeilla eri kerroilla uudenlaisia strategioita. Tekoäly pistää kampoihin nohevasti, enkä löytänyt sen toimista mitään suurempia puutteita. Testipeleissä se myös kokeili erilaisia taktiikoita ja mukautui aika hyvin omiiin toimiini.

Toteutukseltaan peli on kelvollinen, mutta ei häikäisevä. Pelin kotisivulla sanotaan, että se vaatii toimiakseen vähintään 8MB:n näytönohjaimella varustetun tietokoneen, joten mistään graafisesta ilotulituksesta ei voida puhua. Efektejä ei käytännössä ole lainkaan ja nappulat teleporttailevat ruudusta toiseen. Mukana on kuitenkin runsaasti historiallisia kuvia komentajista, joista löytyy myös tiivistetyt elämänkerrat. Tämä miellyttää varmasti kaikkia historiasta kiinnostuneita pelaajia. Äänten puolella mennään samanlaisella hyvin vaatimattomalla linjalla. Taisteluissa paukkuu, siinäpä se oikeastaan onkin.

Decisive Campaigns: Barbarossa on mielestäni erittäin mainio peli toisen maailmansodan itärintamasta. Se voi olla hyvä vaihtoehto kaikille, jotka pitävät Gary Grisbyn tekelettä liian massiivisena ja pelottavana. Toisaalta Grisbyn pelin läpitahkonneet voivat ilahtua siitä, että nyt tarjolla on toinenkin suuri strategiapeli itärintaman tapahtumista. Ainoa nurisemisen aihe liittyy skenaarioihin, sillä pelistä löytyy vain koko sodan kattava skenaario eikä mitään muuta. Toki sen voi sotia läpi molemmilla osapuolilla. Tästäkin huolimatta Decisive Campaigns: Barbarossa nousee itselläni yhdeksi kuluneen vuoden parhaista pelijulkaisuista. Pidin erityisesti poliittisten päätöksien sitomisesta osaksi operatiivisen tason sotimista. Se on suorastaan herkullinen yhdistelmä.