Suomi
Gamereactor
arviot
For Honor

For Honor

Viikingit, ritarit ja samurait ottavat yhteen Ubisoftin uudessa taistelupelissä, joka vaatii runsaasti kärsivällisyyttä, taitoa ja kestävyyttä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

For Honorin aluksi vannotaan uskollisuutta yhdelle kolmesta erilaisesta ryhmittymästä, jotka ovat viikingit, ritarit ja samurait. Näistä jokaisella on maksimissaan neljä erikseen avattavaa sankarihahmoa, joten yhteensä kentällä saattaa olla 12 erikoishahmoa rymyämässä. Ne kaikki on suunniteltu ajatuksen kanssa: toiset painottavat hidasta ja voimakasta, kun taas toiset ovat nopeampia selvästi heikompien iskujensa kanssa.

Taistelut edellyttävät nopeita päätöksiä ja terässä olevia refleksejä, sillä menestymisen vaatimuksena on kohti tulevia iskuja vastaan puolustautumisen ohella pahisten omaan puolustukseen syntyneiden aukkojen hyödyntäminen. Ohjaus tuntuu pääasiassa sujuvalta, mikä mahdollistaa keskittymisen itse taisteluun kontrollien sijasta. Pitämällä LB-nappia pohjassa painaen samalla tattia eteenpäin on mahdollista torjua kolmesta eri suunnasta tulevia iskuja. Vastaavasti RB- ja RT-namiskoilla tehdään kevyitä ja raskaita hyökkäyksiä. For Honorissa pystyy myös tekemään vastaiskuja vihun epäonnistuttua omassa yrityksessään. Tarvittaessa voi tönätä vastustajan pois tasapainosta, mikä saattaa johtaa esimerkiksi tornista alas putoamiseen. Ohjauksessa on niin paljon syvyyttä, että itselle sopivan taistelutyylin muovaaminen on varsin helppoa. On silti sanottava, että suuria joukkoja vastaan taisteleminen on hyvin vaikeaa: eri kohteiden välillä vaihteleminen on kömpelöä. Tämä johtaa siihen, että joskus on mahdotonta puolustautua monista suunnista tulevia hyökkäyksiä vastaan. Tämä siitäkin huolimatta, että iskut näkisi selvästi ennakolta.

Raskaalla iskulla maahan lyödyn vastustajan pääsee myös viimeistelemään useammalla erilaisella brutaalilla tyylillä painamalla joko Y- tai X-nappia. Viimeistellyn pahiksen uudelleensyntymisaika pitenee, jolloin siitä tulee moninpelissä huomioon otettava taktiikka. Yksinpelissä lopetuksista saa ylimääräistä lisää omaan energiamittariinsa. Ennen taisteluun lähtemistä kannattaa asettaa valmiiksi esineitä, joilla voi muun parantaa joukkuetovereita, kohentaa omaa kestävyyttä eli staminaa tai saada vaikka kyky iskeä suoraan vastustajan puolustuksen läpi perille asti. Jotkut esineet ovat puolestaan niin sanotusti passiivisia, eli niitä ei tarvitse erikseen käyttää taistelun aikana.

Ennen verkkopeleihin sukeltamista kannattaa kokeilla kattavaa opastusosiota, joka on erittäin tarpeellinen varsinkin alkuvaiheen oppimiskynnystä ylitettäessä. Tämän jälkeen niin yksin- kuin moninpelikin ovat avoinna. On silti suositeltavaa aloittaa yksinpelistä: se on oiva keino hankkia lisää kokemusta ohjauksesta ilman verkkokarkeloiden mukanaan tuomaa lisäpainetta. Toinen vaihtoehto on harjoitella moninpeliä ottamalla matsia tekoälyvastustajia eli botteja vastaan. Keino on hyvä eri pelimuotojen toimintaan tutustuttaessa.

Moninpeli jakautuu viiteen erilaiseen pelimuotoon, joista erottuvat selvästi edukseen dominion ja duels. 1 vs. 1 -tappelut ovat se todellinen testi omille taidoille, jotka edellyttävät kykyä lukea vastustajan liikkeitä reagoiden niihin nopeasti. Dominion puolestaan painottuu tiimityöskentelyyn, ja tarkoituksena on sananmukaisesti dominoida eli pitää hallussa alueita keräten siten arvokkaita pisteitä omalle joukkueelle. Kun tuhat pojoa on koossa, alkavat vastustajan rivit "hajota". Tämä muuttaa taistelun painopisteen kissa ja hiiri -leikiksi jäljelle jääneiden pahisten eliminoimiseksi. Dominionissa pelitilanteet muuttuvat nopeasti siksi, että tukikohtien valtaaminen on yleensä hyvin nopeasti suoritettu. Tämä pakottaa pitämään niitä jatkuvasti silmällä keskellä kiivaita tappeluja.

For HonorFor Honor

Yksittäisten verkkomatsien taustalla jyllää niin sanottu faction war. Jokainen voitettu matsi auttaa omaa ryhmittymää kohti menestystä muihin verrattuna. Voitetusta ottelusta saa eräänlaista sotasaalista, joita voi sijoittaa isolle kartalle merkiksi oman joukon suorittamasta valtauksesta. Vastaavasti saaliin voi käyttää jo hankittujen alueiden puolustukseen. Pelin sisäisten kausien tai vuodenaikojen päättyessä kukin pelaaja kuittaa itselleen erityisiä palkintoja sen mukaan, miten hyvin oma ryhmittymä on suuressa sodassa pärjännyt. Voittaja saa kyseisen kartan täyteen omia tunnuksiaan. Tällä tavalla jatkuvasti muuttuva pelimaailma on mielenkiintoinen idea. Käytännössä se osoittaa pelaajille visuaalisesti, mikä ryhmittymä on kulloinkin niskan päällä.

Jokainen sankarihahmo kehittyy omaa tahtiaan, mikä avaa ajan kanssa käyttöön erilaisia kykyjä pelkän numeraalisen parantumisen sijasta. Tason karttuessa saa valikoiman vaihdettavia varusteita, joiden vaikutukset taisteluihin ovat odotetusti vaihtelevia. Esineitä ja muuta roinaa voi myös ostaa pelin sisäisellä valuutalla, tai vaihtoehtoisesti lyömällä oikeaa taalaa tiskiin.

Battlefield 1: n mallin mukaisesti tarinatila on jaettu selkeästi erillisiin osiin. Näin pelaaja pääsee katsomaan suurta kuvitteellista konfliktia sen kaikilta puolilta. Yhteensä näillä tarinatehtävillä on kestoa kuutisen tuntia. Lyhyydestään huolimatta tarina on hyvin kerrottu ja pätevästi ääninäytelty. Verrattuna melkein kokonaan laiminlyötyihin yksinpeliosioihin sellaisissa peleissä kuin Titanfall ja Star Wars Battlefront, For Honorin selkeä yritys yksinpelin kertomiseksi on arvostettava asia.

Tarinatehtävät ovat yleensä lineaarisia, ja niissä tarkoituksena on toteuttaa joukko erilaisia käskyjä. Valinnaisiksi tavoitteiksi voi laskea kerättävien esineiden hakemisen, ja syystä tai toisesta kiinnostavien maastonkohtien katsastamisen. Mitenkään erityisen palkitsevalta ei näiden valinnaisten asioiden suorittaminen tunnu. Yksinpeli ei ole For Honorin keskeinen painopiste, mutta silti yksinpeli olisi hyötynyt avoimemmasta maailmasta nyt nähtävän tiukan lineaarisen putken sijasta. Ennen tehtävän aloittamista pääsee valitsemaan useammasta vaikeustasosta, joten haasteen pystyy sorvaamaan itselleen sopivalle tasolle.

Yksinpelin turhauttavin ominaisuus on, että se vaatii toimiakseen jatkuvan verkkoyhteyden. Näin ollen For Honorista nauttiminen ilman sujuvaa nettiä on mahdotonta. Jatkuva verkkoon kytkettynä olemisen vaatimus tekee niin ikään pelin pysäyttämisen silkaksi haaveeksi. Ubisoftin tarkoituksena on ollut luoda vahvasti sosiaalinen verkkoympäristö, mutta silti jonkinlainen netistä riippumaton pelitila olisi ollut paikallaan.

For Honor on eräs viime vuosien mieleenpainuvimmista verkkokokemuksista. Varsinkin 1 vs. 1 -taistelut ovat jännitteellisiä, ja taistelujärjestelmässä on runsaasti syvyyttä. Kokonaisuus kärsii alamittaiseksi jäävästä yksinpelistä, ja ohjausvaikeuksista puolustauduttaessa monia yhtä aikaa hyökkääviä vihollisia vastaan. For Honor on kuitenkin lopulta pätevästi toteutettu verkkopeli lyömäasetaistoja kaipaaville.

For HonorFor Honor
For Honor
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Kunnianhimoinen uusi idea, taistelujärjestelmä, intensiiviset kaksintaistelut
-
Yksinpeli jää vajaaksi, useampia vihollisia vastaan taisteleminen tuntuu ajoittain mahdottomalta
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Matti Isotalo

Ubisoftin For Honor on jännittävä peli. Audiovisuaalisen toteutuksesta päätellen budjetti on ollut suuri, mutta sen kaksintaistelumekaniikkojen toteutus on viety loppuun tavalla, joka on varattu yleensä tinkimättömämmille indie-peleille. Jos silmäkarkin karsii pois, sen pohjalla sykkii anteeksiantamaton ja korkean taitokaton järjestelmä, joka palkitsee siihen paneutuvat.

Yksinpelikampanja on etenkin yhteistyössä pelattuna mukava, joskin varsin hengetön romppaus läpi pelin kolmen osapuolen ja yhdeksän hahmoluokan. Visuaalisesti se kyllä pistää parastaan ja etenkin soiden keskelle rakennetut massiiviset samurailinnoitukset tekivät vaikutuksen. Rakenteeltaan putkijuoksua ja piilotettujen esineiden etsimistä yhdistävä setti kestää juuri ja juuri siedettävänä sen yhden läpipeluukerran. Yksinpeli ei myöskään ota moninpeluuoptiota huomioon ja etenkin kenttien lopussa olevat, eeppisiksi tarkoitetut kaksintaistelut muuttuvat jo kahdestaankin pelattuna melkoiseksi napinhakkaukseksi.

Pelin varsinaisista moninpelitiloista Duel ja Brawl viihdyttävät selkeästi parhaiten. Niissä For Honor pelaa omilla vahvuuksillaan ilman merkityksettömien pikku-ukkojen pieksentää tai lipunvaltausta. Kaksintaistelut väistöineen, torjumisineen ja hämäyksineen ovat täynnä psykologista sodankäyntiä ja oman hahmon vahvuuksien ja heikkouksien hyödyntämistä. Iskujen ja vastaiskujen uskottavat tanssi on sen verran viihdyttävää, että sitä myös seuraa sivusta mielikseen. Jahka yhteisö on päässyt taistelupelimäisten hahmojen kanssa sinuiksi, asialle vihkiytyneet foorumit täyttyvät varmasti liikkeiden armottomasta analysoinnista ja metapelistä. Näin alkuvaiheessa puolustava pelaaminen tuntuu olevan helpompaa kuin hyökkäävä, sillä iskua vastaan ottavalla on paljon erilaisia optioita vastaliikkeen tekemiseksi.

Paljon esillä ollut Dominion-pelimuoto oli pelin eri vaihtoehtoista ristiriitaisin. Sen funktio tuntuukin olevan enemmän näyttävien kuvankaappausten ja pelivideoiden kuin mielekkään pelikokemuksen tuottamisessa. Yleisen sekametelihärdellin lisäksi se suosii nopeita, selkään puukottavia hahmoja hitaita mörssäreitä enemmän. Se korostaa myös For Honorin ristiriitaisinta elementtiä, eli lukuisia mikromaksuja. Täysihintaisen pelin myyminen ei Ubisoftille riitä, sillä mukana on myös kosmeettisten asujen ostamista, enemmän kokemuspisteitä ja höttöä tienaava champion-maksu (tuttu suoraan F2P-peleistä) sekä pelin sisäisen Steel-valuutan ostaminen rahalla.

Muissa pelimuodoissa uudet vermeet vaikuttavat vain kosmeettisesti, mutta Dominionissa mukaan lasketaan myös niiden statistiikka. Vaikka esineet usein nostavat yhtä ominaisuutta laskien samalla toista, niiden avulla metapelin hyvin tunteva voi käytännössä ostaa itselleen Dominionia varten parhaiten toimivan variantin pelkillä euroilla. Taitoa Visan vinguttaminen ei luonnollisesti lisää, mutta tiukoissa väännöissä vastustajan lompakolle häviämisessä ei ole kunniaa sitten minkään vertaa. Ja vaikka olisit hävinnyt sittenkin vain paremmallesi, ajatus epäreilusta pelistä jää kummittelemaan takaraivoon ärsyttävällä tavalla.

Näyttävä ja AAA-peliksi yllättävän tinkimätön For Honor on melkoinen riski Ubisoftilta. Se ei toimi alimman yhteisen nimittäjän ehdoilla ja tuottaakin ruudulle kenties parasta teräasein käytävä kaksintaisteluviihdettä kaikissa kolmessa ulottuvuudessa. Sen pitkäikäisyys on kuitenkin vielä valtava kysymysmerkki. Vihkiytyneet viihtyvät sen parissa varmasti vielä pitkät tovit, mutta aloitteleva turnaaja saattaa saada sellaisen teräsmuurin vastaansa, että sata-nolla -häviön jälkeen uuden matsin aloittaminen voi jäädä toteutumatta.

8/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Tässä ovat helmikuun PS Plus -pelit

Tässä ovat helmikuun PS Plus -pelit

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Microsoft kertoikin jo omat helmikuun ilmaispelinsä Xbox Liven Gold-tilaajille, ja nyt Sony on tehnyt saman paljastuksen PS Plus -tilaajille. Helmikuun kohokohtina ovat...



Ladataan seuraavaa sisältöä


Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.