Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands
Gamereactor
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
Gamereactor Suomi
arviot
Wolfenstein II: The New Colossus

Wolfenstein II: The New Colossus

B.J. on palannut, ja tällä kertaa sota natseja vastaan jatkuu rapakon takana.

  • Teksti: Mike Holmes (Käännös: Markus Hirsilä)

Jälkitarkastelussa voidaan sanoa, että Wolfenstein: The New Order oli aliarvostettu peli. Teoksen nauttima jälkimaine ei heijastele niitä arvioita, joita se julkaisussaan sai. Joka tapauksessa odotukset jatko-osan suhteen olivat korkealla, ja onneksi niihin on myös onnistuttu vastaamaan.

Tarina on edelleen yhtä hölmö kuin edeltäjässään, mutta asioita ei kuitenkaan oteta yhtä kevyesti. Joukko persoonallisia vastarintataistelijoita käy taistoa teknologisesti erittäin edistyksellisiä natseja vastaan. Kansallissosialistit kun hallitsevat koko planeettaa voitettuaan toisen maailmansodan. Hitlerin kiinnostus okkultismia kohtaan tuotti tulokseksi sodan kulun muuttaneet aseet, ja tässä vaihtoehtoisessa historiassa natsit pitävät Yhdysvaltoja rautaisessa otteessaan. The New Colossus rakentaa The New Orderin päälle, mutta lisää joukkoon aiempaa enemmän niin laatua kuin absurdiuttakin. Machine Games ottaa myös omalla tavallaan kantaa päivänpoliittisiin aiheisiin.

Wolfenstein II: The New Colossus on tiukasti yksinpeliseikkailu. Nykyisenä moninpelien luvattuna aikana on kuitenkin selvää, että Wolfenstein II yhdessä Super Mario Odysseyn ja Assassin's Creed Originsin kanssa osoittavat tarinavetoisissa yksinpeleissä olevan edelleen puhtia.

Henkilökohtaisesti en ole aikoihin nauttinut yhtä paljon ensimmäisen persoonan pyssyttelypelin tarinasta. Mukana on hieman kaikkea: haastavia taisteluja, hiiviskelyosioita, isoja räjähdyksiä, hirmuisia pahiksia, vaikuttavaa estetiikkaa, isoja aseita ja vetoavasti etenevä tarinankerronta. Nämä kaikki yhdessä saavat pelaamaan eteenpäin nähdäkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Wolfenstein II:n suurin ansio on sen tavassa esittää vaihtoehtoinen historiansa uskottavalla tavalla. Natsien alistama Yhdysvallat tuntuu todelliselta paikalta. Mukaan on ujutettu myös purevaa poliittista satiiria: toisen terroristi on toisen vapaustaistelija, ja konfliktissa on aina kaksi osapuolta. Mainittava on myös persoonalliset henkilöhahmot, joiden onnistunut sanailu osoittaa Machine Gamesin osaavan asiansa.

Visuaalisesti peli näyttää oikein hyvältä. Natsit näyttävät uhkaavilta, ja asiaankuuluvat symbolit ja muut kuvat ovat vahvasti esillä. Pisteenä iin päällä ovat edistyneen mekaaniset puvut ja muut futuristiset varusteet. Onneksi pelaaja pääsee myös käsiksi tehokkaisiin aseisiin, joista useita voi käyttää kahta samaan aikaan. Tiukoissa paikoissa tämä ylimääräinen tulivoima on erittäin tervetullutta. Taistelut vaihtelevat hitaan hiiviskelyn ja äänekkäiden tulitaistelujen välillä. Tekoälyä on ilmeisesti hiottu alkuperäiseen peliin verrattuna, joskin muutaman kerran pahikset tekevät edelleen tyhmyyksiä taistelun tiimellyksessä. Ajoittain nokkelasti hiipimällä voi ohittaa merkittävän osan taisteluista, mutta suoraviivainen eteenpäin pyssyt paukkuen -lähestymistapa toimii myös. Tällöin on kuitenkin varauduttava siihen, että natsit kutsuvat avukseen lisävoimia.

Wolfenstein II: The New ColossusWolfenstein II: The New ColossusWolfenstein II: The New ColossusWolfenstein II: The New Colossus
Wolfenstein II: The New Colossus