Total War: Warhammer II - Curse of the Vampire Coast DLC

Vaikka tämä armeija on naarattu merien syvyyksistä, heidän ruutinsa on edelleen kuivaa. Vampyyrirannikon kampanja armeijoineen on omintakeinen ja sopivan erilainen lisä Warhammerin maailman laajenevaan valikoimaan.

Creative Assemblyn uusin Total War -pelin lisäosa sisältää kaikenlaista: neljä uutta legendaarista komentajaa, uuden ja näyttävä taikuustyypin (Lore of the Deep), läjän uusia yksiköitä ja kokonaan uuden kampanjatavoitteen Vampire Coast -ryhmittymälle. Tomb King -lisärin tavoin merivampit eivät ole kiinnostuneet muiden kuolevaisten tavoin suuren pyörteen hallitsemisesta, ja heidän tähtäimessään ovatkin isommat kalat. Muinainen merihirviö Amanar on ilmestynyt jälleen aiheuttamaan tuhoa kaikille vesillä liikkuville, joten epäkuolleiden merirosvojen pitää pistää asialle stoppi. Tätä varten armeijaan on värvätty niin musketteja heiluttelevia zombeja, kanuunoita ja sotarapuja muiden vieläkin erikoisempien otusten lisäksi. Kampanjassa väännetään myös muiden piraattipäälliköiden kanssa siitä, kuka on merikarhuista julmin, kerätään Pieces of Eight -palasia muinaisten yksiköiden nostattamiseen ja niin edelleen. Osa mekaniikoista on otettu uusiokäyttöön muiden rotujen valikoimista, osa on taas täysin uusia. Lopputuloksena Vampire Coast -kampanja tuntuu raikkaalta tuulahdukselta vähemmän leppoisien zombiepiraattien seurassa.

Kampanjan juonenkäänteitä ja näyttävää lopputaistelua sen enempää pilaamatta tehtävänä on nostattaa omaa asemaansa piraattihierarkiassa kyliä polttamalla, vastustajia nitistämällä ja muulla perinteisellä toiminnalla. Merirosvot pitävät asiasta tarkkaa kirjaa, joten omaa edistymistään muihin kapteeneihin nähden voi seurata omasta taulukostaan. Mitä enemmän mainetta keräät, sitä kovempia kapteeneja vastaan pääset ja joudut taistelemaan. Vampyyrien lisäksi myös örkit, kääpiöt ja haltiat ovat varustaneet omat teemalaivansa merille eliittimiehistön kera. Alkupuolella näiden mörköjen kannattaakin antaa seilata rauhassa, ellet halua jatkuvasti nuolla haavoja tukikohdassa samalla, kun nostatat epäkuolleen miehistösi henkiin kahdeksatta kertaa. Kapteenin alusta voi myös päivittää uusiin tuotantorakennuksen Beastmanien Horde-mekaniikan tapaan, jolloin parhaita yksiköitä ei tarvitse hakea aina kotipesästä asti.

Toinen erikoinen temppu vetisten nekromantikoiden kirjassa on mahdollisuus pystyttää piraattipoukamia voitettujen rannikkokaupunkien sisälle. Kaupunkia ei ole siis pakko ryöstää tai tuhota, vaan sen sisälle voi perustaa oman pienen itsenäisen yhteisönsä, joka nyhtää sen viralliselta omistajalta varoja salaisesti piraatin hyväksi. Piraattipoukamat ovat erinomaisia tulonlähteitä etenkin niille lordeille, jotka pyrkivät pysyttelemään liikkeessä ja olemaan valtaamatta suuria määriä maa-alueita. Maa-alueista puheenollen, Total War: Warhammer II alkaa olla vaarallisen täynnä erilaisia sodan osapuolia, joten vuorojen pyöräyttäminen kestää tehokkaallakin koneella todella pitkään jo pelin alkuvaiheessa, jolloin tekemistä on muutenkin vähemmän. Creative Assemblyn on pakko ratkaista tämä ongelma joko nyt tai viimeistään seuraavassa Total War -pelissä jollain tavalla.

Tulivoimaan luottava armeija taistelee alussa etenkin pistooleja heiluttelevien zombien varassa. Nämä halvat ja kohtalaisen tehokkaat jengit eivät pysty pitämään linjaa pitkään, joten erilaiset kanuunat ja isommat yksiköt pitää kehittää mahdollisimman pian. Listan loppupäässä on valtava Queen Bess -haupitsi, joka kokonsa puolesta pystyisi laukaisemaan vaikka necrosphinxin taivaalle. Linjoja tukevat erinäisen lentävät ampuvia zombeja kannattelevat lepakot sekä erikoisemmat merien otukset. Varsinaista lujaa iskevää ratsuväkeä ei juuri ole, joten taktiikoita pitää säätää sen mukaisesti. Kaikki vampyyrirannikot asukit herättävät pelkoa vastustajassa, joten heidän moraalinsa kaikottua koko linja saattaa kirmata karkuun.

Isommista otuksista löytyy niin panssaroituja rapuja kuin valtava Necrofex Colossus - "kuolleista" herätetty laiva, jonka entinen miehistö kiemurtelee vielä sen sisuksissa. Tämä kahdella jalalla tallustava liikkuva tykkilavetti tekee todella pahaa jälkeä ja kykenee korkeutensa takia löytämään hyvän hyökkäyskulman tilanteessa kuin tilanteessa. Armeijan hilpein ja erikoisin lisä on kuitenkin kammottavaksi möykyksi turvonnut Bloated Corpse. Tämä monista räiskintäpeleistä tuttu möntti juoksee ilomielin keskelle vihollisjoukkoa räjähtääkseen valtavalla voimalla, joka niittää niin hilparimiehen kuin varpaisiin asti panssaroidut yksikötkin. Rannikkovamppien oma Lore of the Deep puolestaan parantaa omia yksiköitä nostaen niitä kuolleista ja häiriköi vihollislinjoja näyttävillä aalloilla, syvyyksistä nousevilla lonkeroilla ja täyslaidallisen ampuvilla aavelaivoillaan.

Curse of the Vampire Coast on hyvä lisä Warhammer II:n jatkuvasti kasvavaan fantasia-armeijavalikoimaan. Sen kampanja on täynnä uniikkeja pelimekaanikkoja ja yksikkövalikoimasta löytyy useita varsin erikoisia tapauksia testattavaksi. Vampire Coast on kuitenkin altis niin kauempaa ampuville jousiampujille kuin ratsuväellekin, joten taktiikoista riittää pureskeltavaa etenkin moninpelin puolella, missä tällaiset selkeät puutteet käytetään tekoälyä häikäilemättömämmin hyväksi. Kampanjan alku voisi olla myös vähän vikkelämpi, sillä vasta pidemmälle edetessä armeijan koostumus kasvaa monipuoliseksi ja tekemistä riittää omalle vuorolle ilman, että tuntee tuijottavansa pelkkää vuorolistan rullaamista.