Syberia 3

Mystinen pulmapelisarja Syberia on vihdoin saanut kolmannen osansa. Sarjan edellisestä osasta on vierähtänyt jo hulppeat 13 vuotta, ja uusimman osan tuotanto on pituutensa lisäksi ollut kivinen. Tämä näkyy lopputuloksessa varsin selvästi, sillä Syberia 3 on pahasti buginen, teknisesti vanhentunut ja ilmeeltään suoraan sanoen ruma. Fanien iloksi sentään tarina on lähes suora jatkumo aikaisempaan, ja hetkellisesti mystistä tunnelmaakin on läsnä.

Kiertävät paimentolaiset pelastavat Kate Walkerin jäätymiseltä. Youkoleiksi itseään kutsuvat kulkurit toimittavat huonokuntoisen Katen läheiseen mielisairaalaan toipumaan. Kiitollisena pelastumisestaan, ja huomattuaan Youkoleiden huonon kohtelun paikallisväestön puolelta, Kate jää auttamaan heimoa, vaikka omatkin ongelmat painavat niskassa.

Synkähkö ja vähän outo tarina menee hyvin yksiin tunkkaisen ilmeen kanssa. Pelin alkaessa alkuvalikon kirkkaan kaunis valkoinen lumimaisema ja sielullinen musiikki ovat poissa. Tilalle tulee entisaikojen itäeurooppalaista lastensatua muistuttava ruma, raskas ja outo tunnelma. Mielisairaalaympäristöt, mieleltään yksinkertaiset kiertolaisjoukot yhdessä töykeiden ja epämiellyttävien hahmojen kanssa eivät juuri saa innostumaan tarinasta. Pulmat sentään ovat kohtuullisen maanläheisiä askareita tyypillisten asioiden parissa, mutta ei niillä nokkeluudestaan ja monipuolisuudestaan huolimatta peliä pelasteta.

Syberia 3 on tyylillisesti vanhan ajan klikkailuseikkailu. Hahmoa liikutellaan tietyltä kantilta näytetyissä tiloissa, ja kohdalle osuessa mielenkiinnon kohteita voi aktivoida ja tutkia klikkailemalla. Suurin muutos aikaisempaan on, että etukäteen lasketut ympäristöt ovat nyt kokonaan kolmiulotteisia. Tämä mahdollistaa tiettyjen asioiden tarkastelun useammalta kantilta tuoden ulotteisuutta pulmien ratkomiseen.

Kohtuullisen monipuoliset pulmat ja niiden ratkaisu ovat pelin ydin. Siksi onkin harmillista nähdä, kuinka rajoittuneesti pulmat on suunniteltu. Peli pakottaa suorittamaan annetut tehtävät juuri oikeassa järjestyksessä päästäkseen eteenpäin. Esimerkiksi pelaajalle ei avaudu mahdollisuutta tutkia pöytälaatikon tavaroita ennen kuin hän on todennut omistamansa avaimen olevan viallinen sitä tarkastelemalla. Toisaalta oman huoneen ovi parvekkeelle ei ole edes auki tai edes näkyvissä, ennen kuin pelaaja on jutellut tietylle hahmolle tietyistä tavaroista. Sentään alueet pulmien ympärille pysyvät näin kohtuullisen rajoitettuna ja helpommin hallittavissa, mutta silti toiminta tuntuu tyhmältä ja turhauttavalta.

Syberia 3:n tekninen toteutus vastaa pitkälti samaisen pelityypin edustajia kymmenien vuosien takaa. Pahasti vanhentunut ja heikko hahmomallinnus korostaa epämiellyttävän näköiseksi suunniteltujen hahmojen huonoimpia puolia tehden yleisilmeestä luotaantyöntävän. Hahmon liikuttaminen on takkuista, ja animaatiot ovat kaikin puolin todella tönkköjä. Pahimmillaan animaatio on puheosuuksissa, joita seuraamalla tulee mieleen huonosta huulisynkasta kärsivien marionetti-nukkejen dialogi. Tilannetta ei helpota täysin vailla tunnetta, suoraan paperista luettu puinen ääninäyttely. Pientä huvitusta tulee sentään siitä, kuinka ylikärkkäästi hahmot tivaavat vastausta pelaajalta keskustelujen aikana monivalintakysymysten äärellä.

Vähäistä peli-iloa nakertaa vielä välidemoissa ja pulmanratkaisutilanteissa olevan kameran sekoilu harva se hetki. Kamera saattaa zoomata ja laskea itseään alaspäin, jolloin keskusteluissa pelaaja pääsee tuijottamaan hahmojen keskivartalon vaatetusta tai pöydän pintoja. Buginen kamera tekee myös joistain pulmien ratkaisuista mahdottomia, sillä kaikki tarvittavat osat ratkaisuun eivät mahdu enää kuvaan. Kameran korjaukseen en löytänyt mitään muuta ratkaisua kuin käynnistää peli uusiksi, ja sitä tuli sitten tehtyäkin vähän väliä. Kokonaisuuteen kun lisää vielä pitkät latausajat, joita tulee rasittavan usein, tulee vääjäämättä tunne, että peli on julkaistu pahasti keskeneräisenä pitkästä tuotantoajasta huolimatta.

Niin sanotun putkijuoksuisen ongelmaratkaisun, pahasti vanhentuneen toteutuksen ja bugisen sisällön lisäksi koko Syberia 3:n tempo on tylsän hitaanpuoleinen. Vaikka mystiikan avautuminen hiljalleen herättää hetkellistä mielenkiintoa peliä kohtaan, ja osa taustoista on ihan kivan näköisiä, ei kokonaisuudesta yksinkertaisesti voi nauttia. Vuoden 2017 pelituotannolta pitää voida odottaa enemmän varsinkin, kun kyseessä ei suoranaisesti ole mikään indie-tuotanto. Myönnän, että Syberia on sarjana minulle uusi enkä voi samaistua sarjan parissa touhunneiden fanien intoon peliä kohtaan. Fanit siis laittakoon yhdestä kahteen pistettä ylimääräistä arvioon, mutta ei tästä siltikään hyvää peliä saa aikaiseksi.