Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands
Gamereactor
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
Gamereactor Suomi
arviot
Dragon's Dogma

Dragon's Dogma: Dark Arisen

Nousukkaan sydämetön lohikäärmejahti

Dragon's Dogma: Dark Arisen -uusintajulkaisu tuo viisi vuotta sitten markkinoille lehahtaneen roolipelin kaikkine oheislisukkeineen nykykonsoleille. Ikä alkaa kuitenkin painaa kulttipelin hartioita kasaan turhan monella osa-alueella - puhumattakaan kaikista pelisuunnittelullisista outouksista, joita Dragon's Dogmassa suorastaan vilisee.

Pelaajan luoman sankarihahmon kotikylä joutuu Dragon's Dogman alussa lohikäärmeen hyökkäyksen kohteeksi. Suomuhirviötä vastaan asettuva sankari saa luonnollisesti köniinsä kauheimmalla mahdollisella tavalla: lohikäärme syö tämän sydämen ja liihottaa tiehensä. Haavoistaan parantunut päähenkilö rynnistää heti jaloilleen päästyään kostoretkelle, joka ei ole erityisen suoraviivainen saati mielenkiintoinen.

Ajan hammas on kolhaissut ehdottomasti kovimmin Dragon's Dogman visuaalista ilmettä - pelin grafiikat ovat kammottavan kulmikkaita ja kulahtaneita, ja avoimen pelimaailman autius ja tyhjyys ovat melkeinpä kiusallista katseltavaa. Ainoastaan erittäin laadukas valaistus antaa jonkinlaista osviittaa siitä, että tekijät ovat vaivautuneet ottamaan edes vähän irti nykykonsolien tehovoimasta. Keskiöisen metsän tai raunioiden käytävien kaltaisissa säkkipimeissä ympäristöissä liikkuminen on erittäin tunnelmallista, sillä pelaaja ei näe juuri lainkaan soihdun tai lyhdyn valaiseman alueen ulkopuolelle. Erityisesti pimeissä sisätiloissa Dragon's Dogman jäätävä synkkyys tuo mieleen Dark Souls- ja Demon's Souls -pelisarjojen vastaavat miljööt.

Pelin musiikkivalikoima on kauniisti sanottuna varsin epäjohdonmukainen. Perinteinen orkesteripauhu luo tunnelmaa jääden vähän hengettömäksi, kun taas yhtäkkiä soimaan pärähtävät j-pop-veisut ja hahmonluontivalikossa vonkuva jazz ovat kiusallisen koomista kuunneltavaa pelissä, jonka maailma tuo mieleen keskiaikaisen Euroopan. Hahmojen brittienglantilainen ääninäyttely on muutamaa unista tulkintaa lukuun ottamatta hienon kuuloista. Nostan hattua sille, että myös suurin osa kyläläisten ja kaupunkilaisten repliikeistä on ääninäytelty. Tämä tuntuu viitseliäältä ratkaisulta verrattuna esimerkiksi Persona 5:n lukuisten äänettömien dialogisulkeisten jälkeen. Toisaalta ääninäyttelyn runsaus kääntyy myös Dragon's Dogmaa vastaan, kun pelaajan mukana roikkuvien sivuhahmojen jatkuva pälpätys leikkautuu jatkuvasti juonen kannalta oleellisen dialogin päälle. Peliin vastikään ilmestyneen päivityksen myötä ääninäyttelyn kieleksi voi vaihtaa myös japanin.

Dragon's DogmaDragon's DogmaDragon's DogmaDragon's Dogma
Dragon's DogmaDragon's DogmaDragon's DogmaDragon's Dogma