Spyro Reignited Trilogy

Täydentävä mielipide

Tero Kerttula

Violetti lohikäärme Spyro oli maineensa huipulla 1990-luvun viimeisinä vuosina. Ykköspleikkarille julkaistut tasoloikat olivat alustansa parhaimpiin kuuluvia pelejä, joita moni muistelee edelleen lämmöllä. Spyron kannalta onkin harmi, että hahmon myöhemmät seikkailut eivät enää vastanneet alkuperäisen trilogian tasoa.

Aikaa on kuitenkin kulunut kyseisistä peleistä jo runsaasti - ensimmäisestä Spyro-seikkailusta on lähes tarkalleen 20 vuotta. Uudelleen masteroiduille versioille on siis varmasti kysyntää, mutta toisaalta taustalla piilee myös mahdollisuus ajan pilvien kultareunuksista. Onneksi Toys for Bob -studio on tehnyt huolellista jälkeä trilogian kanssa.

Peleinä jokainen Spyro edustaa nykyään vähemmän nähtyä "collectathon"-tasoloikkaa, jossa tarkoituksena on kerätä maailmasta kaikki mahdollinen irtoava. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta genren pelit ovat kuolleet liki sukupuuttoon vuosien saatossa, joten on todella mukavaa jälleen rohmuta aarteita vimmaisesti kenttien kaikista kolkista.

Ajan hammas on nakertanut Spyrojen perusrakennetta yllättävän vähän, sillä jokainen peli menisi nykypelistä helposti ilman nostalgiaakin. Ensimmäinen Spyro on peleistä se suoraviivaisin näkemys, ja kaksi seuraavaa tarjoavat jo huomattavasti monipuolisempaa näkemystä. Erityisesti sarjan kolmas osa, Year of the Dragon, on edelleen likipitäen täydellinen genrensä edustaja ja pärjää pelillisesti jopa Mario-peleille.

Trilogia on saanut kokonaan uuden graafisen kattauksen ylleen ja voi että se onkin sitten kaunis! Pelien vinkeä hahmogalleria ja erilaiset kentät ovat silkkaa karkkia silmille, eikä Playstation-kulmikkuudesta ole tietoakaan. Myös äänimaailma on mallillaan. Alkuperäiset musiikit on tehty uudestaan, mutta jos nostalgiahammasta kolottaa, myös vanhat musiikit ovat valikoista valittavissa, eikä niissäkään todellakaan ole vikaa.

Alkuperäisten pelien pahimmat ongelmat liittyivät kontrolleihin ja kameraan. Ilman analogiohjausta monet hypyt olivat männävuosina hampaita kiristävän turhauttavia ja kameran kanssa sai tapella jatkuvasti. Nyt analogiohjaus löytyy ja kameraa voi käännellä vapaasti. Hieman yllättävänä sivuvaikutuksena remasteroidut pelit ovatkin sitten huomattavasti alkuperäisiä pelejä helpompia. Muutamia ärräpäitä toki irtoaa edelleen, esimerkiksi ensimmäisen Spyron lento-osuuksissa, mutta pääsääntöisesti meno on mukavan leppoisaa keräilymaniaa.

Reignited Trilogy on ilahduttavan laadukas paketti. Pitkiä latausaikoja lukuun ottamatta mitään suurempaa vikaa peleistä on vaikea löytää, eikä tällaisia pelejä nykyään liikaa julkaista. Insomniacin tyyli puree mainiosti edelleen. Trilogia kannattaa kopata pimeitä talvi-iltoja piristämään, vaikka alkuperäisiä pelejä ei olisikaan pelannut.

9/10