Monster Boy and the Cursed Kingdom

Kun minä olin Segaa fanittava pelaajan alku 1990-luvun alkupuolella, mietin joskus miltä tulevaisuuden pelit mahtaisivat näyttää. Toki pelit olisivat samanlaisia kuin silloinkin, mutta paljon laajempia ja muistuttaisivat ulkoasultaan animoituja elokuvia. Noh, jokainen tietää, että tulevaisuus oli toisenlainen, mutta aina välillä vastaan tulee pelejä, jotka muistuttavat noita lapsuuden haaveitani. Monster Boy and the Cursed Kingdom on yksi täydellisimmistä tuon vision täyttäjistä.

Peli on suunniteltu olemaan henkistä jatkoa Segan maineikkaalle Wonder Boy -pelisarjalle. Ihmepojan kolmannesta ja parhaasta osasta julkaistiin mainio uudelleenversiointi vain vuosi sitten, joten odotukset Monster Boyta kohtaan ovat olleet korkealla. Tulos voisi olla karmea pannukakku, mutta sen sijaan Game Atelier on saanut aikaan yhden genrensä parhaimmista peleistä.

Kuten kolmas Wonder Boy, myös Monster Boy on pohjimmiltaan metroidvania, jonka sekaan on laiteltu pienen pieniä JRPG-elementtejä ja kekseliästä ongelmanratkontaa. Tarpeellista tavaraa löytyy pomohirviöidenkin takaa, mutta suurin osa tavarasta joko kerätään kartalta tai ostetaan kauppiailta. Onnea matkaan vain niille, jotka koettavat pärjätä tulivuoren uumenissa ostamatta kunnollista jääsettiä hahmon ympärille.

Suurin osa metroidvania-elementeistä kulkee päähahmon eri eläinmuotojen ympärillä. Alussa käytössä on vain taikoja nakkeleva possu, mutta myöhemmin kavalkadiin liittyy käärme, leijona, sammakko ja lohikäärme omine erikoiskykyineen. Käärme mahtuu luonnollisesti pienemmistä raoista sisään, leijona pystyy ryntäämään kiinteistä esteistä läpi ja niin edelleen. Hahmosuunnitelu on onnistunutta, sillä kaikkia hahmoja tarvitaan läpi pelin, eikä yksikään hahmo jää sivurooliin uusien avautuessa.

JRPG-vibat tulevat tarinasta, sekä siitä miten erilaisia kauppoja hyödynnetään läpi pelin. Draamaa piisaa sopivasti ja iso osa tavaroista, sekä parannusesineet, on ostettava kauppiailta. Erilaisia höpöttäviä hahmoja on maailma täysi ja kun Se Iso Käänne lopulta tulee, myös pelimaailman hahmot ovat yhtä hämmentyneitä kuin pöllämystynyt pelaajakin ohjaimen varressa.

Parasta Monster Boyssa on kuitenkin se, miten se kerta toisensa jälkeen onnistuu palkitsemaan pelaajansa. Jokainen tiukka haaste kannattaa selvittää, sillä palkinto on aina vaivan arvoinen. Oli tarjolla sitten lisää tarinaa, uusia varusteita tai kamaa päivittäviä kristalleja, tyhjin käsin ja pettynein mielin ei tarvitse koskaan jäädä.

Tämä on hyvä juttu siksi, että Monster Boy on myös yksi raivostuttavimmista peleistä hetkeen. Moni kohta vaatii millintarkkaa ajoitusta ja loikkimista, eivätkä hirviöt varsinkaan pelin loppupuolella anna tuumaakaan anteeksi. Turpaan tulee jatkuvasti, mutta silti reilusti ja peli antaa aina syyn yrittää uudestaan ja uudestaan. Suurimpana turhautumisen aiheena ovat oikeastaan vain myöhemmän pelin harvat tarkistuspisteet, sillä paikoitellen kuollessaan joutuu kelaamaan liian pitkän pätkän peliä päästäkseen takaisin kokeilemaan hankalaa kohtaa. Luonnollisesti eniten kiukuttavat pelin kontrollit, jotka ovat niin viimeisen päälle hyvät, ettei epäonnistumisesta voi koskaan syyttää ketään muuta kuin itseään.

Hieman hämmentävästi vaikeustaso ei kuitenkaan koske pomohirviöitä. Lähes jokainen pomo on oma pienimuotoinen puzzlensa, jonka kikat selvitettyään homma muuttuu hetkessä silkaksi läpikävelyksi. Tämä on outoa siksikin, että puzzlesuunnittelu puolustaa paikkaansa hienosti läpi pelin ja onnistuu olemaan välillä todella pirullisen nerokasta. Myös tasapaino puzzleratkonnan ja taistelun välillä on mallillaan.

Sen varsinaisen viimeisen silauksen paketille antaa kuitenkin audiovisuaalinen toteutus. Monster Boy on todella kaunis peli, animaatio on hiottu viimeisen päälle ja esteettinen suunnittelu miellyttää silmää maailmasta toiseen. Musiikista vastaavatkin sitten isot nimet, kuten Motoi Sakuraba ja Yuzo Koshiro, eikä lopputulos häpeä Segan parhaimpien soundtrackien rinnalla pätkääkään. Jotkut raidat ovat uusia versioita vanhoista Wonder Boy -klassikoista, mutta uudet raidat ovat vähintäänkin yhtä hyviä kuin vanhat.

Monster Boy and the Cursed Kingdom on kaikki mahdollinen yhteen summattuna yksi genrensä parhaista peliteoksista. Kestoa on vähintäänkin riittävästi - en onnistunut pääsemään peliä viikon pelimaratonin aikana edes läpi - ja yleinen suunnittelu on kautta linjan laadukasta. Ennen kaikkea, yhdessä Sonic Manian kanssa Monster Boy edustaa juuri sitä Segaa, jota lapsena rakastin. Olkoonkin että pelin ovat suunnitelleet ranskalaiset yhdessä Wonder Boyn alkuperäisen suunnittelijan kanssa, tämä on juuri siitä magiaa, joka kauan sitten veti niin voimakkaasti puoleensa. Lukuisista kirosanoista huolimatta jokainen "voi jumpe" -hetki, jota peli tarjosi, käänsi mielipiteen voimakkaan positiiviseksi. Monster Boy on eeppinen kokonaisuus vain ja ainoastaan hyvällä tavalla.