Senran Kagura: Peach Beach Splash

Senran Kagura -pelejä on moneen junaan, sillä eri peleissä voi tapella niin kaksi- kuin kolmiulotteisestikin, kokata hyvää ruokaa musiikin tahtiin, pelata korttipelejä tai viettää romanttisia hetkiä tyttöjen seurassa. Yksi asia kuitenkin yhdistää kaikkia pelejä: jättimäiset pomppivat maitorauhaset. Peach Beach Splashissa teemana ovat vesileikit, ja rapatessa todellakin roiskuu. Kolmannen persoonan räiskintäpeli muistuttaa paljon Splatoonia, mutta siinä missä Nintendon versiossa tavoitteena on kastella kenttä maalilla, Tamsoftin tuotoksessa täytyy saada tytöt märäksi.

Ennen jokaista peliä tulee valita oma lempityttönsä, jonka voi varustaa mieleisellä aseellaan ja voimakorteillaan. Aseissa on vaihtelevuutta niin tyypillisistä pistooli-/haulikko-/kiväärimallisista vesipyssyistä raskaamman sarjan raketin-/kranaatinheittimien kaltaisiin vesitykkeihin. Pelin aikana pelaajat saavat käytettäväksi voimakortteja, joilla voi esimerkiksi luoda suojakilpiä, nostaa aseiden tehoja tai tehdä suoraa vahinkoa vastustajiin. Lisäksi jokaisella on käytössään rakettireppu, jolla voi liukua vaakasuoraan Vanquishin tapaan tai yläilmoihin Overwatchin Pharahin lailla. Aseet ja rakettireppu käyttävät samoja vesivarastoja, joita voi ladata vapaasti milloin haluaa, mutta vesipyssyn pumppaaminen hidastaa pelaajan kävelynopeuteen. Pelaaja voi siis priorisoida joko räiskintää tai liikkuvuutta.

Yksinpelin tarinatilassa seurataan neljän ninjaryhmän jäsenten arkea ja tunteita. Senran Kaguran perinteeseen kuuluu vakavien sydäntä raastavien tarinoiden rinnastaminen pervon huumorin kanssa: sydänsurut unohtuvat äkkiä, kun yksi tytöistä alkaakin puristelemaan toisen rintoja. Tarinakohtausten välissä on erilaisia kamppailuita joko satunnaisia tyttölaumoja tai rinnakkaisen ninjakoulun kokelaita vastaan, mutta niissä ei tunnu olevan paljoa vaihtelua. Lähes jokainen kenttä sijoittuu johonkin moninpelikenttään, joka muistuttaa enemmän tai vähemmän neliön muotoista areenaa. Vaikeusasteissa ei tunnu löytyvän kultaista keskitietä, sillä välillä taistelut ovat niin vaikeita, että hiki hatussa joutuu kamppailemaan tunnin ajan saadakseen kentän läpäistyä, mutta heti seuraavan pystyykin läpäisemään yhdellä kädellä.

Moninpelissä voi pelata enintään viiden pelaajan kokoonpanolla toista joukkuetta vastaan monenlaisissa pelitiloissa. Tyypillisen deathmatchin rinnalla löytyvät perinteiset pelitilat, kuten lipunryöstö ja kukkulan kuningas, joista jokainen on höystetty omalla pervohuumorillaan: esimerkiksi lipun sijasta ryöstetäänkin rintsikoita. Lisäksi mukana on myös yhteistyötila, jossa puolustetaan tukikohtia aivottomilta tyttölaumoilta. Moninpelistä ei tunnu kuitenkaan löytyvän paljoa pelaajia: ranking-peleistä maailmanlaajuisella pelinhaulla löytää vain 3 vs. 3 -pelejä, eikä yhteistyöpelistä saa läheskään aina viiden pelaajan kokoonpanoa. Pelaajamäärien vähäisyyksien vuoksi myös matsit ovat usein epätasaisia, ja vasta-alkajat saavatkin usein vesipesun kokeneilta konkareilta. Mutta jos onnistuu löytämään tasaisen pelikokemuksen, siitä myös pystyy nauttimaan.

Jokaisen yksin- tai moninpelivoiton jälkeen pelaaja saa korttipakkoja ja valuuttaa. Pakkoja avaamalla saa uusia voimakortteja, jotka voivat olla muunnelmia aikaisemmista kyvyistä tai täysin uusia kykyjä. Ylimääräisiä voimakortteja voi käyttää niin aseiden, korttien kuin tyttöjen päivittämiseen. Jokainen kortin taso nostaa valitsemansa aseen vahinkoa järjettömän määrän, ja moninpelissä huomaa, kuinka täyteen tankatut aseet repivät uusilta pelaajilta sekä elämät että vaatteet. Voimakortteja koristavat piirustukset tytöistä erilaisissa vaatteissa ja asennoissa, mitä voi vapaasti ihailla pelien ulkopuolella. Keräilijälle on luvassa monia satoja ainutlaatuisia piirroksia sarjan hahmoista.

Pelivaluutalla voi ostaa tytöilleen yksin- ja moninpelistä avattuja asusteita, hiustyylejä, korttipakkoja ja muuta rihkamaa. Pukukopissa pelin yli 30 tyttöä voi stailata haluamansa näköiseksi monilla hiustyyleillä ja -väreillä. Lisäksi hahmoille voi antaa asuja kolmesta eri kategoriasta: bikineistä, vahingoittuessa hajoavista puvuista ja kastuessaan läpinäkyväksi muuttuvista asusteista. Dioraama-tilassa voi asetella jopa viisi tyttöä haluamaansa asentoon yhteiskuvaan. Kaiken kruunaa myös pikkutuhma pervoilutila, missä haluamansa tytön päälle voi ruiskia vettä ja virtuaalikäsillä nostella hameita, puristella eri ruumiinosia ja saattaa hänet hurmoksen tilaan, minkä voi päättää suudelmalla.

PC-versio ei ole uudelle alustalle versioinnin ongelmilta säästynyt: käyttöliittymä huutaa vain Xbox-ohjaimen painikkeita, oletuspainikkeet näppäimistölle ovat aivan siansaksaa, ja kameran liikuttaminen hiirellä on yhtä tuskaa äärettömän pienellä herkkyydellä. Alun perin Playstation 4:lle julkaistu Peach Beach Splash sisältää runsaasti konsolijäännöksiä niin tähtäyksen avustuksesta valikkosuunnitteluun, ja vaikka peliin on tullut kolme päivitystä julkaisun jälkeen, mikään niistä ei ole keskittynyt tämän korjaamiseen. PC-version tärkein ominaisuus on kuitenkin modituki, joten virtuaalisen vaimonsa saa näyttämään juuri sellaiselta kuin haluaa.

Senran Kagura: Peach Beach Splash on erittäin monipuolinen nukkekotisimulaattori, jonka ympärille on rakennettu jokseenkin innovatiivinen, mutta silti varsin keskinkertainen vesisotapeli, joka pienellä hiomisella olisi voinut olla jotain suurta. Sarjan faneille ja häpeilemättömille pikkutuhman ystäville luvassa on monia hetkiä, jotka pakottavat tarttumaan nenäliinaan. Ilman aktiivista moninpeliyhteisöä peli jää kuitenkin varsin tyhjäksi, ja yksinpeli on kehno.