The Red Strings Club

The Red Strings Club ei ole tyypillinen baari, eikä Donovan ole tyypillinen baarimikko. Hän käsittelee tietoa, ja onneksi hänellä on muusansa (pelaaja). Näin ollen Donovanilla on tilaisuus sekoitella juomia, joilla asiakkaat saa tietynlaiseen mielentilaan. Yhdessä yhteistyökumppaninsa Brandeisin kanssa Donovan paljastaa yritysmaailman juonen ladata ihmisten implantteihin ohjelma, jolla poistetaan masennus, pelko ja viha yhteiskunnasta. Onkos tämä nyt aivopesua vai ihmiskunnan parantamista?

Peli alkaa jaksolla, jossa Brandeis putoaa pilvenpiirtäjästä alas kohtaloonsa. Kysymyksessä on vilaus pelin oikeasta lopusta, joka ei pääty hyvin ainakaan Brandeisin osalta. Pelaajan valinnoista ja toimista riippuen se varsinainen loppu saattaa muodostua hieman toisenlaiseksi. The Red Strings Club käsittelee useita nyky-yhteiskunnan suuria teemoja: informaatio, vapaa tahto ja liiallinen luotto suuriin yrityksiin. Näitä asioita käsitellään huolella, jonka seurauksena pelissä ei ole selkeää oikeaa ja väärää. Useaan kertaan keskiöön nousee kysymys siitä, miten pitkälle on valmis menemään puolustaakseen oikeaksi kokemaansa asiaa.

Donovan ja Brandeis vaihtavat kuulumisia baarissa, kun erikoinen androidi astuu baarin ovista sisään. Kyseessä on uusi Akaran malli, joka kykenee tekemään eettisiä päätöksiä. Androidi työskenteli ennen Supercontinent-yhtiölle, jossa hän suunnitteli implantteja oikotietä onneen tavoitteleville ihmisille. Eräänä päivänä asiakas antoikin hänelle uudet ohjeet. Se ei päättynyt hyvin, mutta Donovan näkee androidin mahdollisuudet baarin asiakkaiden tunnetilojen tunnistajana.

The Red Strings Club on vahvan tarinavetoinen peli, jonka on kehittänyt Gods Will Be Watchingin tehnyt Deconstructeam. The Red Strings Club sijoittuu cyberpunkin tyyliseen tulevaisuuteen, jossa melkein kaikilla on implantit Donovania lukuun ottamatta. Baarimikolta se puuttuu terveydellisistä syistä. Asiakkaat saapuvat yksi toisensa jälkeen juomaan Donovanin erikoisia juomia. Tietoa vaihdetaan, ja jostain syystä kaikki asiakkaat liittyvät jollakin tavalla Supercontinent-yhtiöön. Firma aikoo lanseerata uuden Social Psyche Welfare -päivityksensä lähiaikoina. Baarissa saadut tiedot ovat tärkeitä yhtiöön soluttauduttaessa.

The Red Strings Clubin eräs parhaita ominaisuuksia on runsas paikkojen tutkimisen mahdollisuus. Tarina ei kulje lineaarista polkuaan eteenpäin, vaan tarjolla on paljon salaisuuksia löydettäväksi ja ylimääräistä tehtäväksi. Omat teot ja päätökset muovaavat pelikokemusta: jotkut ratkaisut tuntuvat viattomilta, kun taas toisissa on selvästi runsaasti painoa mukana heti alusta asti.

Yksi ainoastaan silloin tällöin onnistunut osuus ovat minipelit, joilla monipuolistetaan keskusteluja. Kestää jonkin aikaa tottua sekoittelemaan juomia Donovanina, ja loppua kohti ajateltavana on paljon asioita kaiken muun ohella. Akarana implanttien suunnittelu taas on harmillisen turhauttavaa hommaa. Moisen kanssa taisteleminen rikkoo pahasti immersiota, ja saattaa kirvoittaa lukuisia ääneen lausuttuja ärräpäitä. Brandeisin hakkerointi on ilahduttavaa vanhan koulukunnan touhua, ja ehkä jopa saatavilla olevien minipelien parhaimmistoa. Joka tapauksessa on selvää, että kehittäjät ovat halunneet tehdä minipeleistä tavallista tarinavetoista peliä syvällisempiä. Vaikkakaan kaikki niistä eivät olekaan onnistuneita.

Käsikirjoitus on tehty hyvin, ja hahmojen erityispiirteet tulevat tekstin avulla hyvin esille. Ääninäyttelyä ei ole lainkaan. Näin ollen muutamat kirjoitusvirheet pistävät silmään, ja toivottavasti moiset korjataan pian päivityksellä. Loppua kohti tulee myös vastaan tilanne, joka pakottaa lisätiedon saadakseen toistamaan uudestaan koko aiemman keskustelun, ennen kuin peli päästää kysymään tarvittavaa lisätietoa. Nämä ovat tietenkin hyvin pieniä ongelmia muuten erittäin hyvin toteutetussa kokonaisuudessa. Pelatessaan oppii paljon henkilöhahmoista, joka samalla innostaa toiselle pelikierrokselle. Joukosta erottuvia ovat erityisesti Larissa, Edgar ja Johanna.

Grafiikka ja musiikki nousevat myös esiin. Onnistunut pikseligrafiikka yhdessä nestefysiikan kanssa jäävät mieleen, samoin kuin ääniraita, joka saa pelaajan hyräilemään mukana. Kestoa on juuri oikea määrä, ja loppuun pääsemisessä kestää ehkä kourallinen tunteja. Turhaa pitkitystä ei ole juuri lainkaan.

Omalla tavallaan The Red Strings Club on moderni versio 1970-luvun dystooppisesta tieteiselokuvasta. Varsinkin loppuratkaisussa on omanlaisensa tunnelma, johon pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat. Muutamista turhauttavista osioista huolimatta peliä voi suositella niille, joita kiinnostavat tekoäly, yhteiskunnallinen valta ja tekoäly.