Japanilaisen mafian eli Yakuzan pyörteisiin sijoittuvan sarjan kehittäjät eivät tunnu tienneen viime vuosina lainkaan, mihin suuntaan heidän pitäisi rikollista lempilastaan kehittää. Vuonna 2012 Japanissa julkaistu Yakuza 5 oli teknisesti ja pelillisesti jo niin vanhentunut, ettei tutulla reseptillä jatkaminen olisi enää onnistunut. Toisaalta Yakuza 6 julkaistiin Japanissa vasta viime vuoden joulukuussa. Toisin sanoen vanhalle sukupolvelle rakennetun viidennen, ja uusille konsoleille tehdyn kuudennen pelin väliin jäi selkeä aukko. Tätä paikattiin vuonna 2015 julkaistulla välimallin pelillä Yakuza 0, joka näkee nyt vihdoinkin päivänvalon myös lännessä. Pelillisesti uudistukset ovat jääneet puolitiehen, mutta samalla selkeitä edistysaskeleita on kuitenkin otettu.
Tarina sijoittuu jälleen merkittäviltä osiltaan Tokion kuvitteelliseen Kamurocho-kaupunginosaan, mutta tällä kertaa aikakausi on menneisyydessä: Yakuza 0 toimii näin esiosana koko muulle sarjalle. Vuodesta 1988 aloittava rikosdraama esittää nuoren Kazuma Kiryun ponnisteluja nousta Japanin alamaailman hierarkiassa ylöspäin. Kaikki ei kuitenkaan mene putkeen, ja Kiryu sotkeutuu tietämättään niin sisäiseen valtataisteluun, kiinteistökauppaan kuin korruptioonkin. Kaikkea toimintaa ohjaa omanlainen samurain kunniakoodi, mikä määrittää paljonkin tehtäviä toimenpiteitä. Toisaalla yökerhon pitäjäksi alennettu Goro Majima taistelee hänkin paikasta auringossa Yakuzassa, ja tälläkin nuorella miehellä on omat ongelmansa setvittävänä.
Kumpikin päähenkilö on tuttu sarjan aiemmista osista, joskaan niistä ei tarvitse tietää mitään tarinaa seuratakseen. Mielenkiintoista on tarinan suhtautuminen hyvään ja pahaan. Järjestäytyneen rikollisuuden maailmassa kaikki ovat oletusarvoisesti pahoja, mutta siitä huolimatta rikollisten kesken on selkeitä aste-eroja. Yakuza 0:n pahikset ovat moraalittomia naistenhakkaajia vailla kunniaa, kun taas hyvikset noudattavat selkeää kunniakoodia tarvittaessa hautaan asti. Sarjan muiden pelien malliin naisten rooli on kokonaisuudessa erittäin pieni. Lähinnä he ovat suojeltavia kohteita, eivätkä missään nimessä aktiivisia toimijoita miesten rinnalla. Moniin länsimaisiin peleihin verrattuna Yakuza 0:n tarina on ilahduttavan maanläheinen: nyt ei pelasteta maailmaa, vaan tarkoituksena on seurata kahden erilaisen miehen edesottamuksia Japanin järjestäytyneen rikollisuuden maailmassa.
Mainitsin jo aiemmin pelillisten uudistuksien edenneen vain puolitiehen. Alku on onneksi vakuuttava, sillä tarpeelliset temput opettava opastusosio on rakennettu onnistuneesti muun tarinankerronnan sekaan. Ohjaus tuntuu aiempaa sujuvammalta, ja niin kovin yleisiä turpakäräjiä monipuolistetaan esittelemällä erilaisia taistelutyylejä. Näiden erilaisten tyylien välillä voi vaihtaa lennosta kesken kaiken, joskaan mikään pakko sitä ei ole tehdä. On silti erittäin hyödyllistä kokeilla erilaisia tappelutapoja, jos ei muuten niin edes luodakseen tervetullutta vaihtelua omaan pelaamiseensa. Taukovalikossa tavaroiden käsittely tuntuu sujuvammalta ja selkeämmältä kuin ennen, ja omaa peliään voi muokata vaikeustasosta aloittaen ilahduttavan monipuolisesti.
Onnistunein muutos on tehty hahmonkehitykseen. Pelaamalla kertyy riihikuivaa rahaa melkein kaikesta, jota sitten voi sijoittaa joko kaupungin huvituksiin tai omaan hahmonkehityspuuhunsa. Varsin länsimaisen näköisestä kykypuusta ostetaan päivitettyjä kikkoja jokaiseen taistelutyyliin erikseen. Erillisten kokemuspisteiden yhdistäminen kylmän käteisen kanssa on loistava uudistus, koska nyt pelaajan ei tarvitse säännöstellä kuin yhden valuutan käyttöä. Tämän ohella peliin on rakennettu sisäisiä haasteita, kuten esimerkiksi puhu ihmisille 50 kertaa, juo alkoholia viisi kertaa ja niin edelleen. Näistä toimista palkitaan erillisillä CP-pisteillä, joita vaihdetaan uusiin kykyihin rukoilemalla temppelissä tai pienellä rukousalttarilla.
Muilta osin Yakuza 0 onkin sitten jämähtänyt menneisyyteen. Kulloinkin pelattavana oleva alue on säälittävän pieni, ja kaikkialla on näkymättömiä seiniä. Ympäristöt ovat kyllä erittäin yksityiskohtaisia, mutta samalla lähes poikkeuksetta täysin staattisia. Kameraa ei voi pyörittää vapaasti oikealla tatilla, mikä sotkee ajoittain pahasti suuntavaiston. Tarinan kannalta seuraava paikka osoitetaan yleensä selkeällä pisteellä kartassa, mutta aina näin ei ole. Tämä johtaa väistämättä hetkelliseen turhautumiseen, sillä Yakuza 0:n parasta antia on juurikin se päätarina. Sivutehtäviäkin on, jotka jaetaan erillisiin pikkutarinoihin ja huvituksiin. Pienissä tarinoissa paneudutaan yleensä dialogin ja tappelemisen keinoin niin koulutyttöprostituutioon, uuden videopelin aiheuttamaan hysteriaan kuin kosimisen vaikeuteenkin. Huvituksista puolestaan saa kerättyä kokemuspisteitä, mutta mikään pakko niitä ei ole tehdä. Toisaalta ovathan esimerkiksi keilailu, tikanheitto ja karaoke hauskoja tapoja rentoutua pelin sisällä aina välillä.
Viimeinen valituksen aihe liittyy Yakuza 0:n tapaan kertoa tarinaa. Juonta edistetään peräti neljällä eri tavalla, mutta mitään erityistä syytä tällaiseen menettelyyn ei tunnu olevan. Vaikuttavinta katsottavaa ovat tietenkin oikeat välivideot, joita on melkoisen paljon. Seuraavaksi tehokkain on staattisten kuvien kavalkadi, jonka taustalla pyörii dramaattinen ääninäytelty dialogi. Kolmas konsti on seurata hahmojen välistä ääninäyteltyä puhetta tekstityksen rullatessa alla erillisessä laatikossa. Se kaikkein innottomin tarinankerronnan tyyli on seurata huuliaan liikuttavia mykkiä hahmoja, joiden dialogi pyörii tekstinä ruudun alaosassa. Tällainen kummallinen ja ainakin näennäisesti täysin mielivaltainen ratkaisu muuttaa tarinankerronnan tyyliä kaiken aikaa on ollut läsnä halki koko sarjan historian, ja aina se onnistuu ärsyttämään. Toivottavasti Yakuza 6 ymmärtää tehdä selkeän valinnan siinä, millaisilla keinoilla se haluaa juonen edistyvän.
Yksinpelin edetessä alkuvalikkoon avautuu lisää vaihtoehtoja. Kyse on peruspelissä nähdyistä minipeleistä, joita pääsee mättämään yksin tai yhden kaverin kanssa. Verkkoonkin pääsee, mutta siellä kisataan ainoastaan mahjongissa, cee-lo'ssa ja pokerissa. Ei siis kannata elätellä toiveita verkon yli käytävistä turpakäräjistä.
Yakuza 0 on puoliksi modernisoitu peli. Valikot, hahmonkehitys ja yleinen käytettävyys on aiempaa paremmin toteutettu. Toisaalta teknisesti ja tarinan edistämisen keinojen puolesta Yakuza 0 on aivan yhtä arkaainen kuin edeltäjänsäkin. Suunta on kuitenkin oikea. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa länteen rantautuva Yakuza 6 on aidosti uudistettu ja nykyaikainen toimintaroolipeli, sillä nyt nähty Yakuza 0 on sitä vain puoliksi.