Kratos on muuttunut, ja sen mukana God of War muiltakin osin. Kyseessä on ensimmäinen alusta asti PS4:lle kehitetty God of War, ja julkaisu tapahtuu peräti viisi vuotta God of War: Ascensionin jälkeen. Yhteensä sarjan pelejä on julkaistu peräti seitsemän, ja ne ovat kaikki noudattaneet samanlaista kaavaa. Kaikissa on ollut kyse muinaisen Kreikan mytologiasta ja yhden miehen kostoretkestä.
Uusi God of War on hyvin erilainen miltei kaikin tavoin, joskin päähenkilö on sama. Zeuksen poika ja entinen sodan jumala Kratos seikkailee nyt Midgardin maisemissa. Tarina alkaa monia vuosia God of War III:n tapahtumien jälkeen, ja väliaikana Kratos on perustanut uuden perheen. Juoni nytkähtää liikkeelle pian Kratoksen uuden vaimon kuoleman jälkeen, jonka seurauksena mies jää Atreus-poikansa yksinhuoltajaksi. Isä ja poika lähtevät suorittamaan edesmenneen vaimon ja äidin viimeistä toivetta, joka on sirotella hänen tuhkansa kaikkein korkeimman vuoren laelta tuulen vietäväksi. Nyt ei olla kostoretkellä eikä maailmaa pelastamassa. Tarinan keskiössä ovat isä ja poika. Pitkän matkan varrella tavataan uusia tuttavuuksia, opitaan lisää Kratoksen menneisyydestä ja tietenkin kehitetään suhdetta Atreuksen kanssa. Tarina ei ole yhtä vaikuttava kuin The Last of Us, mutta vetoava ja mielenkiintoinen kuitenkin.
Uusi Kratos on selvästi aiempaa maltillisempi, joskaan täyskäännöksestä ei ole kysymys. Varsin töykeää ja aggressiivista isää tasapainottaa poika Atreus, joka on odotetusti innokkaampi tapaamaan uusia ihmisiä. Jumaliakaan ei ole unohdettu, joskin tällä kertaa pohjana on käytetty Norjan mytologiaa. Näin ollen mukana ovat muun muassa Thor, Odin, Loki, Freya ja Baldur.
God of War ei ole avoimen maailman peli. Luvassa on lineaarinen seikkailu ilman latausruutuja. Tarina on jokseenkin suoraviivainen, mutta sen lisäksi maailmassa on paljon salaisia alueita ja löydettävää tavaraa. Pulmia, ansoja, aarrekarttoja ja sivutehtäviä ei myöskään ole unohdettu. Uusi God of War saattaa hyvinkin olla mittavampi peli kuin koko alkuperäinen trilogia yhteensä. Mukana on ainesta myös niin sanotusta metroidvaniasta, sillä luvassa on vanhoille jäljille palaamista aina silloin tällöin. Uusien tavaroiden ja kykyjen saamisen jälkeen pystyy saavuttamaan alueita, joihin ei aiemmin ollut mitään asiaa.
Aiemmat God of War -pelit olivat nopeatempoisia ja näppäinyhdistelmien tekemistä painottavia. Uusi puolestaan on hitaampi ja taktisempi. Kiinteiden kamerakulmien sijasta näkymää voi itse säätää, ja kuvakulma on Kratoksen takana. Aiemmat ketjumiekat on korvattu kirveellä. Leviathan-ase on maaginen, joka tekee siitä sekä lähietäisyyden että pitkän matkan aseen. Kirveen ohella käytössä ovat nyrkit, kilpi ja Atreuksen jousi. Poika pystyy hetkeksi tainnuttamaan pahiksia, ampumaan kohteita ja ajan kanssa tekemään muutakin hyödyllistä. Taistoissa Atreus ei voi kuolla, joten peli ei muutu lapsen vahtimiseksi. Kaikkia kykyjä päivitellään kokemuspisteillä. Erilaiset vaihtoehdot mahdollistavat lukuisia lähestymistapoja taisteluihin. Järjestelmä on erittäin hyvin onnistunut, eikä pelaaminen muutu tylsäksi missään vaiheessa.
Myös Kratoksen varusteet määrittävät taisteluissa käytössä olevia ominaisuuksia. Ajan kuluessa haarniskaa on syytä muokata sellaiseksi, että se tukee omaa pelityyliä. Varsinaisesta roolipelaamisesta ei kuitenkaan ole kysymys, mutta God of Warin oman taistelujärjestelmän puitteissa vaihtelua on riittävästi.
Kaikki elementit toimivat hyvin yhdessä, ja tuloksena on kaikin puolin nautittava pelikokemus. Maisemia tutkimalla löytää raaka-aineita, varusteita tuunaamalla kyvyt paranevat, ja vielä itse tappeluissakin on valinnanvaraa keinojen suhteen. Kirveen lisäksi pelissä on toinenkin ase, mutta sitä ei ole tässä syytä paljastaa.
Erot aiempiin God of War -peleihin ovat moninaiset, mutta niistä merkittävin on varmasti erillisen hyppynapin puuttuminen. Kratos hyppii kyllä, mutta ainoastaan aivan tietyissä kohdissa. Näin ollen erityisiä tasoloikkaosuuksia ei ole lainkaan. Liikkuminen on muutenkin rajattua, ja näkymättömiä seiniä tulee kyllä vastaan. Esimerkiksi vuoren laelta ei voi pudota tai sen seinämää pitkin laskeutua, ellei peli sitten anna erikseen moiselle mahdollisuutta. Itse pelaamista tämä ei häiritse, mutta tietenkin tällaisen panee merkille.
Taisteluiden ja tutkimisen ohella God of War ei ole unohtanut pieniä pulmia ja ansoja. Osa näistä on kekseliäitä, mutta ainutkaan ei ole erityisen vaikea. Toisin sanoen God of Warin varsinainen haaste koetaan sen monissa taisteluissa. Vihollisia on runsaasti erilaisia, ja niiden käyttäytyminen vaihtelee suuresti. Tämä tietenkin pakottaa kohtaamaan eri viholliset erilaisten taktiikoiden avulla. Moinen jos mikä on omiaan pitämään taistelut tuoreen tuntuisina. Pomotaistot ovat muistettavia kohtaamisia, joskaan ne eivät ole aivan yhtä suureellisia kuin God of War III:n vastaavat. Peliin on laitettu myös joukko vapaaehtoisia pomotaistoja, joissa pääsee testaamaan taitojaan oikein toden teolla.
Teknisesti God of War on huipputasoa. Kauneutta riittää niin taiteellisen tyylin kuin graafisen tasonkin puolesta. Vaikuttavinta on, että koko peli rullaa alusta loppuun ilman keskeytyksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että kamera pysyy alusta loppuun Kratoksessa ja Atreuksessa aivan kuin joku olisi kuvannut elokuvan alusta loppuun yhdellä ainoalla otolla. Moinen suunnitteluratkaisu on varmasti ollut painajaismainen toteuttaa, mutta tehtävässä on onnistuttu. Immersio katkeaa vain silloin, jos Kratos kuolee tai kun pelaaja päättää tarkastella pelin valikoita. Niin ikään äänimaailma ansaitsee kiitoksen kaikilta osiltaan.
God of Warilla on kestoa yli 40 tuntia, ja loppuun pääsemisen jälkeen tekee mieli aloittaa alusta kovemmalla vaikeustasolla (valitsin heti ensikierrokselle Hard-tason). Peli tarjoilee yhden viime vuosien onnistuneimmista taistelujärjestelmistä, mutta myös ympäristöjä ahkerasti tutkiva pelaaminen palkitaan. Uusi God of War on pakko-ostos täysin riippumatta siitä, onko jo valmiiksi sarjan fani.