The Persistence

Vaurioitunut avaruusasema täynnä murhanhimoisia monsuja ei ole se kaikkein omaperäisin idea, mitä VR-peleihin tulee. Tämä ei kuitenkaan tuntunut haittaavan Firesprite Ltd:tä The Persistenceä luodessa, sillä pelitalolla oli nokkela idea tuoda käytettyyn ideaan jotain omaperäistä ja piristävää.

Avaruusalus, The Persistence, on huonossa jamassa epäonnistuneen teleporttauskokeen takia. Suurin osa miehistöstä on kuollut, loput pahasti mutatoituneet ja valmiina tappamaan. Jottei tilanne lipsahtaisi liian helpoksi, on The Persistence ilmaantunut vaarallisen madonreiän läheisyyteen, joka uhkaa viedä päätökseen toivottomalta vaikuttavan tilanteen kokonaisuudessaan. Aluksen tekoäly saa kuitenkin heräteltyä osan aluksen joukoista henkiin omaperäisin tavoin, joiden tehtäväksi jää palauttaa alus toimintakuntoiseksi.

Tarina itsessään ei ole mitään kovinkaan omaperäistä mutta The Persistence sisältää piristävästi aikaisemmin vähemmän käytettyä pelillistä antia, joka on onnistuneesti upotettu osaksi tarinaa. Pelaajan ohjaama hahmo on tekoälyn keräämä tietoisuus kuolleelta aluksen henkilökunnalta, joka on vain istutettu replikoituun kehoon. Tämän selityksen turvin pelaaja voi siis kuolla aluksella vain syntyäkseen uudestaan aloituspisteeseen ja jatkaa tarvittavia tehtäviä siitä, mihin hän jäi kuollessaan. Piristäväksi yllätykseksi myös avaruusaluksen pohjapiirustus muuttuu jokaisen kuoleman kautta, joten kahta täysin samanlaista selviytymisseikkailua ei ole tiedossa pelin aikana, juonen kannalta käänteentekeviä tilanteita lukuun ottamatta. Rogue-tyylisen pelillisen annin mukaisesti The Persistencessäkin seikkaillessa löytyvää tavaraa voi käyttää hyväksi ehostamaan hahmoaan seuraavaa kierrosta varten. Ehostaa voi hahmon fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös esimerkiksi asearsenaalia ja muuta varustetasoa. Näiden ehostusten myötä selviytymismahdollisuudet paranevat ja tarinassa pääsee eteenpäin. Tämä tuleekin tarpeeseen, sillä peli on ajoittain aika armottoman vaikea pakottaen keräämään loottia vähän liiakseenkin.

Peliä pelataan pelkästään Playstation ohjaimella, jonka nappiasetukset ovat miellyttävän selkeät. Silmistä kuvattu seikkailu sisältää hiippailua, jännittämistä ja ampumista sopivassa tasapainossa. Tattiohjauksen apuna peli käyttää tavaroiden keräilyyn ja asioiden aktivoimiseen virtuaalikypärää. Pelaajan tarvitsee vain katsoa interaktiivisia asioita ja tavarat tulevat kerättyä ja ovet aukeavat vaivattomasti. Myös aseella tähtäys toimii päätä kääntelemällä, mikä vahvistaa mukavasti immersion tunnetta sekä tarkkuutta. Eteen tulevilta ököiltä voi suojautua hetken toimivalla suojauksella ja menolippua tuonpuoleiseen heille voi tarjoilla erilaisin lyönti- tai ampuma-asein. Jos mutantin pääsee yllättämään, voi tältä kerätä talteen myös tietoisuutta, jota voi käyttää oman hahmon kehitykseen. Kokonaisuudessaan ohjattavuus tuntuu luonnolliselta ja nappien määrä sekä tarkoitus ovat loogiset. VR-pahoinvointia pelkääville pelistä löytyy useampi asetus, jotka ainakin kohdallani varmistivat sen, ettei pahoinvointia ilmennyt pidemmänkään pelisession aikana.

Peli vangitsee huomion heti alkuruudusta lähtien näyttävällä ulkoasullaan. Alkudemo mukailee ison luokan Hollywood elokuvatyyliä massiivisuudellaan ja tunnelmaltaan. Avaruusaseman käytävät erilaisine yksityiskohtineen ovat uskottavan oloiset ja sattumanvarainen asemanrakentelu on saumatonta, luoden miellyttävän suuren pelin tuntua. Erilaisia vihollismutantteja tulee vastaan mukavan iso määrä ja hahmomallinnukseen on selkeästi panostettu, mitä nyt osa isommista ököistä tuntuu hiukan erottuvan joukosta erilaisen tyylinsä takia. Yleisesti pelin design on tyylikästä ja uskottavan oloista scifiä, josta on aistittavissa kunnon panostus. Tyypillinen VR-pelottelun helmasynti on kuitenkin löytänyt tiensä The Persistencellekin, eli aluksen heikossa valaistuksessa varjoisat alueet ovat pikimustia ilman minkäänlaista harmaa sävytystä. Tämän avulla tietysti yksittäiset säikäytykset erilaisin efektein onnistuvat helpommin mutta samalla tilanteesta jää vähän huijattu olo.

The Persistencen täyteläinen äänimaailma tukee hyvin näyttävää grafiikkaa. Avaruusasema kirjaimellisesti hengittää kaiken maailman kaasupihinöiden ja venttiilisuhinoiden avulla. Tietokonepiippailut ja bassopohjaiset kolinat kumpuavat rungosta ja karmaisevaa tunnelmaa sekä pelonsekaista vainoharhaisuutta vahvistavat olioiden sekavat muminat ja örinät. Oli myös hauskaa huomata kuinka mutantit reagoivat pelaajan tekemiin ääniin esimerkiksi lopettamalla omat örinänsä tai havahtumalla ihmettelemään äänen syntyä. Tunnelmaa luo myös minimalistinen musiikkimaailma, joka aika ajoin muistuttaa itsestään asiaankuuluvilla, pelottavilla mutta scifimäisillä melodioilla.

Hiukan geneerisistä lähtökohdista ponnistava The Persistence yllättää positiivisesti huolitellulla kokonaisuudellaan. Sujuvan ja luonnollisen oloisen ohjauksen kyytipojaksi on luotu laadukas audiovisuaalinen maailma, mikä kannattelee mielenkiintoa omaperäisen sattumanvaraisen maailmanluonnin kera. Pientä harmitusta tulee tyylilajiin kuuluvasta tiukasta vaikeustasosta, sen pakottamasta grindauksesta, sekä kliseisestä pelottelusta. Näistäkin huolimatta kyseessä on mielenkiintoinen ja laadukas pelotteluseikkailu kolkossa avaruudessa, johon kannattaa tutustua.