Pop-Up Pilgrims

Lemmings (1991, Psygnosis) oli kovassa huudossa nuoruudessani, ja peliä tuli hakattua paljon. Siitä lähtien kun Lemmings-buumi hiipui, olen jäänyt odottamaan manttelinperijää tälle varsin omaperäiselle ja hauskalle pelityylille. Joitain yrityksiä vuosien varsilla on tullut vastaan, mutta ne vähäiset ovat olleet erittäin turhia ja helposti unohdettavia. Nyt Dakko Dakko -niminen pulju on julkaissut pelin nimeltä Pop-Up Pilgrims, jossa on paljon tutunoloisia elementtejä menneiden vuosien Lemmings-klassikosta.

Demonijoukko on vyörynyt läpi maiden ja vienyt mukanaan pilvijumalan pyhät kääröt, joita ilman hän on voimaton. Pieni joukko jumalan seuraajia päättää lähteä matkaan saadakseen kääröt takaisin ja palauttaa tasapaino mailleen.

Pop-Up Pilgrims heittää pelaajan pilven reunalle, ja hyvän jumalan tavoin opastamaan maallisia seuraajiaan läpi vaarojen. VR-kypärän kanssa päätä heilutellessa avautuu koko 2D-pelimaailma erillisine saarekkeineen, joissa ohjattavat seikkailijat pyörivät. Kypärän liikkeille pelaaja voi valita haluttavan kohteen ja antaa sille käskyn esimerkiksi hypätä ohjaimen nappia painaen. Tavoite on saada seuraajat jokaisessa jaksossa esiintyvästä portista sisään. Alussa riittää pelkkä kävely portin läpi, mutta myöhemmin portin avautuminen vaatii entistä monimutkaisempia sivutehtäviä, kuten kerättyjen taikapallojen syöttämistä patsaille ja niin edelleen. Tällöin hyppykäskyjen seuraksi ilmestyy esimerkiksi pilvikäskyjä, joilla seuraajat saadaan syvyyssuunnassa oleville ylemmille ja alemmille saarekkeille tehtäviään tekemään.

Peli ei alusta juurikaan pelattavuuttaan. Ensimmäisistä kentistä löytyy yksittäisiä ohjeita, kuinka toimia. Erityistoimintoja tai erityisesineitä ei käydä läpi ollenkaan tai vasta myöhemmissä kentissä, jolloin kyseisen toiminnan on joutunut opettelemaan jo itsenäisesti. Myöskään valikoista ei löydy minkäänlaista ohjeistusta tai näppäinkarttaa tarinan pohjustusanimaatioita lukuun ottamatta. Kun toiminnat on keksinyt, pelin ohjaus on varsin suoraviivaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Pop-Up Pilgrims olisi helppo, sillä lukuisten käskytettävien seuraajien juoksennellessa eri suuntiin ja vaarojen kasvaessa kentän selvittämisessä riittää työtä.

Pelin lämminhenkinen käsin piirretty grafiikka on miellyttävää silmälle. Vahvat kontrastit ja eloisat sekä värikylläiset maailmat näyttävät kuin satukirjalta ikään. Ainoa grafiikassa tökkivä asia ovat paimennettavat hahmot, joiden design punaisine nenineen ei istu muuhun ulkoasuun. VR-kypärän läpi katsottuna näyttävä maailma kaartuu kivasti puoliympyrän muotoon pelaajan eteen. Näin kokonaisvaltainen näkymä pelattavasta maailmasta auttaa hahmottamaan tason hyvin, ja tekemään suunnitelmat huomattavasti paremmin seuraajien elossa säilymiselle. Harmillisesti tämän enempää ei VR-teknologiaa olla hyödynnetty. Vaikka kypärä toimiikin pelin osoittimena, tuntuu VR:n lisäys varsin pintapuoliselta tekniikkakikkailulta ja hypen nostatukselta.

Pop-Up Pilgrimsin musiikissa on kivaa potkua. Itämaisesti maustettu tanssijytke luo hyvää menoa peliin, ja vahvistaa seikkailun tuntua. Biisiä ei kuitenkaan vaihdeta jokaisen kentän välillä vaan vasta maailman vaihtuessa, jonka takia sama ralli soi hitusen liian pitkään kerralla aiheuttaen pieniä kyllästymisen merkkejä.

Pop-Up Pilgrims sisältää ihan mukiin menevää seikkailua persoonallisella tavalla tarjoiltuna. Pienistä bugeista, designkömmähdyksistä ja VR-teknologian kunnollisesta hyödyntämisestä huolimatta pelin parissa puuhailu on ihan rattoisaa aivojumpan ja reagoimisen välistä haasteellista sekoitua. Ei tästä kuitenkaan vieläkään Lemmingsin selättäjäksi ole.