Stellaris

Paradoxin leipälaji löytyy historiasta. Julkaisijan oma studio on tuottanut monta genrensä parhaista hiekkalaatikkostrategioista, jotka ovat sekä yksityiskohtaisia että sotajuttuja luovia. Stellaris käyttää studion hyväksi todettua pysäytettävää reaaliaikaista kaavaa, mutta siirtää sen tomuisilta kirjansivuilta avaruuteen ja sen yli kiitettävällä tavalla.

Stellaris on eittämättä erittäin hyvä peli täynnä tapahtumia ja tärkeitä päätöksiä. Toiminta avautuu pelaajalle tasaiseen tahtiin ja on riittävän erilainen edeltäjiinsä ollakseen jotain tuoretta ja mielenkiintoista yhtäläisyyksistä huolimatta. Se on kuitenkin hieman ontto ajoittain tavalla, joka korostuu pelin tapahtumaköyhemmissä juonteissa.

Paradox tukee strategiakirjastoaan erinomaisesti. Niin sanottu "pitkä häntä" pitää huolen siitä, että pelit kehittyvät ja jopa mullistuvat uusien mekaniikkojen ja ominaisuuksien myötä niin ilmaisten kuin maksullistenkin lisäosien kautta. Stellariksesta tulee varmasti klassikko aikanaan, mutta julkaisussa osa pelin ominaisuuksista jättää vielä syventämiselle varaa. Suosittelemme silti hankkimaan oman kappaleesi, sillä jo nyt hyvä peli tulee vuoden päästä olemaan erinomainen.

Stellarit on ensinnäkin Paradoxin aloittelijaystävällisin titteli tähän mennessä. Käyttöliittymä ei ole täydellisen intuitiivinen, mutta on silti edeltäjiään parempi. Edellisosia pelanneet saavat lentävän lähdön tähtitarhojen pariin perusteiden osalta, mutta kauppakeskusten tai keskiaikaisen perimysjärjestyksen tuntemus ei ole edellytys pelistä nauttimiseen. Pelin assistentti auttaa perusmekaniikkojen kanssa toimimisessa ja itse käyttöliittymä sisältää lisätukea oppimiseen. Sisäänrakennettu Wiki-sivusto hoitaa yksityiskohtaisemman informaation puoliskon.

Pelin alkuvaiheet ovat paristakin syystä kutkuttavia. Eri rotujen erot ovat kouriintuntuvia ja tekevät niiden pelaamisesta ainutkertaista. Paras lopputulos vaatii hyppysen roolipelaamista ja omiin vahvuuksiinsa luottamista. Esimerkiksi muukalaisvihamielistä ja sisäänpäin lämpiävää ihmisrotua pelatessamme käyttäydyimme töykeästi muita kohtaan, sillä kohtelias diplomaattinen kanssakäyminen aiheutti rangaistuksia. Toiset rodut saattavat olla anteliaampia, aggressiivisempia tai älykkäämpiä, joten rodun valitseminen määrittää enemmän kuin ympäröivien planeetoiden koostumus. Stellaris on Crusader Kingsiä tai Europa Universalista fokusoituneempi peli, sillä alkuvaiheiden taktiikat eivät katoa loppupelin aikana minnekään. Pelaaja voi myös luoda kokonaan oman rotunsa erittäin monipuolisella editorilla.

Peli aloitetaan lähialueiden kartoittamisella ja lupaavimpien planeetoiden kansoittamisella. Tutkimusalukset pörräävät pitkin aurinkokuntaa taivaankappaleita skannaillen ja erilaisia resursseja etsien. Rakennusalus voi raksata erilaisia tukikohtia tasaisen tulovirran takaamiseksi. Tiedemiehet tutkivat erilaisia projekteja, jotka eivät normaalista poiketen tule valmiiksi kasatusta "puusta". Kun yksi projekti on valmis, pelaajalle annetaan kolme satunnaista uutta joista valita. Kyseessä on mielenkiintoinen suunnitteluratkaisu, joka saattaa tosin häiritä alkupelin suunnitelmia joskus merkittävästikin. Pelin pitkäikäisyyttä se kyllä lisää, sillä koskaan ei voi tietää, mihin suuntaan uusi pelikerta etenee.

Resurssienhallinta on suoraviivaista. Pelin kolmen pääresurssin (energia, mineraalit ja vaikutusvalta) lisäksi kansa kerää kolmea tieteellistä resurssia (fysiikka, yhteiskunta ja tekniikka). Resurssin paljastuttua rakennusalus siirtyy kohteeseen avaruusasemaa pystyttämään. Lisää resursseja saa rakentamalla tiettyjä rakennuksia planeetoiden pinnalle. Raaka-aineita ei kuljeteta paikasta toiseen minkään erityisen verkoston kautta. Järjestelmä on simppeli ja tehokas, eikä tee planeetoiden kehittämisestä turhan vaivalloista.

Kun planeettoja alkaa olemaan plakkarissa enemmän, niitä pitää jaotella automaattisesti hallinnoiduiksi sektoreiksi. Sopivan kuvernaattorin nimittäminen avittaa sektorin itsehallintoa haluttuun suuntaan. Planeetoiden yksittäisiä populaatioita ei siis tarvitse mikromanageroida itse imperiumin paisuessa.

Eri roduilla on erilainen tapa taittaa avaruutta valoa nopeammin. Osa voi liikkua vapaasti mutta hitaammin toisten hyödyntäessä madonreikiä, joita ei kuitenkaan löydy aina kaikkein optimaalisimmista paikoista. Avaruudenvalloituksen yhteydessä pelaaja törmää kaikenlaisiin vihamielisiin kohteisiin ja muihin rotuihin, joiden kanssa käydä diplomatiaa tai sotaa. Tämä synnytti monia mielenkiintoisia päätöksiä, kuten mitä tehdä, jos laivasto törmää kehittymättömämpään rotuun? Me päädyimme XCOM-tyyliseen taistoon teollista aikakautta eläviä lintumaisia olentoja vastaan, mutta rauhanomaisempikin yhteiselo olisi ollut mahdollista. Erityiset Fallen Empiret ovat astetta vaarallisempia tuttavuuksia, jotka eivät pelkää rähinää pelaajan asettuessa liian lähelle niiden rajoja. Erilaiset kriisit saattavat pyöräyttää pelin tilanteen päälaelleen. Meidän tapauksessamme voimakas toisesta galaksista kotoisin oleva rotu päätti hyökätä omaan galaksiimme. Erilaisia isompia tapahtumia on toistaiseksi rajattu määrä, mutta lisää lienee tulossa päivitysten myötä.

Omien alusten rakentamista oli muuta peliä vaikeampi sisäistää. Voit käyttää joko valmiita alusmalleja laivastosi luomiseen tai suunnitella kokonaan omia käytettävissä olevan teknologian avulla. Meillä kesti hetki tajuta, miten koko homma toimii, mutta se tarjoaa tuunauksesta innostuville paljon säädettävää. Teknologian kehityttyä oman laivaston voi viedä naapurin planeettaa tai satunnaista aseistettua avaruusmustekalaa morjestamaan.

Taisteleminen on erittäin suoraviivaista. Tutkimustyö antaa kertoimia aseisiin ja suojakenttiin sun muuhun, mutta itse toiminta on automatisoitu. Molemmilla laivastoilla on oma voimaa kuvaava numeronsa, joka lasketaan isosta määrästä erilaisia tekijöitä. Kaikki tapahtuu reaaliaikaisesti laivastotaistelusta planeettojen puolustusjärjestelmiä vastaan käytävään kähyyn asti. Armeija viimeistelee planeetan valtauksen laivaston siirtyessä nuolemaan haavojaan. Crusader Kingsin ja Europa Universaliksen tavoin aggregoitu Warscore kertoo sodan menestyksestä ja määrittää rauhanehtojen sanelun.

Moninpeli mahdollistaa galaktisen kartan jakamisen nykyisten ja tulevien entisten ystävien kesken. Paradoxin pelin ovat perinteisesti kestäneet pienen iäisyyden moninpelimuodossa, joten emme tätä varten ehtineet keräämään riittävästi samanhenkistä porukkaa ominaisuutta testataksemme.

Suurin osa pelin kritiikistä keskittyy siihen, että lisää on selvästi tulossa. Kauppaneuvottelut ja diplomatia kaipaavat lisää sävyjä, uskonto ja vakoilu puuttuvat kokonaan ja erilaisten skenaarioiden tai loppupelin tapahtumien vähyys näkyvät. Pelissä on tällä hetkellä pieni jännityksen ja rutiinin epätasapaino parin tarpeettoman kuolleen hetken lisäksi. Stellaris on kuitenkin jo nykyisellään charmia hohkaava peli Paradoxin tallissa. Studion perinteinen pelimekaniikka sopii hyvin 4X-avaruusstrategiaan.

Odotamme tulevia kuukausia ja vuosia innolla, sillä studion tavaramerkkinä toimiva hyvä tuki toteutunee Stellariksenkin kohdalla. Nyt se on hyvä peli, mutta ehkä jo ensi vuonna samaan aikaan se voisi olla erinomainen.