Beautiful Katamari

Katamarin peli-idea on vailla vertaistaan pelihistoriassa. Sarjan isä Keita Takahashi loi ensimmäisen Katamari-pelin Playstation 2:lle nimellä Katamari Damacy. Playstation 2:n menestyksen myötä peli keräsi fanikuntaa myös Japanistanian ulkopuolella, länsimaiselle pelaajalle hämärästä ideastaan huolimatta - tai ehkä sen ansiosta. Nyt peli on tuotettu myös länsimaiden omalle kruununkukkaselle, Xbox360:lle.

Pelin ideana on hieman hämmentävästi kerätä eräänlaiseen liimapintaiseen palloon riittävä määrä kentittäin teemoitettuja esineitä aikarajan sisällä. Tehtävänä voi esimerkiksi olla rullata viidessä minuutissa kasaan kahden metrin läpimittainen pallo, jonka tulee sisältää mahdollisimman paljon ruokaa. Jaa että miksi? Jos pelin idea vaatii hieman mielikuvitusta, "juoni" ei päästä pelaajaa sen vähemmällä. Kosmoksen Kruunupää aiheuttaa tennistä pelatessaan universumiin repeämän, josta kasvaa musta aukko. Aukko imaisee sisäänsä ensitöikseen meikäläisten tuntemat lähiplaneetat renkaineen kaikkineen. Tellus eli tuttavallisemmin Maa selviää kuin ihmeen kaupalla. Kuninkaalle syntyy täten kaksi ongelmaa: aukko pitäisi saada tukittua ja planeetat takas hetimiten. Ylitsevuotavassa viisaudessaan homma nakitetaan Prinssille (ja hänen serkuilleen), koska Kuninkaalla tuntuu olevan muita äärettömän merkittäviä kiireitä. Eli ei muuta kun Prinssi Maahan Katamareja pyörittämään. Näistä kosmisista liimapalloista kunkku pyöräyttää sitten kentän lopuksi planeetan, kiertolaisen tai jotain muuta jännää.

Katamarin pyörittämistä ohjataan erikoisesti panssarivaunun tavoin, kumpaakin "telaketjua" erikseen omilla tateillaan. Eli molemmat tatit ylös pyöritään eteenpäin, toinen tatti eteen ja toinen taakse kääntää Katamaria vikkelästi. Sivuttaisliikkeet ja hienovaraisemmat operaatiot onnistuvat myös. Pelissä menee hetki ennen kuin kontrollit alkavat sujumaan luontevasti. Sitä ennen kannattaa varautua kiipeilemään siltoja ja kielekkeitä useamman uudelleenyrityksen kera.

Prinssi aloittaa kentän yleensä jonkin talon sisältä. Aluksi keräillään kaikenmoista pienempää materiaa pullonkorkeista vaahtokarkkeihin. Kun tilpehööriä on mukana tarpeeksi, aukeaa tie uudelle ja isompia esineitä sisältävälle alueelle. Uudella alueella mukaan tarttuu esimerkiksi laukkuja, keiloja tai vaikka kissoja ja pikkulapsia. Seuraavassa kokoluokassa liikutaan katuja pitkin suurriistaa keräten. Tämä voi tarkoittaa kaikkea mikroaaltouunin ja maratoonarin väliltä. Joissakin tehtävissä alueita on vain muutama, kun taas loppupuolen tehtävissä esineiden koko kasvaa parimetrisestä pallosta megalomaanisiin mittasuhteisiin. Viimeiset kentät ovatkin aika leuanloksauttavia kokemuksia. Kentistä löytyy myös kaikenlaista piilotettua tavaraa, hauskoja tilanteita, Prinssin serkkuja (jotka voi vaihtaa Katamaria pyörittämään) tai lahjoja oman hahmon ulkoasun muokkaamiseen.

Yleisilme esineille ja maailmalle on hieman laatikkomainen, mutta siihen on hyvä syy: kentät ovat aivan totaalisen täynnä tavaraa. Välillä tavaraa kiertyy palloon sellaista tahtia, ettei peli eikä järki tahdo pysyä perässä. Visuaalinen vahvuus on nimenomaan määrässä eikä laadussa. Kauneusvirheenä pelin ruudunpäivitys onnahteli silloin tällöin. Toivottavasti vika oli arvosteluversiossa, ja se olisi korjattu lopullisen plätyn ilmestyessä hyllylle.

Erityismaininnan Beautiful Katamari saa musiikeistaan. Riemastuttavasti vaihtelevat biisit liikkuvat välillä J-pop - eeppinen avaruusooppera. Jokainen kappale on omallaan tavallaan tyylikäs, ja sopii pelin iloisen sekavaa teemaan täydellisesti. Ääniefektit koostuvat pääsääntöisesti tarrattavan esineen päästämistä äänistä, lehmät ammuvat ja sitä rataa.

Pelinä Katamari on valitettavan lyhyt. Pelin aikarajat ovat varsin tiukkoja, mutta silti yksinpelin veti läpi alle 10 tunnissa. Pelin iloisesta luonteesta johtuen pituutta saisi tulla mieluummin kenttien määrästä, eikä saman kentän uudelleen jauhamisesta. Aikaansa voi kuluttaa myös etsimällä piilotettuja esineitä tai tehtailemalla parempia tuloksia. Live Marketplacelle on lisäksi tulossa lisäkenttiä ladattavaksi 200 pointilla (noin 2,40 euroa) kipale. Minua Kunkku moitti jatkuvasti kovin vaatimattomiksi jääneistä Katamareista silloinkin, kun tunsin pärjänneeni hyvin. Kiittämätön pentele, mutta petrattavaa näemmä piisaa. Pitkäikäisyyttä peli saa hieman myös moninpelimuodoistaan. Katamareja voi pyöritellä 2-4 kaverin kanssa joko yhteistyössä tai vastakkain sekä samalta sohvalta että Live:n kautta.

Tiesin Katamarit peleinä ennakkoon, mutta Beautiful Katamari oli ensimmäinen pelaamani. Kokemus oli hämmentävän hilpeä. Peli on täynnä vinksahtanutta huumoria aina ideasta juoneen ja musiikkeihin asti. Veteraaneille sarjan uusin osa ei tarjoa moninpeliä lukuun ottamatta mitään uutta tai erikoista. Jos et ole pelisarjaan aiemmin tutustunut ja eeppisangstiset sankarimättöpelit tulvivat korvista, nyt olisi korkea aika pyöräyttää parit materiapallot.