Minua ei kieltämättä houkuttele kovinkaan paljoa ajatus pakotetusta moninpelistä tarinavetoisessa seikkailupelissä. Tykkään pohtia peliä ja sen maailmaa rauhassa ja tehdä valinnat ilman muiden mielipiteitä. A Way Outin hyperummutus on kuitenkin ollut sen verran lujaa viime aikoina, että väkisinkin mielenkiinto on herännyt sitä kohtaan. Kun kävi ilmi, että kuuluisan ruotsalaisen elokuvaajan Fares Faresin veli Josef Fares on pelin takana, olin enemmän kuin kiinnostunut kokeilemaan tuotosta.
Leo ja Vincent törmäävät toisiinsa vankilassa. Käy ilmi, että varsin erilaisten kaverusten päämäärät ovat samansuuntaiset, joten he päättävät paeta yhteistuumin. Pako ei ole kuitenkaan mikään läpihuutojuttu, kun soppaan lisätään muun muassa viattomia perheenjäseniä, palkkatappajia ja veristä kostoa. Kaksin kuitenkin mahdollisuudet paranevat, joten kaverukset ottavat haasteen vastaan.
A Way Out lähtee rohkeasti omalle tielleen poistaen kokonaan mahdollisuuden yksinpeliin. Kanssapelaajan saa mukaan joko netin välityksellä tai ilahduttavasti myös kotisohvalta jaetun ruudun kera. Co-op oli itselläni käytössä kotisohvalla, koska verkkotoiminnat eivät ole vielä käynnistyneet tekstiä kirjoittaessa.
Pelaaminen tapahtuu kolmannesta persoonasta, mutta jaetulta ruudulta kaverin tilanne antaa lisänä varsin erilaisen näkökulman kokonaisuuteen. Perustoiminnot ovat yksinkertaisesti rajattu liikkumiseen, hyppäämiseen ja yhden napin tilanteen aktivoitumiseen. Tilanteisiin joko kävellään tai ne aktivoidaan, jolloin tapauksesta riippuen pelistä löytyy mukavan monipuolista toimintaa. Pelaaja voi tarpeen tullen muun muassa hiiviskellä, tapella, kaahata autolla ja tietysti ampuilla. Tarinan etenemisen lisäksi lukuisat eri alueet sisältävät hauskoja minipelejä tikanheitosta pesiksen peluuseen ja kädenväännöstä kalastukseen, joiden kimpussa voi testata taitojaan ja haastaa kaveria mukaan.
Leo ja Vincent ovat persoonallisuuksiltaan kovin erilaiset, joka tuo mukavaa lisämaustetta tapahtumiin, ja samalla antaa ajattelun aihetta sohvalla vaihtoehtoja miettiessä. Pohdinnan ja toiminnan välillä tasapainoileva pari antaa ympäristöstä erilaista näkemystä ja kokemusta pelaajalle riippuen siitä kummalla hahmoista pelaa. Hahmot jäävät kuitenkin hiukan alle odotusten asenteessaan, jonka olisi voinut kuvitella olevan napakampaa alussa vilautetun peniksen pohjalta. Yleensä kun pop-viihteessä päästään miesten genitaalin näyttämiseen, luvassa on varsin karua asennetta, johon A Way Out ei ihan kuitenkaan yllä.
Tarinassa edetään osittain ajassa hyppien, joka harmillisesti spoilaa juonta ja myös sekoittaa tilannetta turhaan. Onneksi hyppiminen on kuitenkin kohtuullisen vähäistä eikä pääse pilaamaan pelikokemusta kokonaan. Vahvasti tarinavetoinen peli pitää pelaajan tiukassa narussa estäen turhan palloilun, antaen kuitenkin mukavasti tekemistä. Peli etenee selkeästi ilman turhia pysähtelyjä eikä epäonnistumista juuri tarvitse pelätä.
Teknisesti pelattavuus on hiukan niin ja näin. Hahmot liikkuvat vähän töksähdellen etenkin seinään liimautuneena ja kyykkiessä. Autolla kaahailu on aikamoista arcade-rallia ja jos hahmot käyvät keskusteluja samaan aikaan, toisen ääni vaimennetaan, jolloin ainoa mahdollisuus selkeyden nimissä on turvautua teksteihin. Muutamia epäloogisia ratkaisuja on myös mukaan mahtunut pakotetun tiimityöskentelyn nimissä. Muuten kokonaisuus on sujuvaa ja pelilliset huippukohdat tulevat ampumaosuuksissa, joissa riittää asennetta ympäristön reagoidessa tuhoisasti osumiin. Monipuolisuus on A Way Outin positiivisesti yllättävä lisä, jonka ansiosta tilanteet ja pelillinen anti muuttuvat eri tehtävien yhteydessä ripeään tahtiin.
Audiovisuaalisen antinsa puolesta A Way Out on miellyttävä peli. Grafiikka on näyttävää ja tyylitelty mukavan persoonalliseksi värimaailman ja yleisen ilmeensä avulla. Yksityiskohtia riittää luomaan uskottava ympäristö tarinalle ja löytyy pelistä hienouksiakin, kuten dynaamiset varjot. Ääninäyttely on sujuvaa ja istuu hyvin hahmoihin. Aseet paukkuvat niin kuin pitääkin ja ympäristön äänet luovat sopivaa tilatuntua. Kokonaisuudesta hohkaa oikea innostus pelin tekoa kohtaan, joka on aina hyvä asia.
Ehkä hieman kliseisesti alkanut A Way Out ottaa otteeseensa edetessään. Kun hahmoihin on syventynyt, alkaa heihin syntyä tunneside, jolloin myös toiminta saa enemmän luonnetta ja tarkoitusta. Peli käyttää nokkelasti elokuvamaisia kuvakulmia tilanteissa ja saattaa tuoda useammankin kameran kuvan näytille samanaikaisesti ja täysin saumattomasti. Persoonalliset kikkailut ja mielenkiintoinen tarina vahvoine hahmoineen luovat kivan pelikokemuksen. Vähän päälle kuuden tunnin läpäisy tuntuu sopivalta tarinaan nähden ja kun mukana on useita monivalintatilanteita, on pelin pariin palaaminen varsin todennäköistä. Harmillisesti tähän kuitenkin aina vaaditaan kaveri mukaan, ja jos ei ole kiinnostunut maksamaan verkkopelaamisesta, on pelin käynnistys entistä rajoittuneempaa sohvakaveria etsiessä.