Paper Dolls VR

Hetki on vierähtänyt edellisestä virtuaalimaailman kauhuilupelin arvostelusta. Ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että aihepiirin pelit loppuisivat kesken. Aina löytyy joku tekijä, joka luulee, että lukuisia kertoja kierrätetyt säikyttelyt jaksaisivat vielä innostaa pelikansaa. Tällä kertaa tyylilajiin on tarttunut Beijing Litchi Culture Media Co., Ltd., joka yrittää saada nostetta pelilleen Paper Dolls innovatiivisen liikkumisen avulla.

Sekavan oloinen isä menettää autonsa hallinnan kyydittäessään tytärtään. Herätessään mies löytää itsensä hylätystä talosta päättömän ruumiin vierestä, eikä tytärtä näy missään. Hetken haahuilu pimeässä murjussa herättää epäilykset siitä, että talossa velloo jotain yliluonnollista ja pahaa. Ulospääsyt on kuitenkin tukittu ja tyttären ääni kuuluu seinistä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää sukeltaa syvemmälle talon uumeniin.

Silmistä kuvattu Paper Dolls tukee niin ohjain- kuin Move-kapulaliikkumista. Outona ratkaisuna ohjaustyylin vaihto hävittää tallennuspisteet ja resetoi koko pelin. Paper Dolls sentään varoittaa asiasta ennen vaihdosta, mutta silti toiminta kummastuttaa. Peliä voi pelata kahdella eri liikkumatyylillä, joista peli suosittelee uudenlaista, innovatiivista liikkumismallia, joka osoittautuu ohjaimesta huolimatta täysin pelikelvottomaksi. Yksi liipaisimen painallus edustaa yhtä askelta painetun napin puolelta. Tällä tavalla pelaaja joutuu koko ajan rämppäämään nappeja vuorotellen päästäkseen eteenpäin vauhdin silti olematta mitenkään päätä huimaava. Tämän lisäksi kääntyminen tapahtuu halutun suunnan liipaisinta painamalla ja jotenkin päätä samaan suuntaan heilauttamalla.

Kääntyminen osoittautui erittäin haasteelliseksi, koska hahmo tykkää kääntyillä ainoastaan silloin tällöin välittämättä siitä, kuinka paljon päätä pyöritteli ja nappeja rämppäsi. Innovatiivisella liikkumisella on ehkä ollut hyvä ajatus luoda parempaa immersiota peliin, mutta näin huonolla toteutuksella se on kauhupelin järkyttävin puoli. Onneksi Paper Dollsista löytyy myös tavanomaisempi ohjaustyyli, jotta peliä voi edes pelata. Tyypillinen vapaa liikkuminen ja napeista asteittain kääntyminen toimii kohtuudella, vaikkei sekään pelasta jäykältä etenemiseltä ja tavaroiden sisään kävelyltä sekä niihin jumittumiselta.

Pelissä edetään ratkomalla tyypillisiä pulmia. Pelaaja pääsee kasaamaan koneita, tasapainottelemaan vaakoja ja sitä rataa. Pulmien ratkaisut ovat käsin kosketeltavissa, joten peliin tulee hiukan positiivista touhuamista. Oikeista ratkaisuista peli palkitsee avaimin, joilla avautuvat kummitustalon lukitut ovet. Pääpulmien lisäksi Paper Dollsissa pääsee keräilemään erilaisia paperilappusia, joiden sisältö raottaa talon mystistä historiaa. Tavaroiden ja lappujen lähempi tarkastelu onnistuu tuomalla tavaran aivan silmien eteen, jolloin ruudulle lävähtää punaisella taustalla oleva teksti, joka kertoo tarkemmin tavarasta. Harmillisesti teksti on niin lähellä silmiä, ettei kaikkea yleensä pysty edes lukemaan, sillä pään kääntely poistaa selityksen.

Osan tavaroista voi myös säilöä hahmon mukaan myöhempää käyttöä varten. Tavaravalikko ei kuitenkaan hyväksy tarinan etenemisen kannalta hyödytöntä roinaa, joten jokaista tavaraa pitää käydä erikseen testaamassa valikoissa. Toisaalta pelkkä tavaran käteen ottaminen ja siitä irti päästäminen paljastaa suoraan sen tärkeyden, sillä hyödyttömät tavarat tipahtavat lattialle ja hyödylliset vain katoavat ja ilmestyvät joko alkuperäiselle paikalleen tai tavaravalikkoon riippuen siitä, missä kohdassa pelaaja seisoo.

Hieman sekaannusta niin liikkumisen kuin tavaroiden käsittelyn yhteydessä yritetään selventää lyhyiden opastusanimaatioiden ja tekstien avulla. Paper Dollsissa kuitenkin animaatiot katoavat liian nopeasti, jotta ennättäisi sisäistää kunnolla, miten jonkin toiminnon on tarkoitus toimia. Tilannetta eivät myöskään auta hieman sekavat ja välillä jopa kielellisesti väärin kirjoitetut ohjeistukset. Koko pelistä haiskahtaa välinpitämätön käännöstyö ja hätäinen viimeistely.

Sentään graafinen puoli Paper Dollsista on ihan kunnossa. Kummitustalo on kuorrutettu ihan toimivilla tekstuureilla, ja roinaa riittää luomaan uskottavat puitteet. Jopa pimeys tulee mustan ja harmaan sävyissä eikä sysimustana kankaana, tosin taskulampun teho on yllättävän heikko ja puolueellinen tiettyjen pintojen kohdalla. Harmillisesti nätti grafiikka ei pelasta pelin tekemää design-valintaa, mitä säikyttelyyn tulee. Peli sortuu kerta toisensa jälkeen säikyttelemään typerillä ajoituksilla, kuten juuri kohdalla päälle tippuvilla lampuilla tai ovien narahtelulla. Jopa iljettävät torakat pysyvät täysin paikoillaan, kunnes pelaaja työntää naamansa niihin lähes kiinni. Pelottelun sisältöön ei olla jaksettu sukeltaa pintaa syvemmälle, vaan kummittelun sijaan yleinen hirvitys tulee kliseiden uusiokäytöstä ja kokonaisuus alkaa tympiä hyvin nopeasti.

Musiikki ei myöskään loista omaperäisyydellään, mutta onnistuu sentään luomaan hiukan ahdistavaa tunnelmaa. Aika ajoin jousisoittimien tuleminen enteilee uskottavasti jonkin pahuuden läsnäoloa ja nostattaa tunnelmaa. Tämä tuleekin tarpeeseen, sillä ääniefekteihin ei ole panostettu pelissä geneerisen äänikirjaston ensimmäistä sivua pidemmälle. Samaisen oven avaamisäänen tai lukon kolinan jatkuva kierrätys on suoraan sanoen noloa mutta ennen kaikkea rasittavaa.

Paper Dolls on pettymys hiukan alhaisista odotuksista huolimatta. Tyypillisen sekava kummitustarina on kyhäilty kasaan puolivillaisesti ja pitkälti jopa laiskasti. Kliseestä toiseen etenevä säikyttely ei muuta kuin turhauta heti alusta lähtien. Bugien ansiosta kohtuullisen näyttävästä grafiikastakaan ei jaksa nauttia pitkään. Pelin tekijät lupaavat pelille jopa 15 tunnin pituutta, mikä tällaisella toteutuksella on se oikeasti pelottava asia.