Valkyria Chronicles 4

Edellinen Valkyria Chronicles ilmestyi konsoleille kymmenen vuotta sitten, ja viimeinkin jatkoa on saatu nimellä Valkyria Chronicles 4. Segan vaihtoehtoiseen toiseen maailmansotaan sijoittuva peli on sanalla sanoen hyvää kamaa. Tarinasta kiinni pääseminen ei onneksi edellytä aiempien osien pelaamista.

Eletään 1930-lukua, ja Europan manner on sodan repimä. Lännen Atlantic Federation on tukkanuottasilla idän East Europan Imperial Alliancen kanssa. Konfliktin aiheena on ragnite-malmi, joka vastaa käytännössä öljyä. Ragnitella siunattu Gallia on juuttunut sotivien osapuolten väliin. Luvassa on noin 40 tuntia kestävä seikkailu, ja varsinkin henkilöhahmot ovat erittäin onnistuneita.

Taiteellinen tyyli on perinteistä japanilaista mangaa, ja välivideot ovat laadukkaita. Grafiikka näyttää melkein käsin piirretyltä. Valkyria Chronicles 4 on pelattavuudeltaan JRPG:n ja vuoropohjaisen strategiapelin sekoitus. Pelaaminen tapahtuu kolmannesta persoonasta, ja mukana on niin ikään myös reaaliajassa tapahtuvia asioita.

Taistelut saattavat kestää aina 20 minuutista tuntiin. Alussa tappelut ovat toki helpompia, ja mukana on samalla opastusosiomaista valmennusta. Ajan kuluessa kuitenkin huomaa, että yksikin kriittinen virhe väärässä paikassa voi olla kohtalokas. Ennen omaa hyökkäystä on siis mietittävä vihollisen mahdollisia vastatoimia ja -liikkeitä. Omilla joukoilla on rajallinen määrä ammuksia ja toimintapisteitä. Vihollisen tulilinjalle joutuessaan saattaa yllättäen joutua tulituksen kohteeksi. Yhtä ja samaa yksikköä voi käyttää useamman kerran saman vuoron aikana, mutta jatkokerroilla käytössä on vähemmän ammuksia ja toimintapisteitä.

Hahmoluokkia on kaikkiaan kuusi. Scout on hyvä juoksemiseen ja vihollisen lipun nappaamiseen (näin pahisten "respaaminen" estyy). Lancer on puolestaan panssarintorjuja, ja onpa käytössä valikoima tankkeja ja muita ajoneuvoja. Grenadier on uusi lisä, jonka C4-räjähde muodostui nopeasti suosikikseni uuden taktisen elementin ansiosta.

Pelistä voi tehdä itselleen helpomman hyödyntämällä kaukaa pommittamista, joka osoittautui liiankin tehokkaaksi keinoksi. Pelaaja voi turhan usein vain istua puskassa kaukana, ja pommittaa kohteita miten mielii. Pelikokemusta moinen ei onneksi onnistu pilaamaan. Muistini mukaan sama ongelma oli läsnä myös alkuperäisessä Valkyria Chroniclesissa.

Nyt ei enää päivitellä yksittäisiä yksiköitä, vaan yksikkötyyppejä. Näin ollen taistelun alkaessa voi valita minkä tahansa käytössä olevista yksiköistä joutumatta pohtimaan sitä, onko jokin liian alhaisella kokemustasolla taistoon lähetettäväksi. Yksiköiden ohella päivitellään aseita ja ajokkejakin. Niin ikään ajan kanssa opitaan uusia käskyjä, joilla voi esimerkiksi parantaa omien joukkojen osumatarkkuutta. Omat joukot pystyvät myös yhteistoimintaan keskenään, joka on omiaan lisäämään yhteenkuuluvuuden tunnetta. On silti muistettava, että kuollessaan kyseinen yksikkö myös pysyy kuolleena.

Grafiikan ohella myös äänimaailma on onnistunut. Suurin osa musiikista kuulostaa ensimmäisestä pelistä lainatulta, mutta se toimii edelleen. Välillä lurautukset ovat uhkaavia, ja joskus ne saavat pelaajan tunnelmoimaan tapahtumien mukana. Aina sävellykset kuitenkin tukevat käsillä olevaa tilannetta.

Tiivistetysti pelaaminen tuntuu kuin pelaisi anime-elokuvaa. Henkilöhahmot ovat hieman karikatyyrimäisiä, mutta eivät onneksi liiaksi. Dialogi on pitkälti niin sanotusti kieli poskessa tehtyä. Valkyria Chronicles 4 on kuitenkin upean näköinen ja immersiivinen pelikokemus, jonka parissa viihtyy tunteja kerrallaan.