The Inpatient

PSVR:lle on tehtailtu pelejä nyt jo hiukan yli vuoden päivät. Vaikkei VR yleisesti ole ihan niin kovassa nosteessa kuin oltiin toivottu on positiivista nähdä, etteivät sille tehdyt pelit ole jääneet pelkiksi indie-testailuiksi. Vuosi 2018 käynnistyy varsin mielenkiintoisesti, kun pitkän linjan pelifirma Supermassive Games julkaisee paljon rummutusta viime vuoden lopulla saaneen The Inpatient -kauhuilunsa. Pelistä erityisen kiinnostavan tekee se, että se on esiosa suositulle Until Dawn (2015) -pelille.

Pelaaja herää muistinsa menettäneenä ja kahlittuna tuoliin epämääräisen oloisessa sairaalassa. Epäilyttävä lääkäri kyselee liudan kysymyksiä ja piikittää lopuksi ruiskullisen jotain huumaavaa, joka tuudittaa pelaajan todellisuuden ja unen välimaastoon. Herättyään lukitusta huoneesta alkaa sekava matka läpi tummanpuhuvan sairaalan, jossa tapahtuu pahoja asioita.

Tarinallisesti The Inpatient ei ole mitenkään omaperäinen. Muistinmenetys, mielisairaala ja sadistinen lääkäri ovat kaikki varsin kulutettuja aiheita. Kuitenkin tarinavetoinen peli on pitänyt huolen siitä, että juoni kerrotaan huolella ja mielenkiintoisesti, jolloin virtuaalimaailmassa viihtyy. The Inpatient sisältää myös vaihtoehtoista sisältöä, sillä tarina muokkautuu pelaajan valintojen mukaan. Tämä jos mikä antaa mielenkiintoa palata peliin noin kahden tunnin läpipeluun jälkeen.

Pelaaminen tapahtuu hahmon silmistä kuvattuna joko perusohjaimella tai Move-kapuloita käyttäen. Koska Move-ohjaimet ovat luonnollisempi jatke virtuaalipelaamiseen, olivat ne minun valintani. Nappien käyttö on jätetty vähäiseksi, mikä suoraviivaistaa pelaamista ja mahdollistaa paremman keskittymisen itse tarinaan. Vasemman kapulan Move-napilla pelaaja liikkuu eteenpäin ja hallitsee taskulamppua. Oikealla taas määritellään kääntymiset ja aktivoidaan pelimaailman interaktiivisia kohteita tavaroita myöten. Keskusteluissa on aina valittavana vain kaksi vastausvaihtoehtoa, joista käy ilmi itse puhuttava vastaus ja hahmon mielentila. Pelkän napilla valitsemisen sijaan The Inpatient tarjoaa mahdollisuuden pelaajalle puhua valinta ääneen. Tämä auttaa entisestään uppoutumaan pelimaailmaan. Tietyt vastaukset aiheuttavat perhosparven pölähdyksen, joka on merkkinä perhosvaikutuksesta. Tämä tarkoittaa, että pelaajan tekemällä valinnalla on tarinan ja sen hahmojen kannalta pitkälle kantautuvia isoja vaikutuksia.

Hahmon käsien liikkeet ovat varsin rajatut, joten kapulaohjaus ei ole ihan niin tehokasta kuin olisi toivonut. Toisaalta peli keskittyy enemmän tarinan seuraamiseen kuin käsillä tekemiseen. Välillä kääntyminen tuottaa ongelmia, kun osoitetusta suunnasta poiketen hahmo kääntyy juuri päinvastaiseen. Myös näkymän istuvuus pelihahmon kehoon nähden on hiukan oudon oloinen, aivan kuin hahmon pää olisi juntattu liian syvälle kaulaan.

The Inpatient on puristanut ihan hyvin irti näyttävyyttä PSVR:n graafisista rajoitteista huolimatta. Yleisilme on AAA-tasoa sisältäen jopa dynaamiset varjot. Erityisesti sairaalan kolkot käytävät ja rujot huoneet tuntuvat uskottavilta. Vaikkeivat hahmot täysin fotorealistisia olekaan, välittyy heistä hyvin tunteet ja erityisesti epämiellyttävyys. Harmillisesti peli kietoo suuren osan visuaalisesta ilmeestään liialliseen pimeyteen. Täysin pilkkopimeässä haahuilu kostautuu PSVR-kypärän niin sanotun kanaverkon esiin tulemisella, mikä kieltämättä ravistelee paikoittain ulos virtuaalimaailmasta. Kuitenkin pimeyden vastapainoksi erityisesti taskulampun käyttö on saatu erittäin hienoksi ja siihen liittyvät osuudet pelissä ovat mieleenpainuvimpia.

Äänipuoli on tarinan mukaisesti tyypillistä kolistelua, huutamista ja murinaa. Kovilla äänillä säikytellään vähän liian usein, jolloin niiden teho heikkenee. Äänisäikyttelyä oppii hiukan ennustamaan, mikä toisaalta saa pysymään varpaillaan pelissä lähes koko ajan. Peli onneksi käyttää myös hiljaisuutta ja visuaalisia ärsykkeitä säikyttelyyn ja karmivan tunnelman luomiseen, joten kylmät väreet kulkevat pitkin kehoa tasaisin väliajoin. Ääninäyttely on sujuvaa ja tunnepitoista, jonka ansiosta hahmot tuntuvat uskottavilta.

The Inpatientia voisi verrata helpoiten vuosi sitten julkaistuun peliin Resident Evil 7. Molemmat hyödyntävät virtuaalimaailman pelottelumahdollisuuksia varsin tehokkaasti. Vaikka The Inpatient ei itsessään ole pelillisesti ihan yhtä monipuolinen kuin vertailukohteensa, on siinä silti paljon potentiaalia pelottelemaan virtuaalikypäräpelaajia. Uskottava ympäristö ja näyttävä visuaalinen ilme takaavat laadukkaan pelikokemuksen, joka on kääritty mielenkiintoiseen tarinaan. Kun peli muokkautuu pelaajan valintojen mukaan auttaa The Inpatient virtuaalipelit hyvään vauhtiin vuodelle 2018.