Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Aloitussivu
arviot
Rime

Rime

Rime ottaa otteeseensa hitaasti ajan kanssa.

  • Anders Baad Mai (Käännös: Markus Hirsilä)Anders Baad Mai (Käännös: Markus Hirsilä)

Rime tallustaa rohkeasti lajityyppinsä suurteosten jalanjäljissä. Rytmitys on hidas, musiikki kaunista ja saaren salaisuuksien paljous runsasta. Ennen kaikkea Rime haluaa kuitenkin olla erikoinen. Se haluaa pysytellä mielessä vielä kauan pelaamisen lopettamisen jälkeenkin. Monella tavalla Rime tässä onnistuukin, mutta epäonnistunut viimeinen kolmannes estää peliä kohoamasta lajityypin klassikoksi.

Päähenkilö herää hiekkarannalta. Hitaasti rannalta poistutaan ympäristöä uteliaasti tarkkaillen. Suuntaa ei kerrota, vaan suunnittelu luottaa pelaajan terveeseen järkeen. Hienovaraisesti merkit viittaavat saaren keskustaan. Muutaman minuutin kuluttua näköpiirissä jo siintää valtava torni, joka on helppo mieltää tavoiteltavaksi maaliksi.

Saari on suurikokoinen, mutta ei koskaan tunnu liian kookkaalta. Suunnistamisen avuksi pelaajalle esitellään kettumainen olio, joka ohjaa ainakin summittaisesti oikeaan suuntaan. Kettu häviää aina välillä näkyvistä, mutta haukunnan perusteella on silloinkin helppo suunnistaa. Päähenkilö tuntui olevan kovin kiintynyt olioon, mutta minusta ajoittainen räksyttävä haukunta oli lähinnä ärsyttävää.

Rimen suurin heikkous on se, ettei se onnistu vetoamaan oikealla tavalla pelaajan tunteisiin. Rime pyrkii minimalistisella esitystavalla kertomaan oman tarinansa, mutta loppua kohti se tuntuu kovin pakotetulta. Tällöin pelaajan fiilikset ovat lähinnä huvittuneet. On hyvin harmillista, että peli kadottaa tällä tavalla otteensa lopussa. Myös ajoittaiset ruudunpäivityksen notkahdukset ja tekniset ongelmat laskevat tunnelmaa. Yleensä peli kuitenkin onnistuu välittämään pelaajalle aikomansa tunnelman. Taiteellinen tyyli on rikas ja kaunis, ja se suorastaan kutsuu tutkimaan itseään.

Vaikeustason osalta Rime on tasapainossa. Pelaajan uteliaisuutta ruokitaan tasaisesti, mutta koskaan tarkoituksena ei ole jumittaa samassa paikassa pitkään. Ideana on selvästi ajatella hieman etukäteen ennen pulman pariin ryhtymistä. Harmillisesti joissakin tapauksissa ratkaisu on niin epälooginen suhteessa pelin itsensä aiemmin asettamiin sääntöihin, ettei ratkaisun keksiminen tunnu nautinnolliselta. Tällöin päällimmäinen tunne on helpotus, että vihdoinkin pääsee jatkamaan eteenpäin. Yleensä pulmat ovat onneksi onnistuneita ja vedonnevat monenlaisiin pelaajiin. Usein kyse on uudenlaisen näkökulman etsimisestä. Esimerkiksi yhdessä ongelmassa on määrä luoda ovi useista esineistä katselemalla niitä tietystä näkökulmasta. Rime on parhaimmillaan hyvin yksinkertainen, mutta samalla täydellisesti otteessaan pitävä ja mielenkiintoinen.

Rimen innoitukset ovat selkeästi nähtävissä, mutta lopulta se onnistuu löytämään oman identiteettinsä. Saaren menneisyys on oma mielenkiintoinen tarinansa, ja ympäröivä maisema tuntuu taianomaiselta. Rime tuntuu yhtä aikaa sekä todelliselta että mielikuvitukselliselta. Pelillä on selvästi omat ongelmansa, mutta pääasiassa se onnistuu edustamaan lajityyppiään ICOn ja Shadow of the Colossuksen rinnalla.

Rime

Katsot

Preview 10s
Next 10s
Mainosta

Katsot

Preview 10s
Next 10s
Mainosta

Katsot

Preview 10s
Next 10s
Mainosta
Rime
Rime
Rime
Rime
Rime
Rime
Rime
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Ulkoasu, musiikki, saaren salaisuudet, onnistunut vaikeustaso, pelin kesto
-
Epäloogiset pulmat, viimeinen kolmannes, ruudunpäivityksen ongelmat
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Ossi Mykkänen

Tequila Worksin Rimen pelitraileri herätti mielenkiintoa näyttävällä grafiikallaan ja sielukkaalla sisällöllään. Icon (Team Ico, 2001) ystävänä olin innoissani tästä uudesta mahdollisesta klassikkoseikkailun manttelinperijästä. Nyt pelin koettuani, tunne on varsin ristiriitainen.

Rimen grafiikka on todella miellyttävää. Pelkistetty ilme on huolella suunniteltu luoden selkeän mutta näyttävän pohjan värikkäälle seikkailulle. Hahmot ovat sympaattisia, runsaat ja eläväiset maailmat aistillisia ja tunnelma positiivinen. Erityisen huomion saavat dynaamiset varjot ja vaihteleva vuorokaudenaika osana valaisua.

Pelin keskiössä olevat pulmat ovat varsin selkeitä. Pientä aivopähkinää, valolla kikkailua ja ajoituksia vaativia ongelmia yhdistellään mukavan tasapainoisesti. Yhdenkään ongelman edessä ei joudu turhautumaan ennen ratkaisun oivaltamista. Vaikeustaso on selkeästi pidetty matalalla, jotta pelaajan tunnelma pysyy positiivisena puuhailun ohella kautta linjan.

Erilaista kerättävää on Rimeen upotettu ehkä jo vähän liiaksikin. Kaiken maailman toteemieläimiä, taikakoruja, kivipitsanpalasia ja niin edelleen esitellään heti ensimmäisen pääpulman yhteydessä. Tämän jälkeen aikaisemmin helposti löydettyjä keräilytavaroita ei tunnu enää olevan juuri missään. Tavaroiden ripottelun epätasapainoisuudesta tulee mieleen aivan kuin ensimmäisen pulmailun jälkeen koko pelin rakenne muuttuisi kettueläin-oppaan lähtiessä mukaan. Opastavan repolaisen perässä juokseminen johtaa siihen, että laajahkot alueet jäävät koluamatta kerättävien tavaroiden toivossa. Toisaalta ilman tätä opastusta myös tarinan eteneminen on hiukan epäselvää, joten pelaaja joutuu valitsemaan taistelunsa.

Rimen suurin heikkous on sen omaperäisyyden puute. Enkä tällä tarkoita kohtuullisen perinteisiä pulmia vaan erityisesti hahmoja. Olin todella yllättynyt, kun koko peli alkaa käytännössä siitä, mihin Ico loppui. Nuori eteläamerikkalaistaustaiselta vaikuttava poika on huuhtoutuneena rannalla. Icossa olevan pojan punainen paita ja valkoinen riepu ovat vaihtaneet Rimen hahmolla värejä päikseen. Rimen hahmo myös huutelee napin painalluksella, joka on avaintoimintoja pelissä juuri niin kuin Icossakin. Yhteneväisyydet eivät kuitenkaan lopu tähän. Tämä kovin tutunoloinen hahmo seuraa pelissä mystistä, punaiseen viittaan kääriytynyttä hahmoa, joka on yksi yhteen sama kuin Journeyssa (Thatgamecompany, 2012). Itseasiassa samanlaisesti ilmassa leijaileva punaviittainen kaveri vie pelaajan Rimessä muun muassa tasoon, josta Journey-peli alkaa, eli aavikolle. Tähän kun vielä lisätään Nausicaä (Ghibli, 1984) -elokuvan kettuhahmo ja muita eläimiä sekä olentoja Ghibli-animesta niin ei voi kuin kummastella.

On toki hienoa, että klassikkotarinat inspiroivat luomaan uutta sisältöä, mutta se luomisprosessi pitäisi olla mukana siellä jossain. Rimen sisällöstä suuri osa tuntuu olevan suoraan vain kopioitua muualta. Tämä toiminta pöyristyttää mielikuvattomuudellaan, mutta selkeästi se myös nakertaa fiilistä eläytyä peliin. En tiedä ovatko tekijät oikeasti jo niin lähellä inspiraation lähteitään, etteivät he huomaa kopioineensa muilta vai luulevatko he, etteivät muut seuraa populaarikulttuuria. Valitettavasti vaatteiden värien vaihtaminen päikseen ei riitä ainakaan harhauttamaan minua. Niin tai näin, on kyseessä teknisesti upea peli, joka sisältää mukavaa puuhasteltavaa jättäen ristiriitaisen tunnelman kokonaisuudesta. Erittäin harmillista.

7/10