Battlefleet Gothic: Armada

Battlefleet Gothic: Armada on Games Workshopin Warhammer 40,000 -universumiin sijoittuva reaaliaikainen strategiapeli. Pelimekaanisesti säännöt on kopioitu samaa nimeä kantavasta lautapelistä, mutta ikävästi pelin harjoitusjakso sekä käyttöliittymä pimittävät tietoa. Oppitunti järjestelmiä rikkovista kriittisistä osumista sekä panssarin kyvystä estää kaikki vahinko selvisi klassisesti kantapään kautta tapahtuvalla tukkapöllyllä. Latausruuduissa vilahtavat vinkit tulivat tutuiksi ja opettivat sen, mikä opetusjaksolta unohtui.

Yksinpelikampanjassa astutaan amiraali Spiren saappaisiin. Tehtävänä on komentaa, laajentaa, varustella sekä ylläpitää taistelulaivasto Gothicia, samalla imperiumin vihollisia vastaan sotien. Pelaaminen jakautuu kahteen osuuteen. Galaktisen kartan kautta valitaan toimintapisteiden rajoissa pelattavat tehtävät, joiden voittaja selvitetään reaaliaikaisissa taisteluissa. Palkintona kertyy mainetta, joka on käypää valuuttaa niin uusia aluksia kuin erilaisia päivityksiä hankkiessa. Häviö taistelussa ei johda pelin päättymiseen vaan pienempiin mainepalkintoihin sekä planeettatappioihin. Lumipalloefekti on vahvasti mukana, sillä menetetty planeetta lisää kerettiläisten hyökkäyksiä entisestään sekä pienentää pelaajan palkkioita myös jatkossa voitettujen tehtävien osalta. Kampanjassa tulee siis väistämättä turpaan. "Missä menetän vähiten?" pyörii pelaajan päässä ennen jokaista päätöstä. Tehtävät vaikeutuvat myös aluskorjausten myötä, sillä tuhoutuneiden sekä pahoin vaurioituneiden aluksien korjauksia saa odottaa muutaman vuoron. Silloin tilalle on otettava rosterista löytyviä kokemattomia vara-aluksia. Game over hyppää ruudulle kuitenkin vasta kun pelaajalta ei löydy enää taistelukelpoisia aluksia tehtävien läpäisemiseen, minkä myötä viholliset pääsevät valtaamaan 50 planeettaa.
Kampanjaa sekoittavat dynaamiset tapahtumat, jotka tuovat kartalle muun muassa exterminatuksen eli planeetan totaalisen tuhon, jollei tehtävää läpäise annetussa vuororajassa. Tarjolla on myös eri liittolaisliittoutumien antamia erikoistehtäviä. Niissä ei tehtävänannon suhteen ole poikkeavuuksia, tietokoneen ohjastamia liittolaisaluksia lukuun ottamatta, mutta palkintona onnistumisesta saa pysyvästi halvempia päivityksiä aluksiinsa.

Jokainen vuoro galaktisella kartalla alkaa juonitehtävältä. Sen taisteltuaan valitaan satunnainen sivutehtävä, jotka koostuvat seitsemästä eri tehtävätyypistä. Näitä ovat planeettojen hyökkäys- ja puolustuspommitukset, kuljetusaluksien tuhoaminen että puolustaminen, datan kaappaus, salamurha eli viholliskomentajan aluksen tuhoaminen sekä laivastotaistelu. Tehtävästä riippuen pelaajalle annetaan maineraja, jonka sisään valitut alukset on saatava mahtumaan ja mitä isompi alus, sen enemmän se syö pisteitä kiintiöstä. Kokemustasot eivät tee aluksista nyyppiä kalliimpia, joten veteraaneja oppii arvostamaan uusien päivitysten ja kokeneemman miehistön myötä. Nyrkkisääntönä suuremmat tehtäväkohtaiset mainerajoitukset tarkoittavat myös suurempia mainevoittoja. Kolikon kääntöpuolena ison tehtävän jälkeen korjaustelakalla on usein kiireistä.

Harmillisesti hyvä riski/palkinto-mekaniikka pyllähtää persiilleen kiitos epätasaisen vaikeusasteen. Erityisesti kolmen minuutin aikarajaan sidotut datan kaappaus, salamurha sekä planeettatehtävät pistävät vihaiseksi. Satunnaisuudella tuntuu olevan taitoa suurempi rooli lopputuloksen kanssa. Hauskuus ja immersio kärsii, kun pelaaja ei keskity kuin sokeasti tehtävätavoitteen suorittamiseen. Tuntuu älyttömältä puskea kerta toisensa jälkeen suoraan vihollisen syliin ilman tietoakaan taktiikasta, sillä ylimääräistä aikaa ei yksinkertaisesti ole.

Taistelu alkaa aina aluksien sijoittamisella Total Wareista tuttuun tapaan. Kameranäkymä on toisinaan minikarttaan nähden ylösalaisin, mikä kismitti itseäni epäloogisuudessaan suunnattomasti. Vihollisalukset näkyvät tutkakontakteina, mutta tulta ei voi avata ennen visuaalista kontaktia. Kaikilla eri asetyypeillä ovat omat vahvuudet sekä heikkoudet. Esimerkiksi torpedot kantavat pitkälle ja menevät suojista läpi, mutta ne on mahdollista ampua vain eteenpäin eivätkä ne virity aivan aluksen vieressä. Torpedot myös liikkuvat hitaasti eli osuminen vaikeutuu etäisyyden kasvaessa merkittävästi. Laserpeitset taas osuvat välittömästi, mutta eivät tee kovin kummoista vahinkoa. Kriittisen osumien todennäköisyys on kuitenkin suurempi kuin muilla aseilla. Isommat makrotykit ampuvat tasaisesti, mutta ainoastaan sivuille, missä aluksien panssarointi on taas keulaa heikompi.

Luonnosta tutut säännöt pätevät myös avaruudessa. Isompi jyrää pienen - kirjaimellisesti. Taistellessa lähietäisyydet tulevat väistämättä tutuiksi, sillä alukset kestävät kiitettävästi kurmotusta. Avaruuslaivojen massa sekä inertia on vahvasti läsnä kaikissa liikkeissä. Pelattavuuden kannalta on kuitenkin kömpelöä, että käyttöliittymä näyttää esimerkiksi imperiumilla rakettiavusteisen pikakäännöksen päättyvän kohtaan X, mutta matka jatkuukin inertian myötä siitä vielä yli. Tämä on erityisen merkityksellistä, sillä liikkuminen ja sijoittelu on puoli taistelua. Aluksien panssarit on mallinnettu käytössä olevista neljästä eri suunnasta. Ylä- ja alapanssareille ei ole käyttöä, sillä syvyyssuuntaista liikkumista ei tueta. Takaa olisi mukava päästä tuuppaisemaan, sillä perspanssari on merkittävästi ohuempi kuin edestä tai sivuilta. Ennen sitä vihollinen on kuitenkin nähtävä. Ilman visuaalista havaintoa automaattisesti ampuvat aseet jäävät ilman tyystin ilman maalitauluja, joten valtaosa tulivoimasta jää käyttämättä. Tällöin on tyydyttävä torpedoihin, nova tykkiin sekä pommeihin, jotka ovat aikarajoituksin säädeltyjä aktiivisia taitoja aluksesta riippuen. Yksinpeliä helpottaa merkittävästi aikaa hidastava välilyönti. Noin kymmenesosaan normaalinopeudesta hidastuva aika pitää huolen, että Starcraftmäisiä koreaketunrefleksejä ei tarvita...ainakaan ennen moninpeliin siirtymistä.

Siinä missä kampanja on sinnittelyä, on moninpeli rehellistä rähinää. Pelitiloina on toistaiseksi ainoastaan 1vs1 tai 2vs2 taistelut. Yhteistyöpelitila sopisi peliin kuin nyrkki silmään. Toivottavasti se lisätään peliin myöhemmin. Moninpelissä pääsee sentään komentamaan ihmisten lisäksi myös myös örkkejä, kaaosta sekä eldareita. Jokaista rotua kohden luodaan oma amiraali keräämään kokemusta sekä aluspäivityksiä sitä seuraavaa matsia varten. Tasapaino-ongelmat vaivaavat moninpeliä, mutta eivät tee siitä pelikelvotonta ainakaan satunnaispelaajalle.

Battlefleet Gothic: Armada jättää ristiriitaiset tunnelmat. Strateginen räiskintä sekä kampanjan jatkuvuus kiinnostavat, mutta käyttöliittymän puutteet ja tiettyjen tehtävien puisevuus korvaa hauskuuden satunnaisuudella, mikä on ani harvoin hyvä asia peleissä. Parhaimmillaan BFG: Armada onkin pienissä erissä, ennen kuin ketutuskäppyrä lähestyy taivaita. Vaikka pelin mekaniikat ovat täysin erilaisia, ei yhteneväisyyksiltä uusiin X-COM-peleihin pysty välttyä kampanjan selviytymistaisteluluonteen vuoksi.

Graafisesti peli näyttää hieman vanhentuneelta, vaikka täysin toimivalta. Ääninäyttely on hoidettu hyvin, mutta musiikit ovat ikävän unohdettavat.

Kaikista puutteistaan huolimatta, BFG: Armada on kiinnostava peli, jota on helppo suositella hitaampien reaaliaikaisten strategioiden ystäville. Moninpelin rajallisuus tuskin kiinnostaa pelaajia satoja tunteja, mutta tulevat päivitykset todennäköisesti viilaavat peliä entistä parempaan suuntaan. Sano kyllä Warhammerille.