Suomi
Gamereactor
arviot
Syndrome

Syndrome

Kauhualuksen käytävät ovat monsujen lisäksi täynnä bugeja

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Heräät unikapselista kylmän kolkolla avaruusasemalla. Johtuen ehkä cryo-unesta et muista mitä oikein on tapahtunut, mutta hetkellinen muistinmenetys ei kuitenkaan ole suurin ongelmasi. Autioitunut avaruusasema pitää sisällään jotain erityisen pahaa, josta ajoittaiset örinä-äänet ja eteen tulevat ruumiskasat kielivät. Tehtäväksi jää hengissä säilymisen ohella selvittää, mitä oikein on tapahtunut.

Varsin estoitta muista aihealueen elokuvista ja peleistä sisältönsä lainaava Syndrome laittaa pelaajan keskelle painajaismaista avaruusasemaa. Esikuviensa, kuten Alien: Isolation (Creative Assembly, 2014), mukaisesti pelaajan pitää selvittää pieniä pulmia, taistella ja hiiviskellä tarpeen mukaisesti päästäkseen eteenpäin. Matkan varrelta löytyy henkilöstön muistiinpanoja ja muita tiedotteita, jotka raottavat avaruusaseman tapahtumia antaen opastusta eteenpäin pääsyssä.

Ensimmäisen persoonan kuvakulmasta pelattavassa pelissä hahmon saa liikkumisen lisäksi hetkellisesti juoksemaan voimavarojensa puitteissa ja kyykkimään piiloissa. Muutamia erilaisia lyönti- ja ampuma-aseita pääsee myös käyttämään. Yleisellä aktivoimistoiminnolla voi käyttää tietokoneita ja muita elektronisia laitteita. Avaruusasemalta voi myös kerätä erilaista hyötytavaraa, kuten evästä nostamaan energiatasoa, pattereita taskulamppuun ja niin edelleen.

Syndromen ohjattavuus tuntuu hiukan tönköltä, mutta ajaa kuitenkin asiansa. Epätarkkuus käy ilmi, kun lyöntiaseella hutkiminen johtaa lähes vääjäämättä omien energioiden hupenemiseen, vaikka kuinka löisit vihollista ennen tämän hyökkäystä. Ainakin animoinnin puolesta vihollisen hyökkäys keskeytyy lyödessä, mutta silti omat energiat vähenevät.

Varsinaiset ongelmat liikkumisessa ja toiminnoissa johtuvat pelin bugisuudesta. Eteen tulee vähän väliä näkymättömiä seiniä tai päinvastaisesti hahmo humahtaa tavaroista ja seinistä läpi. Pahimmillaan tipahdin lattian ja seinän välistä ulos koko pelialueelta. Peli myös saattaa poistaa käytettävän aseen pelaajalta yllättäen, vaikka se vielä mukana kuljetettavien tavaroiden parissa näkyisikin. Asetta ei saa uudestaan käyttöön, vaikka kuinka sen aktivoisi tavaravalikosta. Aikaisemmin toimineet hissit saattavat yhtäkkiä olla taas suljettuja, estäen pelissä etenemisen eikä karttakaan aina aukea, vaikka siihen pitäisi olla mahdollisuus.

Tämä on mainos:
SyndromeSyndromeSyndromeSyndrome

Grafiikan puolella Syndromessa näkyy ainakin osittainen panostus. Avaruusaseman käytävät ovat tunnelmallisesti valaistuja ja kohtuullisen yksityiskohtaisia. Peli sisältää dynaamisia varjoja, savuja, ruutufilttereitä ja linssiheijastuksia kuin isommankin rahan tuotoksessa. Kunnianhimoinen yritys on kuitenkin jäänyt vähän puolitiehen, sillä esimerkiksi dynaamiset varjot ja valoheijastukset ovat luonnottoman vahvoja ja teräviä. Ihan kuin efektien ominaisuudet olisivat suoraan grafiikkamoottorin perusasetuksilla tehtyjä ilman pelikohtaista hiomista. Viholliset näyttävät myös rumilta verrattuna itse ympäristöön. Hahmojen mallinnus ja suunnittelu vaikuttaisi olevan ainakin 15 vuotta liian vanhaa. Sama koskee pelin karttajärjestelmää, mikä on kuin 12-kesäisen Paint-tuherrus täysin epäloogisine numeroineen, joista ei meinaa saada selvää kuin tummaa taustaa vasten, jos silloinkaan.

Syndromen kohtuullisen uskottavan oloinen äänisuunnittelu kärsii samaisten äänien liiallisesta kierrätyksestä. Erityisesti hahmon sama säikähtävä huohotus toistuu vähintään kerran minuutissa, mikä on aivan liian usein. Hirviöiden murinat kuulostavat pelottavalta, mutta harmillisesti niitä ei ole kuultavissa enempää kuin noin kolme. Joka tapauksessa äänimaailma saa pelaajan varuilleen liikuttaessa pitkin pimeitä käytäviä, sillä tarkoituksella kovemmalla esitettyjä säikäytysääniä käytetään todella paljon.

Peliä kampanjoidaan myös VR-kokemuksen avulla, joka oli itsellenikin se suurin innostuksen kohde. Harmillisesti itse pääpeliä ei pääse näkemään VR-kakkuloiden läpi, vaikka se olisi juuri sopiva siihen tarkoitukseen. Sen sijaan pelissä on erillinen VR-selviytymishaaste, jossa pelaajan tehtävänä on selvitä hengissä samaisella avaruusasemalla mahdollisimman kauan erilaisten ököjen hyökiessä päälle. Vaikka VR-haasteessa on käytetty toimivaa kypäräohjausta aseelle, on muuten kokonaisuus varsin tehdasasetusmainen niin kuin aikaisemmin mainitut graafiset efektitkin. Hahmon liike on sen verran vauhdikasta ja asteittain toteutettu kääntyminen tuntuu niin jyrkältä, että VR-pahoinvointi on lähes välitöntä. VR-osioon on lisätty myös muutaman metrin päähän hahmosta täysin musta seinämä estämään näkymää välittämättä siitä, kuinka ympäröivä tila on valaistu. Seinämän tarkoitus on tekotaiteellisesti saada pelaaja säikähtämään, kun seinämän takaa yllättävä vihollinen hyppää lähes suoraan naamalle. Ratkaisu on epäloogisuutensa lisäksi vain ärsyttävä, ja täysin turha keino väkinäiseen pelotteluun.

Tämä on mainos:

Vaikka Syndrome ei juuri omia polkuja kuljekaan kuin keskeneräisellä julkaisullaan, on selviytymisessä avaruusasemalla aina jonkinlaista vetovoimaa. Jännittävä tunnelma ja mysteerin selvittely jaksavat pitää ainakin hetkellisesti mielenkiintoa. Kuitenkin pahasti buginen toteutus, kliseet ja tehdasasetuksilla läpisyötetyt ominaisuudet alkavat pitemmän päälle tökkimään. Hukattua potentiaalia ei pelasta edes hätäinen VR-kokemus, joka kärsii myös heikosta suunnittelusta. Parempi vain unohtaa tämä tekele ja palata aikaisempiin saman aiheen peleihin, joiden viimeistelyyn jaksettiin oikeasti laittaa aikaa.

HQ
05 Gamereactor Suomi
5 / 10
+
Tunnelma, tyylikkäät käytävät
-
Pahasti buginen, omaperäisyyden puute, VR:n hyödyntämättä jättäminen kokonaisuudessaan
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
SyndromeScore

Syndrome

ARVIO. Kirjoittaja Ossi Mykkänen

Kauhualuksen käytävät ovat monsujen lisäksi täynnä bugeja



Ladataan seuraavaa sisältöä