Suomi
Gamereactor
arviot
Fist of the North Star: Lost Paradise

Fist of the North Star: Lost Paradise

Edenistä vikaan

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Yoshiyuki "Buronson" Okamuran kynäilemä ja Tetsuo Haran piirtämä Fist of the North Star -manga eli kulta-aikaansa ilmestyessään Japanissa 80-luvulla. Tämän jälkeen Kenshiro-nyrkkisankarin tarinaa on lämmitelty ja kerrottu uudestaan säännöllisin väliajoin myös videopelien puolella, ja nyt tuhoisista liikkeistään tunnettu lihaskimppu loikkaa myös Playstation 4:lle.

Fist of the North Star: Lost Paradise seuraa Yuria-kihlattuaan etsivää Kenshiroa, joka käy heti pelin alussa vetämässä Yurian kaapannutta Shin-toveriaan turpaan. Kenshiro saa kuitenkin kuulla nyrkkitappelun jälkeen, että Yuria on kadonnut aavikolle. Jäljet johtavat järeiden muurien taakse piilotettuun ja huhujen mukaan vauraaseen Eden-kaupunkiin.

Varsinkin välianimaatioiden osalta Fist of the North Star tekee vaikutuksen. Haran taiteelle kunniaa tekevä grafiikka edustaa tyyliltään Dragon Quest XI: Echoes of an Elusive Agen vastaavanlaista sarjakuvamaista meininkiä, mutta visuaalinen ilme on vähän aikuisemman ja realistisemman oloinen. Naurettavan lihaksikkaaksi treenatulla ylävartalolla ja koomisen pienellä päällä varustetut hahmot ovat juuri niin mauttoman kasarihenkisiä kuin vain on mahdollista.

Päähenkilön suunnittelussa on hyödynnetty röyhkeästi alkuperäisten Mad Max -leffojen Max Rockatanskyn olemusta, ja Kenshiro näyttääkin hieman häiritsevällä tavalla steroidikuurilla olleelta nuoren Mel Gibsonin animeversiolta. Häpeämättömästi Mad Maxeista matkitut aavikkojengit vähän masentavat kliseisyydellään, mutta tunnelmallinen ja hengeltään juuri sopivan överi japanilainen ääninäyttely puhaltaa moneen kertaan nähtyyn maailmanlopun jälkeiseen miljööseen omanlaistaan henkeä. Taustamusiikkina kuullaan vähän raskaampaa rokkia, ja tiluttelu sopii erinomaisesti varsinkin nahinoiden taustalle.

Tämä on mainos:

Lost Paradise etenee niin tarinan kuin pelaamisen kannalta Segan Yakuza-sarjasta tutulla kaavalla - eli nyrkkitappelusta toiseen. Taistelut ovat tietynlaisesta toistavuudestaan huolimatta pelin tenhoavin vetonaula, vaikka mitään uutta ei varsinaisesti ole luvassa. Lyönnit lähtevät liikkeelle neliönapista, ja innokkaalla painelulla Kenshiro takoo vastustajaansa nyrkein hurrikaanimaisella voimalla, joka saa vihollisen pökerryksiin. Samanlaisen mutta nopeamman tyrmäysliikkeen voi tehdä myös ympyräpainikkeesta. Kolmiosta lähtevät potkut, ja nappia pohjassa pitämällä Kenshiro tekee näyttävän mutta hidastetun potkuloikan ilmassa - jos vain ehtii, sillä nopeasti liikkuvat viholliset saartavat Kenshiron varsin pian. Päähahmon takana tapahtuvaa liikehdintää on välillä vaikea havainnoida, mutta ruudun vasemmassa alakulmassa oleva pienoiskartta kertoo selvästi, milloin vihollisia edustavat punaiset nuolet parveilevat turhan runsaslukuisina Kenshiron selustassa.

Fist of the North Star: Lost ParadiseFist of the North Star: Lost ParadiseFist of the North Star: Lost ParadiseFist of the North Star: Lost Paradise

Perusmätkintä toimii sellaisenaankin jo ihan mukavasti, mutta normaalien lyöntien ja potkujen perimmäisenä tarkoituksena on heikentää vihollisia siihen pisteeseen, että Kenshiro pääsee harjoittamaan Hokuto Shinken -tekniikkaansa. Fist of the North Starin maailmassa tämän kehon energiapisteisiin perustuvan taistelutyylin tarkoituksena on kohdistaa ruumiinosiin painetta niin holtittomia määriä, että vastustajan jäänteet roiskuvat näyttävien veristen purskeiden muodossa pitkin aavikkoa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ympyrän painaminen tähtiä näkevän vihollisen vieressä aktivoi QTE-reaktiominipelin, jonka päätteeksi Kenshiro paukuttelee vastustajia lyönneillään hurmeisten välianimaatioiden kera. Pelin alkupuolella Hokuto Shinken -liikkeiden ja sitä kautta lopetusliikkeiden lukumäärä pysyttelee varsin vaatimattomalla tasolla, ja näin pelaaminen muuttuu todella nopeasti aika itseään toistavaksi ja vähän yksitoikkoiseksi. Pelaaja voi ongelmitta napsia vihollisia yksitellen tyrmäämisen ja räjäyttämisen yhdistelmällä, mutta haastavammilla vaikeusasteilla torjumisten ja väistöjen on parasta olla hallussa.

Tämä on mainos:

Taistelujen ulkopuolella Fist of the North Star ei tee kovin suurta vaikutusta. Autiot ja putkimaiset kentät ovat hiekkaisessa keltaisuudessaan varsin epäedustavan näköisiä, ja taistelujen ulkopuolella Kenshiro liikkuu tappelijaksi turhauttavan verkkaisesti ja kömpelösti. Koomisen hidas pinkominen ja jäykät animaatiot pitävät huolen siitä, että ankeimmillaan Fist of the North Star tuntuu ja näyttää PS2-ajan mätkintäseikkailulta.

Hokuto Shinkeniä ei ole tarkoitettu pelkkään huligaanien ja pahisten kurittamiseen, vaan Kenshiro voi valjastaa voimansa yhteisen hyvän palvelemiseen. Seikkailun edetessä vastaan tulee erilaisista kivuista ja säryistä kärsiviä NPC-hahmoja, joiden hyvinvointia pelaaja voi kohentaa. Selkäsäryistä, mahanpuruista ja muista kolotuksista kärsineet hahmot palkitsevat Kenshiroa kuivalihan kaltaisilla täkyillä, joilla pelaaja voi kohentaa päähenkilön omaa terveydentilaa tappelujen keskellä. Valitettavasti lääkärileikit johtavat suorastaan koomisiin lopputuloksiin, kun hetki sitten parantuneet hahmot ovat uudestaan kiemurtelemassa tuskissaan niskasärkyjen kanssa. Kaiken kaikkiaan parantajanhommat tuntuvat vähän päälle liimatulta ominaisuudelta, ja itse ainakin kyllästyin niihin hyvin nopeasti.

Peli on myös tarinaltaan kaksijakoinen kokemus. Jäin kyllä koukkuun räväkästi alkaneeseen ja sittemmin tahtiaan miellyttävästi hidastaneeseen juoneen - vaikka kyse on lopulta perinteisestä ja verisen mustavalkoisesta sankaritarinasta, mukaan mahtuu kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavia elementtejä. Pelin alun tappelu Yuriaan umpirakastuneen Shinin kanssa on oiva esimerkki monitasoisuudesta ja yllättävyydestä, johon juoni ja mielenkiintoiset hahmot yltävät parhaimmillaan. Tarinan rytmitys kuitenkin tuntuu olevan aika hakusessa ennen kaikkea takaumien suhteen. Menneisyys hyppää turhan herkästi silmille juuri silloin, kun tunnelma on nykyhetken puolella katossa.

Fist of the North Star: Lost Paradise tuntuu kokonaisuutena kuoppaiselta matkalta menneisyyteen niin tarinallisten ansioiden kuin pelattavuudenkin osalta. Buronsonin ja Haran luoman universumin ylimmät ystävät viihtyvät varmasti pelin parissa, mutta lopputulos tuskin riittää esimerkiksi uusien länsimaisten yleisöjen valloittamiseen.

Fist of the North Star: Lost ParadiseFist of the North Star: Lost ParadiseFist of the North Star: Lost ParadiseFist of the North Star: Lost Paradise
HQ
HQ
HQ
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Verinen toiminta, näyttävät välianimaatiot, pääosin vetävä ja yllättäväkin tarina
-
Itseään toistava toiminta, päälle liimattu NPC-hahmojen parantaminen, ajoittainen kömpelyys liikkumisen puolella, tarinan rytmihäiriöt
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä