Suomi
Gamereactor
arviot
Doom

Doom

Se on DOOM, ja ehkä vuoden kovin yllättäjä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Ennusmerkit uuden Doomin suhteen eivät olleet hyvät: jopa julkaisija Bethesdalta näytti puuttuvan uskoa id Softwaren ikonisen pelin uudelleenlämmittelyyn. Pelot floppaamisesta ovat kuitenkin turhia ainakin pelin laadun suhteen. Doom vuosimallia 2016 on perinteitä kunnioittava nopeatempoinen räiskintä, ja mahdollisesti kuluvan vuoden suurin yllättäjä.

Tarinassa ei lässytellä turhia. Nimeämätön jannu herää kiviseltä alustalta kädet kahlittuina. Pari tuimaa riuhtaisua ja mies on vapaa, minkä jälkeen hän poimii maasta pistoolin ryhtyen lahtaamaan demoneita. Tämän enempää tarinasta ei tarvitse tietää, ellei erityisesti halua. Marsissa toimiva yhtiö on avannut portin helvettiin ja sen jälkeen kaikki on mennyt niin sanotusti reisille. Vain yksi elollinen pystyy vastustamaan kaikkinaisten demonien pahuuksia: hän on tehnyt sen ennenkin. Doom-mariinin hiljainen persoona tuntuu hieman samalta kuin God of Warin Kratoksen: mies on hyvin vihainen, eikä tunnu olevan kiinnostunut muusta kuin lahtaamisesta. Ajan kuluessa uuden Doomin tarina yllättäen kehittyy sisältäen jopa muutaman mielenkiintoisen henkilöhahmonkin. Kirjallisuuden Nobelia ei tällä matskulla voiteta, mutta juoni kiinnostaa silti riittävästi ajaakseen pelaajaa eteenpäin.

DoomDoom

Ohjattavuus on nopea ja sulava. Peli tuntuu tottelevan komentoja ajatuksen lailla joten jos jotain menee pieleen, saa mokailusta syyttää vain itseään. Vauhtia saattaa olla joidenkin mielestä jopa liikaa, sillä paikalleen jääminen merkitsee usein brutaalia kuolemaa helvetin asukkien käsissä. Pelaamisen ydin muodostuu ammuskelusta, suljettujen ovien avaamisesta, kätkettyjen lisätavaroiden etsimisestä ja lyhyistä loikkimisista. Hieman hämmentävästi myös tasoloikkaosuudet on onnistuttu tekemään hyvin toimiviksi. Yksinpelin läpäisyssä kestää kymmenisen tuntia, josta viimeinen kolmannes tuntuu tylsältä. Tarinallisesti se on tärkeä, mutta pelillisesti kyse on saman kaavan toistamisesta.

Tämä on mainos:

Taidokkaasti suunnitelluista kentistä löytää ajoittain terveyspakkauksia ja ammuslaatikoita, mutta pelkästään näillä ei pitkälle pötkitä. Henkihieveriin ammuttu demoni alkaa hohtaa kirkkaana, jolloin sen lähelle voi mennä ja käynnistää näyttävän Glory kill -animaation. Kiitokseksi onnistuneesta taposta demoni pudottaa hieman terveysampulleja. Lisäammuksien hankkiminen on yhtä brutaalia puuhaa. Kuuluisalla moottorisahalla nimittäin pätkitään demoneja kirjaimellisesti palasiksi; mitä isompi mölli, sitä enemmän paloittelu vaatii bensaa. Onnistuneen sahailun jälkeen maahan putoaa runsaasti ammuksia. Erikoinen valinta lisäterveyden ja -patruunoiden keräämiseksi pitää lahtijuhlan intensiivisenä alusta loppuun.

Perinteitä kunnioittaen kaikki aseet kulkevat mukana, ja vaihtaminen työvälineestä toiseen sujuu liukkaasti. Jo helpoimmalla vaikeustasolla pahikset imevät itseensä niin paljon kuulaa, että aseita tulee vaihdeltua erittäin usein. Moderniin malliin sekä aseita että miestä päivitellään ajan kuluessa. Haarniskan muuttuessa lähinnä kestävämmäksi ilmaantuu aseisiin toissijaisia tulitoimintoja, jotka käynnistetään vasemmalla liipaisimella. Asetta ei siis joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta voi nostaa poskelle tarkempaa tähtäystä varten. Lisäksi aseita ei koskaan ladata: meno on kirjaimellisesti tasolla "nappi pohjaan ja Jumala ohjaa".

Perustoimintaa monipuolistetaan Call of Dutysta tutuilla perkeillä, jotka Doomissa kulkevat nimellä Rune eli riimut. Salapaikan löytyminen käynnistää erillisen pikkuareenan, jossa on määrä suorittaa jokin tehtävä. Tämä voi olla esimerkiksi 15 Imp-vihun poistaminen päiviltä aikarajan puitteissa. Palkkioksi saa omia kykyjä hieman vahvistavan riimun, jota voi käyttää tai olla käyttämättä.

Sarjan perinteistä ammentaen mukana on muutama pomotaisto, jotka onneksi vaativat kaatuakseen hieman enemmän kuin pelkän liipaisimen pohjassa pitämistä. Kohtaamiset ovat niin ikään monivaiheisia, joten liian aikainen tuulettaminen ei ole suositeltavaa. Rakenteellisesti nämä eeppiset kahinat on ahdettu pelin loppupuoliskolle, ja niitä on aivan liian vähän. Muutama isokokoinen lisäpahis ripoteltuna yksinpelin alkuun olisi oivasti monipuolistanut monotonista ampumista. Loppua kohti hiipivän tylsistymisen vuoksi Doomin yksinpeli on parhaimmillaan pienissä erissä koettuna.

Tämä on mainos:

Viholliset ovat kautta linjan tuttuja, mutta samalla modernisoituja. Pahikset pystyy heti tunnistamaan aiempien pelien perusteella, joskin demonien pelaajassa herättämä pelkotila ei ole aina ennallaan. Päälle ryntäävä Pinky muistuttaa nykyään sarvekasta dinosaurusta, ja ennen niin veret seisauttava Hell Knight käyttäytyy kuin raivohullu katutappelija. Pelottavin tavallisista demoneista on luurankoinen Revenant, joka rakettireppujensa lisäksi ammuskelee kahdella singollaan pelaajaa kohti.

Graafisesti testattu Xbox One -versio oli hyvää laatua, joskaan mainosvideoiden tasolle ei missään nimessä ylletä. Toisaalta tekijät ovat huolehtineet siitä, että ruudunpäivitys säilyy silkkisenä kaiken aikaa. Näin ollen toiminta pysyttelee kautta linjan adrenaliinihumalan puolella ilman laadullisia notkahduksia. Ääniraidaksi valittu pauhaavan kitaravoittoinen heavy metal tekee tehtävänsä. Ainoa huono puoli musiikissa on, että joskus se tuntuu jopa liian päälle käyvältä. Ajoittainen tunnelmointi olisi tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Äänimaailma on sekin toteutettu mallikkaasti. Aseilla ampumisessa on sitä kuuluisaa munaa, ja demonin ruumiin repeytyessä niin ruumiinnesteiden kuin moottorisahan pakokaasukatkunkin voi melkein haistaa.

Verkkopuolen tähti on Snapmap. Tämä tarkoittaa ohjelmaa, jolla pelaajat voivat luoda omia kenttiä ja jakaa niitä verkossa. Omat areenat voi rakentaa niin yksin-, yhteis- kuin perinteistä moninpeliäkin varten. Jo nyt julkaistujen joukosta löytyy kummallisuuksia, kuten muistipeliä ja Doomin omaa versiota Guitar Heron bändisoitosta. Snapmap saattaa olla hyvinkin koukuttava niille pelaajille, joilla on taipumusta luovuuteen.

Perinteinen kilpailullinen moninpeli kärsii jossain määrin identiteettikriisistä. Periaatteessa kyse on antiikkisesta sinkohipasta: nopeasti liikkuvat hahmot pyörivät ja hyppivät sokkeloisissa kentissä sikin sokin, ja kuolema korjaa erittäin liukkaasti itse kunkin. Taidokkaat pelaajat opettelevat karttaan ripoteltujen erikoisaseiden paikat saaden näin lisäetua poloisiin aloittelijoihin verrattuna. Moderniin malliin taistelija kartuttaa kokemusta, joilla sitten avautuu käyttöön huima määrä kosmeettista roinaa oman hahmon muokkaamiseksi. Call of Dutysta tutut haasteet innostavat pelaamaan tietyillä tavoilla, joissa onnistumisista palkitaan - kuinkas muutenkaan - kokemuspisteillä.

Doomin moninpelin erilaiset muodot ovat pääosin tuttuja muista suosituista räiskinnöistä. Erikoisempaa osastoa edustavat Freeze Tag ja Warpath. Jäätymishipassa tarkoituksena on ampua vihollisen pelaajaa riittävästi, jolloin hahmo jäätyy paikoilleen. Joukkuetoverin voi onneksi sulattaa pysyttelemällä hetken aikaa riittävän lähellä. Erä loppuu siihen, kun vastustajan tiimi on kokonaisuudessaan jäädytetty. Freeze Tagin matsit ovat yleensä nopeita, ja eriin painottuvan rakenteensa ansiosta otteluiden tempo ei ole yhtä nopea kuin muissa pelimuodoissa. Warpath on kummallinen muunnos kukkulan kuninkaasta eli King of The Hillistä. Tiettyä reittiä pitkin liikkuvaa aluetta tulee pitää hallussa riittävän kauan, ja sitten peli päättyy. Ottelut kuluivat lähinnä vallattavaa aluetta etsiessä, ja sitten sen läheisyydessä kahinoidessa.

Moninpelin ehdottomasti paras ominaisuus on, että se todellakin toimii. Heti julkaisuviikonloppuna matsit rullasivat hyvällä tahdilla, eikä häiritsevää verkkoviivettä esiintynyt. Uusi Doom on malliesimerkki siitä kuinka verkkomoninpeli hoidetaan oikein heti julkaisussa. Toisaalta Doomin verkkokahinoista puuttuu persoonallisuutta: elementtejä lainataan niin historiasta kuin moderneista räiskinnöistä, mutta silti se niin sanottu oma juttu jää puuttumaan. Toisaalta tällaisia verkkomäiskeitä ei tällä hetkellä ole ainakaan konsoleilla, joten ehkä Doomin moninpeli löytää kohderyhmänsä tulevien kuukausien kuluessa.

Doom vuosimallia 2016 tietää mikä se on, eikä edes yritä mitään muuta. Pukeudu siis haarniskaan, lataa haulikko ja lähde lahtaamaan demoneja.

DoomDoom
HQ
HQ
HQ
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Sujuva toiminta, musiikki, hyvin toimiva verkkopeli
-
Yksinpelin viimeinen kolmannes on tylsä, liian vähän pomotaistoja, moninpelin identiteettikriisi
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

3
DoomScore

Doom

ARVIO. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Se on DOOM, ja ehkä vuoden kovin yllättäjä.

0
Xbox Game Passiin Doom ja Rage

Xbox Game Passiin Doom ja Rage

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Viime viikonlopun QuakeConissa saatiin kuulla, että sekä Rage että vuoden 2016 Doom ovat saapuneet Xbox Game Passiin. Tämä johtuu tietysti siitä, että QuakeConissa...



Ladataan seuraavaa sisältöä