Until Dawn: Rush of Blood

Emme uskoneet, että Until Dawn -universumiin sijoittuva VR-peli olisi ollut aivan näin konkreettisesti raiteilla kulkeva. Pelaaja on nimittäin alusta päätepisteeseen asti kiinnitetty vuoristoratakärryyn samalla kun ammuskelee vihollisia. Liikkumisen vapautta ei siis juuri ole muutamaa kohtaa lukuunottamatta, jossa vaihteen ampuminen ohjaa kärryn vaihtoehtoiselle reitille.

Rush of Blood on kuin klassinen arcade-hallin ammuskelu Time Crisisin ja House of the Deadin tapaan. Näiden pelien faneille siitä löytyy kenties hieman hupia pariksi illaksi. Suurin osa ajasta kuluu epäkuolleiden ja outojen otusten räiskimisen parissa. Seitsemän tason aikana väistellään lisäksi esteitä ja ammuskellaan erilaisia maalitauluja.

Peliä voi ohjastaa joko Move-ohjaimilla tai Dualshock 4:llä, jotka tarjoavat täysin toisistaan poikkeavat kokemukset. Itse suosimme Move-ohjainten sijasta perinteistä peliohjainta, koska vaikka niiden avulla pelin kahta asetta kykeni tähtäämään eri kohteisiin, osumatarkkuus kärsi. Toisaalta DualShockin kanssa koimme olevamme tarkempia. Molemmissa vaihtoehdoissaon siis hyvät ja huonot puolensa.

Pelin huvipuistoteeman yhteen kietomassa kokonaisuudessa on paljon ammuttavaa. Kieroutuneet maisemat vievät pelaajaa ylös ja alas ramppeja pitkin samalla, kun tämä yrittää osua kohteisiin ja väistellä kuolettavia ansoja. Aseita voi vaihdella erityisiin aselaatikoihin osumalla.

Jokainen kenttä on täynnä kohteita, joten huipputulosten jahtaamiseksi räiskittävää riittää etenkin, jos vaikeustasoa nostaa ylöspäin kombomittarin parantamiseksi. Uudelleenpeluuarvoa voi repiä myös pienten keräiltävien asioiden löytämisestä. Pelistä vähemmän innostuneet pelaavat sen todennäköisesti korkeintaan pari kertaa läpi ja siirtyvät eteenpäin.

VR-laitteitansa ensi kertoja testaavalle on siis tarjolla suhteellisen rajallinen kokemus, joka ei pelottavia hetkiä juuri tarjoa. Voimme kyllä tunnustaa, että hyppäsimme tuolilta pari kertaa. Lisäksi yksi erityinen kohtaus oli häiritsevyydessään todella kammottava. Mutta näitä hetkiä peliin mahtui vain kourallinen. Suurin osa ajasta kului maalitaulujen ammuskeluun ja pelin kieltämättä vinksallaan olevan ilmapiiriin kokemiseen.

Alkuperäisestä Until Dawnista muistuttavia referenssejä on jatkuvalla syötöllä. Osa hahmoista löytyy myös parhaiden tulosten listalta. Rush of Blood ei kuitenkaan ole missään nimessä jatko-osa vaan oma pieni spin-offinsa, joka tyytyy lainaamaan yksittäisiä kuvia ja elementtejä esikuvastaan. Pelin suurin ongelma on pelaajan vuorovaikutuksen vähyys, jota ei "osoita ja ammu" -mekaniikan lisäksi juuri ole. Nautimme kuitenkin ajoittain sen toiminnantäytteisistä ja hektisistä sessioista, joissa räiskimme joka ilmansuuntaan helvetin otusten puskiessa kärryymme.

Jos VR-räiskinnät kiinnostavat eikä raiteilla eteneminen haittaa, Until Dawn: Rush of Blood ei ole välttämättä huono hankinta. Peli tarjoaa muutamia aidosti pelottavia hetkiä, mutta ei tarpeeksi meidän makuumme edes koko sen lyhyehkön keston aikana. Emme jääneet myöskään kaipaamaan uudelle kierrokselle sen pariin läpäisyn jälkeen.