Mario & Sonic at the Olympic Games

Mario & Sonic at the Olympic Games on Pekingin olympialaisten virallinen lisenssipeli. Mukana on 16 autenttista olympialajia, joissa kisaavat 16 Marion ja Sonicin seikkailuista tuttua hahmoa. Lajivalikoimasta löytyy mm. ammuntaa, voimistelua, uintia, eri juoksumatkoja ja pingistä. Lajeja voi pelata yksittäin tai turnauksina. Turnauksien voitoista palkitaan pokaaleilla sekä uusilla, haastavammilla turnauksilla. Jokaisella hahmolla on lisäksi omat haastetehtävänsä. Esimerkiksi Yoshilla täytyy voittaa pöytätennisottelu antamatta vastustajalle kolmea pistettä enempää.

Suurin osa lajeista kestää alle minuutin ja tämä tuo mieleen Mario Party-pelien minipelit. Erilaisten urheilulajien pelaamiseen on saatu onnistuneesti vaihtelua, mutta lajit ovat silti tasapainossa. Mikään lajeista ei tunnu liian helpolta tai vaikealta. Pelaaminen nojaa vahvasti kosketuskynään. Kynällä tähdätään kiekkoja ammuttaessa, määritetään hyppyjen kulma ruudulle, hypitään voltteja trampoliinilla kuvioita piirtämällä jne. Useissa lajeissa toistuvan juoksun olisi voinut toteuttaa toisin kuin ruutua hinkkaamalla, sillä se käy pidemmän päälle rasittavaksi. Edestakainen sahaus väsyttää rannetta eikä vaihtoehtoista suoritustapaa ole.

Pelissä on muutamia erilaisia bonus-minipelejä, jotka päihittämällä saa ylimääräisiä musiikkikappaleita kuunneltavaksi ja triviatietoja eri aikakausien olympialaisista. Tiesittekö, että ensimmäinen soihtuviesti järjestettiin Berliinin olympialaisissa vuonna 1936? Itse bonusminipelit ovat toteutukseltaan Mario Party-tyyppisiä ja niiden taso vaihtelee suuresti. Yhdessä ohjataan ilmalaivaa puhaltamalla, toisessa poimitaan liukuhihnalta esineitä ja niin edelleen. Varsinkin liukuhihnapeli on tasoltaan erittäin helppo ja yksinkertainen verrattuna muihin bonus-peleihin. Parhaiten mieleeni jäi Arkanoid-tyyppinen peli, jossa oli tarkoituksena osua kilpikonnankuorella yläruudulla vipeltäviin vihollisiin.

Jokainen pelin 16 hahmosta kuuluu ominaisuuksiensa perusteella tiettyyn luokkaan, joita ovat nopeus, voima, näppäryys sekä yleisluokka. Pelihahmojen pelattavuudessa ei kuitenkaan ole eroja, vaikka niin olisi voinut luulla. Sonic on ominaisuuksiltaan nopea kuin salama ja Bowser hidas mutta voimakas höyryjyrä, mutta silti jälkimmäisellä on helppo voittaa ensiksi mainittu sadan metrin pikajuoksussa. Ominaisuudet eivät tunnu vaikuttavan pelattavuuteen millään tavalla, joten hahmojen erot jäävät kosmeettisiksi. Tätä voidaan pitää peliä yksipuolistavana virheenä.

Muuten toteutus on hyvää keskitasoa. Hahmot ovat värikkäitä, kuulutukset selkeitä ja eri lajien pelaaminen neuvotaan hyvin. Lajit ovat uskollisia esikuvilleen, joten urheilupeliä käsikonsolilleen kaipaavan kannattaa ehdottomasti kokeilla Marion ja Sonicin olympiapeliä.