Gamereactor Close White
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
Gamereactor Suomi
arviot
Loco Roco 2

Locoroco 2 Remastered

Vierivä locoroco ei sammaloidu

Facebook
TwitterReddit

Ikoniset Locoroco-pallerot rynnistivät kesän korvalla PlayStation 4 -pelaajien riemuksi Sonyn kotikonsolille, ja nyt joulunpyhien lähestyessä jatko-osa levittää letkeää riemua ja hyvää mieltä jälleen kerran. Alkujaan vuonna 2008 PSP-käsikonsolilla päivänvalon nähnyt seikkailu ei varsinaisesti keksi pyörää saati muhkeaa Locoroco-möykkyä uudelleen, mutta vetoaa toiminnallisine uudistuksineen edelleen Locorocon ystäviin.

Bonmucho-konnan ohjastamat mojamojat ovat jälleen uhkaamassa locorocojen ja muimui-olioiden rauhaisaa olemista, ja pelaajan tehtävänä on kuljettaa locoroco-jengi tasojen loppuun. Pelaaja ohjaa tuttuun tapaan locorocojen sijaan itse kenttää, jossa pallerot liikkuvat sen mukaan miten pelaaja kallistelee tasoa joko vasemmalle tai oikealle - mainio fysiikkamallinnus tekee isosta locorocosta tuttuun tapaan hauskasti hyllyvän pelihahmon.

Locorocoa hyppyytetään ohjaimen olkanäppäinten yhteispainalluksella, ja O-painikkeella locoroco-möykky hajoaa pienemmiksi hahmoiksi, jotka mahtuvat kulkemaan ahtaimpien tunneleiden ja rakojen lävitse. Yksinään pikku-locorocot ovat kuitenkin haavoittuvaisia vihollisia vastaan - mikäli yksittäinen hahmo ajautuu liian kauaksi laumasta, mojamojilla alkaa ruokatunti saman tien. Pelin kamera ei edelleenkään meinaa pysyä toiminnan mukana, joten siirtymätilanteet isolla ryhmällä esimerkiksi kapean putken lävitse ovat varsin stressaavia kohtia, kun osa laumasta erilleen jääneistä locorocoista on kirjaimellisesti oman onnensa nojassa.

Locoroco 2:n kentät edustavat marimekkomaisia kukkakuoseja hyödyntäviä vehreitä metsiä ja jäisiä lakeuksia, ja uutuuksina nähdään rakennustyömaan ja linnoituksen kaltaisia kokonaisuuksia. Happopäisintä kenttäsuunnittelua edustanee parhaiten taso, jossa locorocot löllyvät valtavan pingviinin sisuskaluissa ja liikkuvat ympäri siivekästä kirjaimellisesti suonensisäisesti. Kakkososan kentät ovat edeltäjänsä tasoja huomattavasti laajempia ja pidempiä kokonaisuuksia, joissa riittää jälleen kerran rutkasti valeseinien taakse piilotettuja salaisuuksia. Kenttäsuunnittelu edustaa locorocomaisen tuttua värikästä, monipuolista ja aina yhtä yllättävää linjaa ja toimii aivan yhtä riemukkaasti kuin edellisosassakin.

Loco Roco 2Loco Roco 2Loco Roco 2
Loco Roco 2