The Walking Dead: Michonne - Episode 2: Give No Shelter

Tuskailin Telltalen Michonne-minisarjan ensimmäisessä osassa sitä kuinka se ei tuo oikein mitään uutta zombifiktion notkuvaan pöytään. Toisessa osassa päästään jo jännän äärelle, mutta sitten matto vedetään rumasti pelaajan jalkojen alta, jälleen kerran.

HUOM: Loppu tekstistä sisältää keveitä spoilereita.

Michonne onnistui viime kerralla hankkiutumaan hankaluuksiin taas uusien sosiopaattien kanssa. Sekavat sisarukset eivät ole avoimia järkipuheelle, joten on aika vaihtaa maisemaa keinolla millä hyvänsä. Onneksi varastelemasta yllätetty Sam tuntee seudun ja sen asukkaat.

Give No Shelter kaivaa jälleen kerran haudastaan The Walking Deadin kuluneimmat konventiot. Tämä on erityisen sääli, koska pelatessa vaikutti jo hetken siltä, että luvassa voisi olla esimerkiksi mielenkiintoisia uusia hahmoja. Oikeasti tämä toinen osa onnistuu yllättämään pelaajansa ainoastaan sillä nopeudella, jolla kaikista aiemmista jaksoista tuttu sykli toteutetaan.

Myönnettäköön, että tämä tapahtuu myös yllättävän kömpelösti. Juonenkäänteen näkee tällä kertaa jo naapuripitäjän puolelta, ja hetken lähetessä se merkitään sekä huomiovärein että vilkkuvaloin. Raskaskätisyydestä voi kenties syyttää tiettyyn pisteeseen asti kiirettä, sillä Michonnen seikkailu pitää vetää lävitse ainakin vain kolmessa, verrattain lyhyessä jaksossa.

Give No Shelter ei ole aivan yhtä niukka kokemus kuin minisarjan ensimmäinen osa, muttei kestä juuri tuntia kauempaa. Tarinaakaan ei sen vuoksi ehditä edistää erityisen paljoa, ja mieleen hiipiikin kysymys siitä, olisiko Michonne sittenkin toiminut paremmin kahtena hieman jykevämpänä jaksona, tai olisiko tästä pitänyt pyöräyttää kokonainen kausi?

Toinen osa ei myöskään tarjoa mitään tuoretta maisemien suhteen. Metsää piisaa, mutta niin piisaa myös zombeja. Näiden kohtaaminen tuntuu nyt suunnilleen yhtä jännittävältä kuin olohuoneen maton imurointi, koska Michonne kuitenkin pystyy hoitelemaan keskiverron kävelevän kuolleen silmänräpäyksessä. Taistelemista tuntuukin olevan mukana vain, jotta pelaaja saadaan vähän painelemaan nappeja ja olemaan sitä kautta toivottavasti enemmän mukana pelissä.

Valitettavasti en saanut ravisteltua itseäni henkisestä takanojasta kuin hetkittäin. Ainoana valopilkkuna tässä jaksossa lienee Michonnen ääninäyttelijä, joka tykittelee uskottavasti koko sarjan ehkä kovimpana hahmona. Michonne tasapainoilee muutenkin suhteellisen onnistuneesti piinkovan tappajan ja lapsensa menettäneen äidin välimaastossa, ja pitää näin muuten haaleaa kokonaisuutta jotenkin kasassa.

Mitään hurraamista Give No Shelteristä ei kuitenkaan löydy. Kaiken lisäksi pidemmät animaatiopätkät nykivät todella pahasti tällä kertaa, enkä usko että kyseessä oli puhtaasti konekohtainen ongelma. Asia saattaa korjautua päivitysten muodossa, tai sitten ei.

The Walking Dead: Michonnella on vielä pieni mahdollisuus tehdä jonkinlainen huikea nousukiihdytys viimeisessä osassaan, mutta suoraan sanottuna en siihen itse usko.