Rez Infinite

Segan Dreamcast-konsolille aikoinaan saapuneista nimikkeistä harvemmin tehdään uusintajulkaisuja. Rez Infinite antaa pelaajille mahdollisuuden palata astialle yhden tunnetuimman rytmiammuskelun voimin PS4:llä. Lisämaustetta saa pelaamalla VR-versiota.

Tetsuya Mizuguchin musiikkiteos nauttii pelaajien keskuudessa jonkinlaisen mestariteoksen mainetta. Raiteilla etenevä rytminen ammuskelu kuorrutetaan lumoavan silmäkarkin ja tietenkin onnistuneen ääniraidan avulla. Rez Infinite saattaa jo yksinään olla riittävä perustelu VR-laitteiston hankinnalle.

Alkuperäinen teos on käännetty uskollisesti PS4:lle. Pelaaja on jossain universumin digitaalisessa eetterissä leijuva entiteetti, joka ammuskelee. Kohteeseen täytyy ensin lukittua, ja vasta liipaisimen vapauttaminen laukaisee ammukset matkaan. Ajoittaisesta liikkumisesta huolimatta leijonanosa ajasta kuluu tiukasti raiteilla erikoisesta tunnelmasta nautiskellen. Rez infinite ei ole erityisen haastava, ja läpäisyssä menee ainoastaan muutama tunti. Lopputekstien jälkeen alkuvalikkoon ilmestyy kuitenkin lukuisia uusia pelimuotoja, kuten alati parempien pisteiden tavoittelua. Lisätauhka on oiva keino pidentää jo ennestään hyvän pelin kestoa.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen Rez Infinite on edelleen välittömästi koukuttava. Silkkisen sujuva ammuskelu oli aikaansa edellä säilyttäen tenhonsa vielä tänäänkin. Lyhyestä kestostaan huolimatta sen pelaa mielellään läpi useita kertoja, jos muuta niin parempien pisteiden toivossa.

VR toimii myös mallikelpoisesti. Joissakin osioissa täytyy pyörittää päätään hyrrän lailla ympäri, mutta useimmiten kohteet ovat kiltisti rintamasuunnassa. Move-kapulan käyttöä tuetaan, joskin samat toiminnot hoituvat myös perinteisen ohjaimen tattia liikuttamalla. Kohdistus omaa päätä liikuttamalla toimii hienosti, mikä onkin se suositeltavin tapa pelata Rezia VR-laitteella.

Area X on se osa peliä, joka esittelee VR-ominaisuuksia kaikkein parhaiten. Tiukasti raiteilla etenevä pelaaminen tekee tilaa vapaammalle liikkumiselle: nyt voi ottaa spurttia eteenpäin ja lentää ylös tahi alas kolmiulotteisessa ympäristössä. Alkuperäisen tyyliin visuaalinen anti on lumoavaa, ja istuu kokonaisuuteen kuin nakutettu. Se klassinen "tarinatila" on silti parempi kuin mitä tämä uusi Area X tarjoaa. Vapaammalla alueella on paljon helpompi eksyä, ja samalla testaajalle ilmaantuivat ensimmäiset pahoinvoinnin merkit. Mitään vakavia puutteita nämä eivät kuitenkaan ole, ja kokonaisuutena Rez Infinitessa on hyvin vähän valittamisen aihetta. Sellaiseksi voi kuitenkin laskea hinnan, sillä lopulta tarjolla ei ole kovinkaan paljoa pelattavaa moninkertaista läpipelaajaa lukuun ottamatta.

Mizuguchin erikoinen peli määritteli aikanaan uuden lajityypin, ja on siinä sivussa ikääntynyt mallikelpoisesti. Alkuperäisen ääniraita pelaa hyvin yhteen Area X:n uusien luritusten kanssa, ja kokonaisuus on silkkaa silmäkarkkia alusta loppuun. Hintaa tällaiselle lyhyelle kokemukselle on aavistuksen liikaa.