Impact Winter

Aiemmin julkaistun PC-version arvion voi lukea täältä.

Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa Impact Winterissä asteroidi on sekoittanut maahan osuessaan ilmaston ja tuonut Telluksellemme uuden jääkauden. Jacob Solomon on selviytyjineen majoittunut hylättyyn kirkkoon amerikkalaisessa pikkukaupungissa, joka on hautautunut lumen ja jään alle.

Päivästä toiseen jotenkin kitkuttelevat sankarit saavat kuitenkin toivonkipinän yllättävästä suunnasta. Ako-Light -robotti sieppaa ennenkuulumattoman radiolähetyksen, joka lupaa jonkinlaista apua olevan luvassa 30 päivän sisällä. Jacobin retkueen pelastuminen on siis periaatteessa mahdollista, mutta kuten Jacobin nahkoihin hyppäävä pelaaja saa pian huomata, kuukaudessa ehtii tapahtua yhtä sun toista...

Konsoleille ilmestynyt Impact Winter on mukavan sisältörikas ja runsas selviytymisseikkailu. Jacobin kädet täyttyvät erilaisista hommista alta aikayksikön jo tukikohdan puolesta, kun miehen on huolehdittava jenginsä hyvinvoinnista. Iloisesti roihuava ja lämpöä tuottavaa nuotiota on muistettava ruokkia säännöllisesti klapeilla, sillä kylmässä ja pimeässä kirkossa seinät kaatuvat nopeasti päälle - varsinkin nälkäisten ja janoisten survivalistien keskuudessa yhteishenki lopahtaa lämpötilan kanssa nopeasti pakkasen puolelle.

Tukikohdan pyörittäminen ja selviytyjäkavereiden hallinnointi ovat varsin tärkeässä roolissa Impact Winterissä. Jacob jättää tutkimusmatkoilleen lähtiessään kirkon oman onnensa nojaan, jolloin homman on pakko pyöriä jollain tavalla. Jacobin löytämien ruokareseptien, rakennustarpeiden ja muiden hilavitkuttimien ansiosta kirkkoa voi kuitenkin kehittää useilla eri osa-alueilla esimerkiksi lämmitykseltään toimivammaksi tai murtovarmaksi, jolloin kirkossa olijat välttyvät varkauksien tai loukkaantumisten kaltaisilta ikäviltä yllätyksiltä.

Jacobin kavereiden antamien tehtävien suorittaminen tai näiden himoitsemien erikoisesineiden haaliminen laajentavat mahdollisuuksia kehittää kirkkoa. Harvinaisia keräilykortteja tavoitteleva pellepeloton avustaa mielellään Ako-Lightin ominaisuuksien kehittämisessä, kun taas dekkareita lueskeleva erämies opettaa Jacobille uusia tapoja toimia ulkomaailmassa. Pelaaja ei kuitenkaan itse nikkaroi mitään, vaan hahmot rupeavat hommiin raaka-aineet saatuaan.

Yhtä kaikki Impact Winterin tehtävien tekeminen palkitaan kokemuspisteiden sijaan pelastuspisteiksi nimetyllä valuutalla, joka kasautuessaan nopeuttaa pelikellon kulkemista. Aika ei siis kulu armottoman nopeasti esimerkiksi Persona 5:n tapaan, vaan pelaajan on mahdollista valikoida tekemisiään huomattavasti vapaammin ennen lopputekstien vyörymistä ruudulle. Pelin kaikkea runsasta sisältöä on tuskin mahdollista nähdä ja kokea ensimmäisellä pelikerralla, sillä tekemistä on sen verran runsaasti. Esimerkiksi tukikohdan eri osa-alueiden kehittäminen on sen verran hidasta, että pelaajan on pidemmän päälle valittava, miten lähtee vahvistamaan kirkkoaan ja minkä heikon kohdan kanssa on vain yksinkertaisesti tultava toimeen seikkailun edetessä.

Mikromanagerointi on kuitenkin viety kirkossa hommailun puolesta turhankin pitkälle - selviytyjille jaettavien ruoka- ja vesiannosten kanssa näperteleminen ja niiden jakeleminen käy hermoille yllättävän nopeasti. Aivan pelin alussa kavereista ei ole kauheasti hyötyä, ja survivalistien tyytyväisyyden noustessa pelaaja voi valita hahmoille erilaisia mutta ainakin alkutaipaleella hieman yhdentekeviä rooleja, joiden osuus kokonaisuuden kannalta on vähän kyseenalainen. Hahmoihin ei muutenkaan ole saatu tuotua kauheasti luonnetta mukaan. Lisäksi on sääli, ettei pelin runsasta dialogia ole ääninäytelty millään tavalla.

Ulkomaailmassa seikkailtaessa Impact Winter herää talviuniltaan komealla tavalla, jota edes pitkähköt latausajat tai satunnaiset ruudunpäivitysongelmat eivät ole hyydyttämässä. Lumimaisemat ovat hienoa katseltavaa hivenen yksinkertaisesta grafiikasta huolimatta, ja taivaalta tupruttavat lumihiutaleet leijailevat komean näköisesti ruudulla - toimintaa seurataan yläilmoista käsin, ja sisätiloissa kamera siirtyy huomattavasti Jacobia lähemmäs korkeuksistaan. Hylätyillä huoltoasemilla ja luolissa toikkarointia on sävyttämässä Impact Winterin upea valotyöskentely, joka peittelee pintakimalluksillaan ja muilla silmäkarkeillaan grafiikan yksinkertaisuutta onnistuneesti. Visuaalisuuden ainoana rikkana on pelin PC-juuret paljastava fonttien pienuus - esimerkiksi latausruutujen sinänsä hyödylliset ja mielenkiintoiset mutta auttamattoman pienellä piperryksellä esitetyt tekstit ovat sohvanpohjalta tiirailtuina lähes lukukelvottomia.

Pelimaailma koostuu loputtomiin jatkuvasta lumikentästä, jonka seasta pilkottaa sivilisaation merkkejä, kuten huoltoasemia, siltoja ja muita salaisuuksia, joita tutkitaan yhdessä Jacobin rinnalla leijailevan Ako-Lightin kanssa. Raunioiden ja muiden ympäristöjen tutkiminen lisävalaistusta ja skannausapua tarjoavan peltiheikin kanssa tuo hauskalla tavalla mieleen Nier: Automatassa seikkailemisen. Ako-Lightia käytetään myös Jacobin löytämien tavaroiden ronttaamisessa, ja robotin vaatimaton kantokyky pakottaa Jacobin tekemään ajoittain kipeitä valintoja - otetaanko mukaan ensiaputarvikkeita ulkona kärkkyvän susilauman varalta, puhdasta juomavettä vaiko muonaa?

Ako-Lightin käyttäminen kuluttaa apurin akkua, ja pahimmassa tapauksessa Jacob joutuu raahaamaan sammuneen robotin kotiin lataukseen, ja pelaaja saa heittää hellät hyvästit löytämilleen aarteille. Ulkomaailmassa voi myös yöpyä teltan suojissa, ja ajan kuluessa kannattaakin pitää huolta Jacobin tarpeista varsinkin unen osalta. Toisaalta varsinkin pelin alkupuolella robotin ahdas kantokapasiteetti ja akun kuluminen pitävät huolta siitä, että Jacob saa rampata kirkossa säännöllisin väliajoin.

Ulkomaailman tutkiminen on erittäin mielenkiintoista ja koukuttavaakin puuhaa pelin karttatyöskentelyyn liittyvän neronleimauksen myötä. Pelaaja hahmottaa Impact Winterin maailmaa yhden maailmankartan sijaan kolmen karttaruudun perusteella tekemiensä tulkintojen pohjalta. Jacobilla on mukanaan alueen asuttua versiota esittelevä muinainen paperikartta, ja valikoista löytyy piipittävä tutka, joka paljastaa lähistöllä olevat mielenkiintoiset kohteen sinisinä rinkuloina. Peliruudun oikeassa ylänurkassa on kolmas pienoiskartta, josta pelaaja voi tarkastaa missä suunnassa kirkko onkaan. Tutkakuva päivittyy uusien kohteiden löytyessä, ja se näyttää jatkuvasti esimerkiksi pommein räjäytettävät kontit ja jääseinämät tai tutkimattomat rakennukset. Karttojen avulla eteneminen on äärimmäisen mielenkiintoista ja tyydyttävää, ja se tuo pelaamiseen mukaan tutkimusmatkailijamaisen olon.

Impact Winter muuttuu pidemmän päälle kuitenkin hieman itseään toistavaksi elämykseksi, joka kärsii kunnollisen juonen puuttumisesta. Peli etenee samanlaisten hakukeikkojen ja ulkomaailman tutkimisen myötä saatujen pelastuspisteiden myötä, mutta tietynlainen päämäärättömyys alkaa vaivata kokemusta varsin nopeasti - ajan hupenemisen näyttäminen 30 päivää esittävällä digitaalisella näytöllä ei ole kovin kaksinen palkinto.

Silloin tällöin pelattuna Impact Winter maittaa oikein mukavasti, mutta Jacobin tarinassa ei ole runsaudestaan huolimatta taianomaista imua, joka vie pelaajan mennessään muissa avoimen maailman seikkailuissa. Selviytymisseikkailuista innostuneiden kannattaa ehdottomasti antaa tilaisuus Impact Winterille, josta löytyy mukavasti sekä tutkimusmatkailua että mikromanagerointia.