Last Day of June

Kirjallisuudella, elokuvilla ja taiteella yleensäkin on tietty viehtymys kuolemaan. Sellaiset pelit kuin That Dragon, Cancer, What Remains of Edith Finch ja Fragments of Him ovat kaikki käsitelleet omalla pelimäisellä tavallaan kuolemaa.

Pelaajan aktiivinen rooli ruuduntapahtumissa merkitsee muuta taidetta suurempaa tarvetta paneutua teemaan syvällisemmin. Viime vuosina tässä ovat kunnostautuneet ennen kaikkea pienet indie-pelit, jotka ovat luottaneet kerronnassaan ennen kaikkea tunnelmaan.

Last Day of June on italialaisen indie-studio Ovosonicon käsialaa. Heidän aikaisempi Tim Burtonin tyylistä innoittunut Murasaki Baby julkaistiin PS Vitalle vuonna 2014. Edeltäjästään poiketen Last Day of June on hyvin värikäs, ja kertoo tarinan ihmisen kyvyttömyydestä tulla niin sanotusti sinuiksi kuoleman kanssa. Tämä pulma ajaa päähenkilö Carlin kokemaan yhä uudestaan nuoren vaimonsa Junen kuolinpäivän - viimeisen kesäkuun päivän - kaikkiaan neljän heidän yhteisen tuttavansa näkökulmasta.

Kohtalo kutsuu Carlin ja muut neljä henkilöhahmoa muuttamaan menneisyyttä. Tässä onnistuakseen on astuttava kesäkuussa kyseisistä ihmisistä tehtyihin maalauksiin, joka tapahtuu koskettamalla kangasta. Näin kohtalokkaan päivän tapahtumat koetaan yhä uudestaan hieman eri näkökulmista. Tällä tavalla pelaaja pääsee manipuloimaan tapahtumia päämääränään koettaa estää vaimon kuolema.

Maalauksesta toiseen siirtymisen ohella pelaajan on määrä ratkaista pieniä pulmatehtäviä ja valita, ketä henkilöhahmoa tilanteessa liikuttaa kohtalokkaan auto-onnettomuuden estämiseksi. Siinä sivussa mukaan tarttuu erilaisia kerättäviä esineitä. Tällä tavalla opitaan enemmän pelin eri hahmojen taustoista ja vaikuttimista.

Pelillisesti Last Day of June on hyvinkin yksinkertainen, mutta samalla se antaa mahdollisuuden keskittyä ennen kaikkea tarinaan ja teemaan. Lyhyestä kestostaan huolimatta peli on vangitseva kokemus. Loppuratkaisua voi nimittää erityisen vaikuttavaksi ja onnistuneeksi.

Luotua tunnelmaa vahvistetaan ääniraidalla, joka on Steven Wilsonin käsialaa. Tihentyvä tunnelma pelaa hienosti yhteen musiikin kanssa, eivätkä itse pelattavuus ja nähdyt maisemat huonommaksi jää.

Ongelmiakin on, ja näistä suurimmaksi on nimettävä lataushetket. Peli ryhtyy latailemaan yleensä juuri väärällä hetkellä, joka rikkoo muuten niin toimivan rytmityksen ja huolella luodun tunnelman. Toinen huono puoli on se, että peli toistaa itseään. Saman auto-onnettomuuden katseleminen yhä uudestaan saattaa muuttua tylsäksi jossain vaiheessa.

Eräs selkeä puute on muiden henkilöhahmojen taustatarinoiden vähyys. Miten he ylipäänsä tulivat mukaan Carlin elämään? Perusteellisempi taustoitus olisi auttanut tekemään pelikokemuksesta vieläkin vaikuttavamman. Ottaen huomioon tarinan muuten huolellisen koostamisen on hämmentävää, ettei sivuhahmoihin ole paneuduttu riittävästi.

Kokonaisuutena Last Day of June on nimenomaan kokemus. Eri osa-alueet toimivat hyvin yhteen luoden jotain epätavallista pelaajien koettavaksi, ja juuri siksi peliä voikin suositella.