Suomalaiselta 3rd Eye Studiosilta ei ainakaan uskallusta puutu. Pari vuotta sitten perustetun yrityksen ensimmäinen peli on tunnelmallinen VR-peli painovoimattomuuden kera, jossa ei puhuta sanaakaan.
Pulma- ja ammuskelupelejä yhdistelevä, varsin pitkällä nimellä varustettu Downward Spiral: Horus station vie pelaajan (tai nettimoninpelin välityksellä pelaajat) hylätyn Horus-avaruusaseman uumeniin. Virta on kaikkialla poikki, keinotekoinen painovoima kadonnut ja käytävillä leijuu edesmenneitä astronautteja ja vihamielisiä robotteja. Avaruuspelien perusmeininkiä, siis. Pelaajan tehtävänä on palauttaa Egyptin haukkajumala takaisin toimintakuntoon leijumalla pitkin sokkeloista asemaa simppeleitä pulmia ratkoen ja seonneita botteja räiskien. Samalla selvitetään hiljalleen, mitä helkkaria asemalle on oikein tapahtunut. Arvioversiota on pelattu ilman VR-laseja, jotka ovat eittämättä hyödylliset vankemman siellä olon tunteen saamiseksi.
Painovoimattomuus on ehdottomasti pelin mielenkiintoisinta antia. Alussa ainoa tapa liikkua on töniä itseään seinistä tarraamalla eteenpäin, mikä tuntuu varsin erikoiselta mutta samalla luonnolliselta tavalta edetä vaikeassa ympäristössä. Vähitellen varustevalikoima kasvaa tarttumahakasella varustetulla vaijeripyssyllä ja muilla mobiliteettia avustavilla vempaimilla. Liikkuminen ei ole missään vaiheessa erityisen nopeaa, joten leppoisaan leijumiseen on parempi tottua. Arsenaali paranee myös, eikä voimistuvaa bottikatrasta tarvitse löylyttää pelkästään alun naulapyssyllä. Mukavana ominaisuutena taistelun voi kytkeä kokonaan pois, jos on kiinnostunut selvittämään aseman saloja ja nauttimaan sen ilmapiiristä pasifistisemmin keinoin.
Paikasta toiseen liikkumiseen kuluu varsin paljon aikaa pelin noin viiden tunnin kestosta, ja liikenopeuden olisi toivonut olevan himpun verran vikkelämpää. Lisäksi osa interaktioista laitteiden ynnä muiden kanssa tuntuisi varmasti luontevammalta VR-lasien ja liikeohjainten kanssa. Hiiri ja näppäimistö ajavat asian mukiinmenevästi, mutta interaktion fyysisyyden tunne jää niiden kanssa laimeammaksi.
Aseman tapahtumien esittely ilman genren perinteisiä tekstiseiniä tai äänitallenteita on rohkea ratkaisu, muttei täysin ongelmaton. Mystillisyys pitää kyllä pelin muutenkin vahvaa tunnelmaa yllä, muttei etenkään pelin alku- ja keskivaiheilla luo vahvaa tarinankerronnallista koukkua motivaation ylläpitämiseksi. Ympäristöön sijoitetut ja pelaajan tulkinnan varaan jätetyt "kuvaelmat" ovat kyllä mielenkiintoisia pähkäiltäviä, mutta niitä saisi olla paljon enemmän. Lisäksi aluksen eri osiot tahtovat sekoittua keskenään, mikä on eittämättä realistista mutta vaikeuttaa navigointia.
Downward Spiral: Horus Station on ensimmäiseksi peliksi erittäin kunnianhimoinen ja tunnelmaltaan onnistunut, seesteinen avaruusseikkailu. HIM:n nokkamiehenä parhaiten tunnetun Ville Valon taustamusiikki tukee muuten hiljaisen aseman luomaa ajoittain painostavaa fiilistä hyvin. Teknisellä puolella ainakin nettimoninpelissä vastaan tuli erinäisiä ongelmia seinien katoamisesta etenemiselle kriittisen avainkortin katoamiseen asti, joten pari päivitystä lienee vielä paikallaan kaksin pelaavia varten. Horus Station leijuu hieman epämääräisessä pisteessä tunnelmallisen, pulmallisen ja toiminnallisen välimaastossa, mutta sopii erinomaisesti VR-lasit omistaville ja rauhallisempaa peliä kaipaavalle avaruuselokuva- tai pelifanille.
Testattu Jimm's Gamer Gold 1070 V3 -pelitietokoneella. Tehomasiinan tarkat lisätiedot löydät täältä.