Recore Definitive Edition

Tero Kerttulan alkuperäisen arvion voi lukea täältä.

Tasoloikkaa ja runsasta ampumista yhdistelevä Recore julkaistiin vajaa vuosi sitten. Tuolloin kritisoitiin ennen kaikkea hiomattomuutta ja keskeneräisyyttä: nämä olivat Tero Kerttulallekin Recoren merkittävimmät ongelmat. Vuoden kuluessa kokonaisuutta on korjailtu, ja elokuun lopulla julkaistiin ilmaiseksi erityinen Definitive Edition. Se lisää mukaan enemmän pelattavaa, lyhentää latausaikoja ja lupaa muutenkin sujuvoittaa toimintaa. Recore jäi minulta aikoinaan pelaamatta, joten Definitive Edition tarjoaa mitä oivallisimman tilaisuuden katsastaa pelin nykykunto.

Far Eden -planeetalla on koittanut jonkinlainen maailmanloppu, ja yksinäinen mimmi samoilee pitkin poikin aavikkomaisemia. Kaikkialla näkyy teknologisten laitteiden romuja, ja osa koneista hyökkää kimppuunkin. Asetelma tuo omalla tavallaan mieleen aavikolle sijoittuvan Horizon: Zero Dawnin. Päähenkilö Joulen apureina toimivat corebotit ovat samalla myös lemmikkejä, ja niistä on iloa niin taisteluissa kuin tasoloikkaosuuksissa. Varsinainen tarina on niin sanotusti semisti mielenkiintoinen. Toisin sanoen siellähän se mukana kulkee, vaikkei juoneen erityisesti jaksakaan paneutua. Yhdentekevä ei maailman tausta onneksi ole, joten Joulen menneisyys ja ympäröivän maailman kohtalo jaksaa kiinnostaa edes vähän.

Pelillisesti Recore ottaa vahvaa innoitusta niin Rachet & Clankista, The Legend of Zeldasta, Metroidistakin kuin Castlevaniastakin. Paikkojen tutkiminen on isossa roolissa, ja kykyjen karttuessa pääsee aiemmin saavuttamattomille alueille. Erilaisista arkuista kerätään roinaa, joilla sitten päivitetään mukana kulkevien corebottien kykyjä ja varusteita. Joule itse päivittyy lähes täysin automaattisesti. Tarkkuutta vaativaa tasoloikkaa ja erilaisten tavaroiden keräilyä mitä ihmeellisimmistä paikoista on luvassa runsaasti, ja juuri se muistuttaa eniten Ratchet & Clankista. Vaikutteita on siis haettu isolla kauhalla muualta. Mutta mikäpä siinä, kun kerran homma toimii.

Edellä mainitut corebotit ovat mekaanisia olioita, joiden merkitys kasvaa pelin edetessä. Tämä taas johtuu siitä, että maailmasta löytyvillä piirustuksilla ja raaka-aineilla nikkaroitavat lisävarusteet parantavat robottien taistelutehoa huomattavasti. Mukana on koiramaista bottia kaivamiseen, hämähäkkimäistä kiipeilyyn ja apinamaista paikkojen hajottamiseen. Koppakuoriaista muistuttavalla liidellään korkeisiin paikkoihin, ja ralliauton tyylinen ajokki T8-NK (eli siis Tank) tulee Definitive Edition -päivityksen mukana. Kerrallaan mukana saa kuljettaa ainoastaan kahta corebottia, joka taas aiheuttaa ajoittain ongelmia. Joskus esteen tullessa vastaan on palattava takaisin tukikohtaan, vaihdettava siellä botteja ja palattava sitten takaisin kohdattuun ongelmapaikkaan. Onneksi tarinan alkupuolella avautuva pikamatkustusjärjestelmä on toimiva, ja siihen tuleekin turvauduttua tarinan edetessä yhtä useammin.

Joulen ohjaus on kaikkineen erittäin tarkkaa ja onnistunutta. Erityistä merkitystä tällä on taisteluissa. Vasemmalla liipaisimella lukittaudutaan kohteeseen, ja sitten aloitetaan silmitön ampuminen. Nopean väistelemisen ohella on kiinnitettävä huomiota vihollisen väriin. Sinisiä ammutaan sinisillä säteillä, punaisia punaisilla, keltaisia keltaisilla ja valkeita valkoisilla säteillä. Purppuraa, oranssia ja vihreää vihua saa sitten hieman arpoa, mutta kokeilemalla sekin selviää. Taistelut ovat nopeatempoisia, ja kestää jokunen tunti löytää se tietynlainen odotettu tyyli, jota peli edellyttää tanssimaisista kohtaamisista selviämiseksi. Mekaaniset viholliset ovat selvästi innoittuneet eläimistä ja erilaisista selkärangattomista. Kaikki kuitenkin tottelevat samaa keinoa eli silmitöntä ampumista. Kuolema korjaa usein, mutta peli jatkuu nopeasti lähimmästä tarkistuspisteestä, ja saavutetut kokemuspisteet saa pitää. Tällä tavalla kuoleminen ei tunnu rangaistukselta.

Joulen ja hänen corebottiensa taso nousee varsin lineaarisesti numeroarvojen kasvaessa, ja sama pätee kohdattaviin vihollisiin. Tasapainotus on kuitenkin tehty siten, että jokseenkin avoimessa maailmassa ei voi vain edetä päätehtävästä toiseen. Ennen pitkää nimittäin tulee vastaan tilanne, jossa seinä nousee kirjaimellisesti pystyyn: kiivaista yrityksistä huolimatta jotain pahista ei vain voi voittaa. Tämä toki rohkaisee tutkimaan ympäröivää maailmaa tarkemmin ja keräilemään erilaisia vahvistusesineitä. Samalla se kuitenkin tasaisin väliajoin pysäyttää niiden pelaajien etenemisen, jotka haluaisivat vain kokea tarinan. Näin ollen Recoressa eteenpäin ajava voima ei voi olla tarinan seuraaminen, vaan uteliaisuus tutkia paikkoja yhdistettynä tyydytykseen jatkuvasti kehittyvästä Joulesta corebotteineen.

Definitive Editionin mukana tuleva tehtävä Eye of Obsidian kuljettaa Joulen uudelle alueelle, jossa käytetään odotetusti hyvin runsaasti uutta autobottia T8-NK. Alue avautuu noin puolivälissä peliä, mutta loppuun pääseminen edellyttää käytännössä tappiin saakka kehitettyä Joulea apureineen. Tämän vuoksi ajamisen ohella tarkkaa tasoloikkaa painottaviin tehtäviin ei kannata lähteä ennen kuin vasta aivan pääpelin lopussa.

Visuaalisesti Recore on värikäs, hieman piirrosmainen ja aavikkomaisemien luoma tunnelma on avara. Ruudunpäivitys notkahtaa joskus harvoin, mutta pääasiassa suoriutuminen on mallikelpoista. Noottia on annettava latausajoista, jotka ovat vieläkin liian pitkät. Varsinkin loppua kohti omassa pelikäyttäytymisessään huomaa ottavansa huomioon latausajat siten, että niitä koettaa välttää viimeiseen saakka. Moinen ei tietenkään ole se tapa, johon kehittäjien tulisi pelaajaa rohkaista. Musiikki on erityisen vahvaa, ja se luo ennen kaikkea taisteluissa ruuduntapahtumia vahvistavan energisen lisäpanoksen. Ääninäyttely hoitaa asiansa, ja maastoon piilotettuja tiedostoja kuuntelee mielellään.

Recore Definitive Editionin suurimmat ongelmat ovat liian pitkät lataustauot ja pelaajan pakottaminen suorittamaan myös sivutehtäviä. Peli tarjoaa näennäisesti vapautta tehdä mitä haluaa, mutta sitten käytännössä nostaakin ajoittain seinän pystyyn. Moinen on hyvin turhauttavaa, ja sotii selvästi avoimen maailman pelaamisen opittuja sääntöjä vastaan. Taistelut ja tasoloikkaosuudet ovat erittäin hyvin toteutettuja, joten se tärkein eli itse pelaaminen on nautinnollista. Uusi corebot ja Eye of Obsidian -lisätehtävä ovat mukavia lisiä, joskin ne saattavat jäädä monelta pelaamatta niiden silmiinpistävän irrallisuuden ja korkean tasovaatimuksen vuoksi.

Kokonaisuutena Recore Definitive Edition on viimeinkin valmis peli, jota voi suositella. Samalla se kertoo jotain huolestuttavaa pelialan tilasta. Täytyykö kuluttajien jatkossa odotella vuosi ennen kuin heidän kannattaa jokin peli ostaa? Trendiksi muuttunut keskeneräisten pelien julkaiseminen ei pitkässä juoksussa ole kenenkään etu.