Destinyn jatko-osan arvioimisesta tekee vaikeaa se, että lopputekstien rullatessa moni asia vasta alkaa. Toisekseen peli on ajan kanssa muuttuva ja monipuolistuva. Kirjoitushetkellä ensimmäistä Raid-tehtävää ei vielä ollut julkaistu, eikä uusi Guided Games ollut vielä toiminnassa. Sisältöä ja koettuja tunteja on kuitenkin takana riittävästi arvosanan antamista varten. Destiny 2 on kannattava sijoitus jo nyt.
Jatko-osassa on panostettu runsain mitoin tarinaan, ja juuri se alkuperäisestä pelistä puuttui. Luvassa on tuntikaupalla hyvin kirjoitettua dialogia. Lisäksi taustalla ihan oikeasti on tarina, joka halutaan kertoa. Verkkoporinan mukaan jo Destiny 2:n betassa oli enemmän tarinaa kuin koko alkuperäisessä Destinyssä yhteensä.
Peli alkaa toiminnan keskeltä. Viimeistä ihmisten kaupunkia suojellut The Tower on hyökkäyksen kohteena. Nolan Northin ääninäyttelemä Ghost vaikuttaa masentuneelta. Vanhasta tukikohdasta on paettava. Hyökkäyksen takana oleva Dominus Ghaul pieksää pelaajan henkihieveriin, jonka jälkeen alkaa hidas matka kohti toipumista ja jälleenrakennusta. Päätavoitteena on toki Ghaulin tuhoaminen, mutta vaikutuksen tekee eri henkilöhahmojen kehittyminen, uskottavan oloinen maailma ja onnistuneet keinot edistää tarinaa. Luvassa on ihan oikea alku, keskikohta ja loppu. Mitään näistä ei alkuperäisessä Destinyssä ollut. Kestoa tarinatilalla on noin kymmenen tuntia, ja meno on nautittavaa alusta loppuun.
Ylistyksestä huolimatta on silti sanottava, ettei sivuhahmoille anneta tarpeeksi ruutuaikaa, mikä jättää heidät jokseenkin ohuiksi muuhun kokonaisuuteen verrattuna. Jokaisella planeetalla kohdataan uusi hahmo, joka sitten toimii kyseisessä paikassa tehtävien urakoiden keulahahmona. Odotettavaa on, että pelaajan ymmärrys näistä henkilöistä lisääntyy tulevien laajennusten ja lisätehtävien myötä.
Mitä Destiny 2:ssa sitten on oikeasti uutta? Moisen keksimisessä meneekin hetki, sillä alusta alkaen tunnelma ja pelaaminen tuntuvat hyvin tutuilta. Pelattavuus on juuri niin hyvää kuin ennenkin aina liikkumisesta ammuskeluun asti. Hahmoluokat ovat päivitettyjä versioita jo aiemmin nähdyistä, joten tuttuun malliin valittavana ovat Hunter, Warlock ja Titan. Uudet alaluokat (subclasses) ovat Titaanin Sentinel, Warlockin Dawnblade ja Hunterin Arcstrider. Keinojen käyttöön saamista ja päivittämistä on runsaasti yksinkertaistettu: muutos on erittäin tervetullut.
Pelin rakenne itsessään on hyvin samanlainen kuin alkuperäisessä Destinyssä, joskin muutoksiakin on tehty. Karttoihin pääsee tällä kerralla oikeasti käsiksi erilaisine symboleineen, ja tämän avulla ympäristöstä saa paljon paremman yleiskuvan. Jokaisen tehtävän ohella on mahdollista suorittaa erilaisia sivutehtäviä, kuten esimerkiksi salaisia alueita nimeltä Lost Sectors. Niiden löytämiseen kuluu hetki, mutta vaiva on yleensä sen arvoinen, ja lopussa kohdataan pomovastus. Maailmaan on niin ikään ripoteltu aarrearkkuja ja muuta roinaa löydettäväksi. Jokaisella planeetalla uutta on Adventures. Tämä tarkoittaa tehtäviä, joissa syvennetään ymmärrystä maailmasta ja sen asukeista. Kaiken kaikkiaan tekemistä on riittävästi, ja sivupolut ovat yleensä loppuun asti mietittyjä.
Hahmonkehitys on pysynyt suurimmaksi osaksi muuttumattomana. Tasoa nostetaan keräämällä uusia varusteita ja aseita. Myöhemmät tehtävät edellyttävät tiettyä tasoa niihin käsiksi pääsemiseksi. Aseiden jaottelu on niin ikään tuttu, joskin niiden keskinäiseen jakoon on tehty muutoksia. Onnistuneella osumalla kerrasta tappavat tussarit on nyt sijoitettu Power Weapons -kategorian alle. Oman hahmon yksilöintimahdollisuuksia on runsaasti monipuolistettu erilaisten "shadereiden" avulla, ja roiniaan pääsee muokkaamaan aivan uudella tavalla. Aseen tekemää niin sanottua elementaalivahinkoa voi nyt muokata mieleisekseen.
Tarinan läpipelaamisen jälkeen on toki vielä muutakin tekemistä. Eräs näistä ovat Strike-tehtävät. Näissä intensiivisissä rykäyksissä joutuu kahden kanssapelaajan kera ampumaan kaikkea liikkuvaa vaadittavien tavoitteiden välillä, ja lopussa odottaa yleensä eeppinen pomovastus. Tällä hetkellä tarjolla olevat Strike-tehtävät ovat hyvin tehtyjä ja paremmin toimivia kuin ensimmäisessä pelissä.
Kilpailullista moninpeliä halajaville on Crucible, johon on tehty muutamia suuria muutoksia. Kaikissa matseissa on yhteensä kahdeksan pelaajaa, ja kirjoitushetkellä valittavana on kaksi erilaista pelitilaa: Quick Play ja Competitive. Jälkimmäiseen ei välttämättä kannata mennä ilman keskenään kommunikoivaa kaveriporukkaa. Tasapaino tuntui olevan kohdallaan, ja tempo vaikutti hieman hitaammalta kuin ennen.
Tällä hetkellä pelaavalle kansalle tarjoiltu kokonaisuus vaikuttaa hyvältä. Bungie on selvästi ottanut opikseen palautteesta. Grafiikka on loistavaa, musiikki ja äänet tekevät vaikutuksen eikä pelattavuus huonommaksi jää. Destiny 2 tarjoaa jo julkaisussa enemmän pelattavaa kuin mitä alkuperäisellä koskaan oli tarjolla. Huonona puolena voi silti pitää sitä, että kokonaisuus tuntuu ehkä hieman liian tutulta.