Suomi
Gamereactor
arviot
Call of Duty: WWII

Call of Duty: WWII

Paras Call of Duty tällä vuosikymmenellä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Vuosi oli 2008, kun Call of Duty edellisen kerran käsitteli toista maailmansotaa. Treyarchin peli World at War esitteli myös suursuosioon kohonneet natsizombit pelimuodossa Nacht der Untoten. Nyt Sledgehammer Gamesin peliliike palauttaa sarjan juurilleen monen vuoden modernin ja tulevaisuuden sotimisen jälkeen.

Heti aluksi on todettava, ettei WWII ole se kaikkien aikojen paras Call of Duty: se titteli kuuluu edelleenkin pelille Call of Duty 4: Modern Warfare. Hyvä uutinen: kaikkia osa-alueita on uudistettu ja päivitetty enemmän kuin mitään muuta sarjan peliä viimeiseen viiteen vuoteen. Kyseessä voi hyvinkin olla se tuote, jolla pelisarja luo nahkansa pysytellen edelleen lajityyppinsä huipulla.

Tarinaa on markkinoitu tunteisiin vetoavana henkilökohtaisena kokemuksena, jossa taistellaan yhdessä aseveljien kanssa tilanteesta toiseen. Ja juuri tämän tarina todella tekee. Suurin osa yksinpelistä koetaan Ronald "Red" Danielsin saappaissa aina Normandian rannoilta Pariisin vapauttamisen kautta Saksaan asti. Alusta asti on selvää, että Sledgehammer on onnistunut tavoittamaan sodan intensiivisyyden: tämä käy ilmi jo pelin aloittavassa maihinnousussa. Mikään ei tarinassa jää erityisesti mieleen, mutta vaihtelut tehtävien tyylissä yhdessä rytmityksen kanssa on lähes täydellistä. Mukana on niin perinteistä taistelemista, ajokeilla kurvailua kuin hiiviskelyäkin.

Toisin kuin monissa aiemmissa peleissä, terveyspalkki ei palaudu hetken aikaa suojan takana huohottamalla. Oman joukon lääkintämies sen sijaan viskaisee lääkelaukun pelaajan jalkoihin, jonka voi sitten käyttää itsensä parantelemiseen. Näitä tarpeita löytää myös matkan varrelta nurkkia nuohoamalla. Lääkintämiehen ohella muillakin ryhmän jäsenillä on omat kykynsä. Yksi jakaa lisäpatruunoita ja toinen merkitsee eli "spottaa" vihollisia lähimaastosta. Kerätyt tapot ja pääosumat nopeuttavat näiden kykyjen uudelleen käyttöön palautumista eli lyhentävät niin sanottua cooldown-aikaa.

Tämä on mainos:
Call of Duty: WWIICall of Duty: WWIICall of Duty: WWIICall of Duty: WWII

Moninpeliin on tehty muutama suuremman luokan lisäys. Sosiaalinen tila eli hub on nimeltään Headquarters, ja se muistuttaa paljolti Destiny 2:n Farmia. Täällä pelaajat kävelevät ympäriinsä kolmannessa persoonassa, ja voivat olla vuorovaikutuksessa toistensa ja tekoälyhahmojen kanssa. Tehtäväkseen saa halutessaan haasteita, ja kaverinsa voi haastaa 1 vs. 1 -otteluun. Paikkoja voi tutkia otteluita etsiessään, aseita voi testata ampumaradalla ja tarkkasilmäisimmät löytävät pieniä hauskoja salaisuuksia eli niin sanottuja easter eggejä. Parannus on merkittävä verrattuna menneiden aikojen kliinisiin valikoihin.

Toinen suuri muutos on asymmetrinen pelimuoto War. Valitettavasti kyse ei ole World at War -pelin Warista. War vuosimallia 2017 on kokoonpanolla 6 vs. 6, kentässä on joukko tehtäviä ja peli etenee epätavallisen tarinavetoisesti. Julkaisussa on pelattavana kolme erilaista karttaa, ja odotetusti lisää on tulossa DLC:na. Kenttien niukkuus johtaa tällä hetkellä siihen, että pelaamisesta tulee varsin tylsää liian nopeasti. Sen jälkeen, kun on kokenut sekä Axis- että Allies-puolet, on koko lailla nähnyt kaiken. Warin ideana on selvästi ollut pakottaa pelaajat toimimaan yhdessä aiempaa paremmin, ja ajattelemaan ennen kaikkea joukkueen etua. Kuolemia ei lasketa tulostaululla, ja pisteitä jaetaan tavoitteiden saavuttamisesta runsaasti enemmän verrattuna tappojen keräilyyn. Pelaaminen on mukavaa vaihtelua perinteisempien moninpelimuotojen rinnalla. Lisäkarttojen tarve on kuitenkin toistaiseksi ilmeinen.

Ne perinteiset moninpelimuodot ovatkin sitten entisellään. Team Deathmatch ja Search and Destroy ovat hieman hitaampia, kun taas Hardpoint ja Capture the Flag ovat liukasta meininkiä. Sledgehammer ei ole lisännyt joukkoon omia pelimuotojaan, mutta Uplink on nimetty uudestaan Gridironiksi. Tempo on paljon hitaampi, mutta idea on sama: kuljeta pallo maaliin. Perille kuljettamisesta saa joukkueelleen seitsemän pistettä, ja heitosta irtoaa neljä pojoa.

Tämä on mainos:
Call of Duty: WWIICall of Duty: WWIICall of Duty: WWIICall of Duty: WWII

Ennen niin kovin tutuksi tulleet perkit on korvattu alokasajalla (basic training). Ne muuttavat pelattavuutta paljon aiempaa vähemmän, ja niitä voi olla käytössä vain yksi kerrallaan. Suurempi merkitys on oman divisioonan eli hahmoluokan valinnalla. Viidestä eri vaihtoehdosta jokainen erikoistuu yhteen asetyyppiin, jota käyttämällä saa pelissä lisäetua. Expeditionaryyn kuulumalla saa haulikkoon fosforihaulit, ja Infantry pääsee kiinnittämään pistimen kivääreihin. Kussakin hahmoluokassa eteneminen avaa käyttöön lisää päivityksiä, mutta rajoituksia on paljon enemmän kuin aiemmassa perk-järjestelmässä.

Moninpelissä on moderniin tapaan mukana loot-laatikoita. Toistaiseksi näyttää siltä, että tavarat ovat pelkästään kosmeettisia. Tämä voi kuitenkin muuttua tulevaisuudessa. Ainakin arviota varten pelatessa myös arvokasta harvinaisempaa tavaraa sai laatikoista mukavan usein.

Odotetusti myös zombi-pelimuoto tekee paluun. Joukko sotilaita lähetetään hakemaan varastettuja taideaarteita takaisin akselivaltojen hallitsemalta alueelta, mutta kaikki menee pieleen zombien ilmaannuttua. Ensi kerran sarjan historiassa aloitus toimii samalla opastusosiona, joka se asettaa pelaajat oikeaan tunnelmaan. Pelattavuuden osalta Zombies on ennallaan: parempia aseita saadaan, maastoa ansoitetaan, haaste kasvaa koko ajan ja niin edelleen. Pelattava kartta ei ole massiivisen suurin, mutta kulkureittejä ja korkeuseroja on runsaasti. Tutkittavaa ja mietittävää siis riittää yllin kyllin. Uutta on kuitenkin se, että nyt pelaamalla kartutetaan kokemustasoa, ja sitten luodaan oma hahmo haluttujen aloitusvarusteiden kera.

Kokonaisuutena Call of Duty: WWII on hieno peli, jossa ei ole paljoakaan moitteen sijaa. Mikromaksuja ei olisi tarvinnut olla lainkaan, eikä moninpelimatseissa ole paljoakaan uutta itse pelaamisen osalta. Joka tapauksessa WWII on paras Call of Duty pitkään aikaan. Mikäli aiempien osien moninpeli ei miellyttänyt, ei tämä uusinkaan saa mieltäsi muuttumaan. Verkkokahinoiden ystäville kokonaisuus on puolestaan erittäin onnistunut. Activisionin lippulaivasarja on tehnyt paluun parrasvaloihin.

Call of Duty: WWIICall of Duty: WWIICall of Duty: WWIICall of Duty: WWII
HQ
HQ
HQ
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Tarina on intensiivinen ja tunteisiin vetoava, moninpeli esittelee kaksi hyvää uudistusta: Headquarters ja War, zombi-pelimuoto on parempi kuin koskaan aiemmin
-
Mikromaksut, Warissa on vain kolme karttaa julkaisussa
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Ossi Mykkänen

Fanit ovat sotineet FPS-pelin kuninkuudesta jo pitkään Battlefieldin ja Call of Dutyn (CoD) välillä. Vaikka yleisesti näiden pelien paremmuudessa verrataan moninpeliä, itse keskityn juurikin yksinpelikampanjaan. Henkilökohtaisesti olen tykännyt enemmän CoDin mahtipontisesta kerronnasta ja monipuolisesta toiminnallisuudesta. Viime vuosina sarja on kuitenkin kuihtunut lähes kasaan kierrätetyllä, tyhjänpäiväisellä sci-fistelyllä geneeristen sankarihahmojen jaloissa. Kun viime vuonna Battlefield vei sotimisensa menneeseen aikaan, oli vain ajan kysymys, milloin CoD seuraa perässä. CoDin paluu juurilleen, toisen maailmansodan paukkeeseen, puskee sarjan pois pahimmasta paikoillaan polkemisesta suunnaten taas laadukkaampaan pelilliseen kokemukseen.

Tunnelma on Call of Duty: WWII -pelissä erittäin tiivistä. Ylimääräiset suvannot ja joutokäynnit on puristettu minimiin ja hektistä menoa sekä sodan kaaosta riittää alusta loppuun. Pelin aloittava Normandian maihinnousu toimii tästä hyvänä esimerkkinä, jolloin tuntee olevansa kuin osana Saving Private Ryan -elokuvan (1998) verilöylyä. Sodan kauhut ovat hyvin tapetilla, mutta peli ei kuitenkaan unohda viihteellistä arvoaan saaden karuimmankin toiminnan tuntumaan miellyttävältä pelikokemukselta.

Pelkän teknisen hiomisen ja visuaalisten uudistusten lisäksi uusin CoD uusii hieman pelityyliään. Nyt muun muassa hahmon energiat eivät palaa enää edes minimiasteelle osumia saadessaan, vaan jäävät pohjalukemiin. Itsekseen paranemisen poistaminen saa pelaamaan normaalia varovaisemmin, jolloin lyijypitoinen ilmapiiri luo mukavan kutkuttavaa tunnelmaa. Jo aikaisemminkin mukana olleet QTE-tilanteet ovat saaneet lisää lihaa luiden ympärille ja pitävät huolen, ettei pelaaja puudu pelkkään ampumiseen. Kentissä on myös ympäristöä tutkittavaksi hiukan yli tyypillisen putkijuoksun, joten pieneen strategiaan on mahdollisuus pelkän päälle rynnistyksen sijaan. Hektistä toimintaa korostaa ainakin aluksi myös pelin opastusosion puute, jolloin tilanteisiin reagoiminen on varsin vaistonvaraista ja pimeässä sohimista etsiessä oikeita nappeja toimintaan.

Nopeatempoinen peli on hiottu mekaniikkansa puolesta veitsenteräväksi. Luonnottoman vauhdikkaista liikkeistään huolimatta hahmon hallitseminen onnistuu kuin luonnostaan. Napakan ohjattavuuden ja loogisten nappien avulla natsit kaatuvat tiukemmankin tilanteen edessä, ja pelaaja pysyy tilanteen herrana sotatantereen kiihkeimmässäkin tulituksessa.

Tuttuun tapaan CoDin pelaajat pääsevät osaksi näyttävää graafista kokemusta. Pelimoottorilla toteutetut välidemot ovat parhaimmillaan kuin oikeaa videokuvaa, joiden yhdistäminen osaksi peliä onnistuu lähes saumattomasti. Pelimaailma sisältää runsaasti yksityiskohtia ja efektejä saaden tunnelman uskottavaksi. Jopa tietokoneohjatut hahmot reagoivat pelaajasta riippumattomiin maailman tapahtumiin luontevasti pitemmänkin matkan päässä, saaden sodan tunnelman pelissä varsin autenttiseksi.

Napakasta pelattavuudesta ja näyttävästä grafiikasta huolimatta on Call of Duty: WWII:n viimeistelyyn jäänyt yllättäen bugeja. Hahmoni esimerkiksi saattoi muuttua kuolemattomaksi kesken kuolettavan osuman. Välillä peli myös varoitti vähäisestä energiasta, vaikka mittarini oli täynnä. Myös ainakin yksi tehtävä sekosi jättäen huomioimatta seuraavan vaiheen laukaisevaa toimintaa. Näiden pienten bugien lisäksi pelin nappi-ikonit ovat niin pieniä ja suttuisia, että en yksinkertaisesti saa selvää tietyistä toiminnoista ilman sattumanvaraista ohjaimen painelua.

Muutaman edellisen heikon osan jälkeen, Call of Duty -sarja on päässyt jälleen kovaan vauhtiin toisen maailmansodan myötä. Laadukkaan ja nopeatempoisen toiminnan rinnalle on lisätty piristäviä sivutoimintoja esimerkiksi auton ratissa tai hävittäjälentokoneen ohjaamossa. Vaikka varsinkin autoilu on koomisen nopeatempoista kuin Benny Hill Show'n sketsit konsanaan, piristävät nämä erityistoiminnat pelitarjontaa auttaen pelaajaa välttämään mahdollista puutumista räiskintään. Ehkä vähän liiaksikin koluttu aihe pelissä ei anna juuri yllätyksiä sisältöön, mutta yhden miehen silmistä kuvattu matka läpi sodan kauhujen on tehty uskottavasti ja luo mielenkiintoisen läpileikkauksen julmuuksiin, joihin ihmiset vaikeina aikoina kykenevät.

8/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Scump ei eläköidy Call of Dutysta

Scump ei eläköidy Call of Dutysta

ESPORTS. Kirjoittaja Markus Hirsilä

OpTic Gamingin aikainen lähtö Call of Duty World League Championshipsista oli eräs syy huhuihin, joiden mukaan Seth 'Scump' Abner aikoo eläköityä ammattimaisesta...

0
Evil Geniuses on CWL-champpi

Evil Geniuses on CWL-champpi

ESPORTS. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Viime viikonloppuna pohjoisamerikkalaisen Evil Geniusesin Call of Duty -joukkue voitti Yhdysvaltain Ohion osavaltiossa pidetyn Call of Duty World League Championships...



Ladataan seuraavaa sisältöä