Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Aloitussivu
arviot
Octopath Traveler

Octopath Traveler

Yksi vuoden odotetuimmista roolipeleistä on julkaistu. Miltä maistuu Square Enixin tribuutti klassisille japsiropeille?

Katsot

Preview 10s
Next 10s
Mainos

Octopath Traveleria on edeltänyt kova pöhinä. Sen pitäisi olla henkinen jatko-osa yhdelle kaikkien aikojen parhaimmista roolipeleistä: Final Fantasy 6:lle. En kuitenkaan ole vakuuttunut, että vertailu tekee kutoselle kunniaa. Siinä missä Final Fantasy 6:ssa on vaikuttava tarina, hyvä antagonisti ja yhteen kietoutuvat sankarit, Octopath Traveler on kuin kahdeksan erillistä tarinaa, joista leijonanosa on vieläpä melko kuivia. Square Enixillä ei ehkä ollut valtavaa budjettia tämän pelin kanssa, mutta he ovat luvanneet mittavan seikkailun retroropejen hengessä.

Näin Octopath Traveler toimii ensimmäiset 10-12 tuntia: Valitset hahmon kahdeksasta vaihtoehdosta, joista jokainen aloittaa kartan eri kolkista. Itse poimin naispuolisen metsästäjän ja putkahdin pohjoisen metsäisiin miljöisiin. Sen jälkeen tehtävänäni oli suunnata etelään rekrytoidakseni muut sankarit. Niiden prologit voi pelata tai olla pelaamatta - ne vievät noin tunnin kukin. Rekryn jälkeen kohdataan pomovastus luolassa. Taistelut ovat melko vaikeita, koska peli esittelee usein uusia hyökkäyskuvioita. Kun pomo on kukistettu, jatketaan seuraavaan kaupunkiin rekryämään seuraava hahmo. Ja sama toistuu uudelleen ja uudelleen.

Octopath Traveler
Maisemat ulottuvat tiheistä metsistä aurinkoisille rannoille.

En odottanut tarinaa, joka tempaisisi mukaansa samalla tavalla kuin The Witcher 3 tai Dragon Age. Japanilaiset roolipelit seuraavat usein geneerisempiä kerrontakeinoja, jotka eivät ole suosikkejani. Mutta Octopathin tarina tuntuu silti liian laiskalta. Peli pistää miettimään, miksi siinä edes on kahdeksan päähahmoa. Ensimmäiseen 30 tuntiin hahmojen välillä ei ole dialogia. Sen ei välttämättä tarvitse olla huono juttu, vaikka nykyään meidät on totutettu siihen, että seikkailujen lomassa heitetään myös viihdyttävää läppää. Pelin valitsema rakenne olisi vain voinut olla niin paljon toimivampi, jos hahmojen välinen kerronta olisi suuremmassa roolissa. Toisaalta mitkään hahmojen henkilökohtaisistakaan tarinoista eivät ole järin jännittäviä: Varas, jonka täytyy ryövätä pari loharinmunaa. Tiedemies, joka haluaa nähdä maailmaa. Tanssija, joka kostaa jollekin syystä, jota en enää edes muista. Octopath Traveler ei mene ihon alle, ja se on ongelma.

Peli kärsii myös huonosta lokalisoinnista. Suosittelen, ettet pelaa peliä englanninkielisillä äänillä. Useimmiten puhe kuulostaa siltä kuin sen olisi lukenut yläkouluikäinen moppitukka Arbogasta vailla sen suurempaa eläytymistä rooliin. Japanilaiset äänet - jotka onneksi ovat erikseen valittavissa - ovat paljon vakuuttavammat. Sekään ei silti korjaa tönkön ja pakotetun tuntuista käsikirjoitusta. Tarinat ovat pohjimmiltaan traagisia, mutta puutteellisen esillepanon vuoksi niitä on vaikea ottaa tosissaan. Toinen vinkki: nappaa joku hyvä podcast varalle pelin rinnalle. Sille voi tulla tarvetta, kun hahmo yllättäen päättää jaaritella tunteistaan 20 minuuttia.

Octopath Traveler
Seikkailussa ohjataan enimmillään neljää hahmoa kerrallaan.

Nyt tietysti ajattelet, että pieksen näppäimistöä turhan negatiiviseen sävyyn. Octopath Travelerissa on monet hyvät puolensa, joiden vuoksi joyconeja ei tee mieli laskea kädestään. Pelin selkeimpiä vahvuuksia on sen taistelusysteemi. Huolimatta vuoropohjaisuudestaan taistelut ovat uskomattoman intensiivisiä. Erityisesti pomovastuksissa, jotka ovat kohokohta. Hiparimittarin puute voi tosin tehdä kohtaamisista turhauttavia, koska pelaajalle ei anneta selvää käsitystä siitä, kuinka paljon elämää pomolla on jäljellä. Onneksi tähän on ratkaisunsa. Maagi voi analysoida vastustajan ja sitä kautta antaa tarvittavan tiedon.

Taisteluissa on tietynlaista leikkisyyttä. Pelaaja voi varioida eri hahmojen kanssa ja kehitellä luovia taistelutapoja. Itse pelasin suurimman osan pelistä metsästäjällä, soturilla, tanssijalla ja varkaalla. Hahmot täydentävät toisiaan hyvin, ja pääsen niiden avulla tekemään maksimaalisen määrän vahinkoa. Vihollisia kohdataan kartalla sattumanvaraisesti, kuten klassiseen roolipelikaavaan kuuluu. Kun taistelu alkaa, kullakin hahmolla on käytössään eräänlainen supermittari, joka voidaan ladata maksimissaan viisi kertaa. Superin voi aktivoida heti alkuun tai odottaa, että se tulee voimakkaammaksi. Se parantaa suurinta osaa sankareiden kyvyistä. Esimerkiksi vorolla on kyky, joka heikentää vihollisen hyökkäystä kahdeksi vuoroksi. Mutta jos aktivoi superin, kesto kasvaa neljään. Pelaajan onkin aina mietittävä valintojaan. Joskus on parempi käyttää super heti, joskus on parempi malttaa odottaa.

Octopath Traveler
Octopath Traveler